Yhteistyössä: Electrolux

Kun elelee pitkään väliaikaiselämää ja remppakaaosta, on suorastaan hassua millaisista asioista alkaa unelmoida. Ei välttämättä karkaamisesta paratiisisaarelle (no toki siitäkin joskus), vaan sellaisista arkisista asioista, jotka joskus tuntuivat itsestäänselvyyksiltä tai suoranaisilta riesoilta.

Olen unelmoinut esimerkiksi jätteiden lajittelusta, pyykkäämisestä, ruokakaupassa käymisestä, kananmunien paistamisesta, vaatteiden silittämisestä ja ikkunoiden pesemisestä.

Tällä viikolla remppatyömaalla on asennettu listoja, eli loppusuora todellakin häämöttää. Pääsin myös vihdoin laittamaan loputkin tavarat paikoilleen ja siivoamaan oikein kunnolla, vihdoin!

Koska suhtaudun INTOHIMOISESTI ja joidenkin mielestä ehkä myös aavistuksen pelottavalla palolla siivoamiseen, siivousvälineisiin ja pesuaineisiin, ihmisillä saattaa joskus olla sellainen käsitys, että pidän siivoamisesta. No en varsinaisesti. Jos kotini olisi aina maagisesti itsestään puhdas, raikas ja järjestyksessä, käyttäisin oikein mielelläni siivoamiseen kuluvan ajan johonkin muuhun.

Sen sijaan rakastan sitä, mitä siivoamalla saa aikaan – ympäristössä ja omassa mielessä. Se on kaikken tehokkain ja helpoin tapa parantaa minkä tahansa paikan viboja.

Aloin pitää myös itse siivoamisesta enemmän, kun ryhdyin ajattelemaan sitä pakollisen kotityön sijaan tapana pistää energiaa liikkeelle. Usein, kun tunnen olevani jumissa tavalla tai toisella, siivoan. Saatan kuurata koko kämpän tai yksinkertaisesti heittää käsilaukun pohjalta roskat roskiin. Se auttaa aina.

Voisin skipata joulusiivouksen, mutta kevätsiivousta en koskaan. Puutkin pudottavat kuolleet lehdet, jotta voivat kukkia. Sama pätee kotiin ja ihmisiin. Ainakin kerran vuodessa pitää tomuttaa ja tuulettaa kunnolla. Tehdä uusille tuulille tilaa.

Teen kevätsiivousta hissuksiin. Käyn läpi turhia tavaroita. Alan syödä kaappeja tyhjiksi avatuista ruokapakkauksista. Kokoan huonekasvit kylpyammeeseen ja annan niille kunnon suihkun (mullanvaihdon aika koittaa hieman myöhemmin). Pistän suurimman osan kynttillöistä piiloon ja vaihdan pöydillä olevat kirjat ja lehdet keväisempiin. Vähennän kaikkea esillä olevaa tavaraa – vilttejä, tyynyjä, koriste-esineitä. Kaikki tämä on terapeuttista toimintaa, jonka aikana voi myös käydä läpi kulunutta talvea ja pohtia unelmia tulevalle kesälle.

Varsinaisena pääpäivänä pesen ikkunat. Olen asunut nykyisessä kodissani puolitoista vuotta enkä ole vielä koskaan nähnyt, millaista täällä on, kun ikkunat ovat puhtaat. Rempan keskellä niitä ei ole ollut järkeä pestä. Oman remonttini lisäksi myös taloyhtiössä on tehty samanaikaisesti suurta piharemppaa, joten voitte kuvitella että likaista oli.

Ikkunanpesu on yksi niistä jutuista, josta ihmiset tekevät liian vaikeaa. En ymmärrä sitä hössötystä lastojen ja sanomalehtien ja kaiken maailman kikkojen kanssa. Itse pesen ikkunat märällä mikrokuituliinalla ja astianpesuaine-vesiseoksella. Sitten kuivaan. Sen jälkeen suihkutan ikkunanpesuun tarkoitettua anti-streak-pesuainetta ja pyyhin aineen rutikuivalla ikkunaliinalla. Ja siinä se. Jos rantuja alkaa jäädä, se on merkki siitä, että liina on liian märkä tai pesuainetta on liikaa.

Muutenkin paras siivousvinkkini on, että kannattaa omistaa yltäkylläinen läjä mikrokuituliinoja. Kun luulet, että niitä on tarpeeksi, osta vielä ainakin viisi lisää. Tehtävästä riippuen liinan pitää olla joko kuiva, kostea tai märkä ja melkein aina puhdas, joten kun liinoja ei tarvitse siivotessa säästellä, on elämä helppoa. Siivouspäivän jälkeen pyykkikoneeseen, ja samoja liinoja voi käyttää uudestaan ja uudestaan.

Pöly on ihan kirjaimellisesti merkki pysähtyneestä energiasta – sehän kertyy juuri sinne, missä ei ole liikettä tai kosketusta. Siksi imuroiminen ja pölyjen pyyhkiminen on very good feng shui. Harmi, että imuroiminen on minulle ylivoimaisesti, absoluuttisesti vastenmielisin kotiaskare – edes likakaivon tyhjennys tai tiskaaminen ei päihitä sitä. Se liittyy itse imuriin – sen esille ottamiseen, pois laittamiseen, raahaamiseen, johtoihin, pölypusseihin ja siihen kuinka pienessä kämpässä imurille ei tunnu koskaan olevan kunnollista säilytyspaikkaa.

Siivouselämäni mullisti pikkurobotti, Electrolux PUREi9. Olen tosin itse antanut sille nimeksi James, koska robotti-imurin madamena elämä tuntuu samalta kuin olisi oma hovimestari. Ja eikös hovimestareiden nimi ole aina James tai Alfred? Robotti on myös aika sympaattinen otus, joten olisi tuntunut julmalta olla nimeämättä sitä (tästäkö robottien vallankumous alkaa?).

Elämästä on tullut melkein liian helppoa. Kun on tulossa vieraita, James imuroi ja minä voin keskittyä kokkaamiseen. Siivouspäivinä työnjako on sama – minä viikkaan pyykkiä, samaan aikaan James pyörii jaloissa ja hoitaa pölyt. Yhteistyömme on saumatonta. Robotti osaa kiertää esineet (sillä on parempi tilallinen hahmotuskyky kuin minulla), mennä hyllyjen ja pöytien alle, siirtyä huoneesta toiseen ja lopuksi vielä ladata itse itsensä. Kännykkäsovelluksen avulla sen voi jopa pistää imuroimaan silloin, kun ei itse ole kotona. Toki se on myös pölypussiton ja kaikin puolin viisas, kuten kunnon hovimestarin kuuluukin.

Olen ollut aikeissa hankkia robotti-imurin siitä asti, kun ensimmäiset robot saapuivat markkinoille (kuten sanottua, vihaan imuroimista), mutta aikaisemmin olen kuullut niistä huonoa palautetta. Robotit ovat kalliita, joten olen odotellut, että teknologia kehittyy sille tasolle että imuroimisen voisi ihan oikeasti ulkoistaa kokonaan robotille. Kehitys on ilmeisesti nyt päässyt tähän pisteeseen, koska Jamesin tultua taloon en ole käyttänyt vanhaa, perinteistä imuriani kertaakaan. Se siirtyikin juuri kevätsiivouksen myötä varastoon odottelemaan uutta uraa mökki-imurina.

Ainoa asia, johon James ei pysty, on aamukahvin tuominen sänkyyn ja korkeanukkaisten mattojen imurointi. Sitä varten minulla on pieni johdoton Electrolux ErgoRapido, jossa tosin huomaan käyttävän eniten irrotettavaa rikkaimuria. Olen aina luullut rikkaimuria täysin turhaksi kapistukseksi, mutta nyt huomaan käyttäväni sitä koko ajan kaikkeen! Sohvatyynyjen imurointiin, pöytätasoihin, ikkunankarmeihin, käsilaukkuihin, keittiönlaatikon pohjalle levinneeseen jauhopussiin…

Edullisessa pikkuimurissa on yllättävän paljon tehoa ja pölysäiliön tyhjentäminen käy siististi ja helposti. Parasta ErgoRapidossa on kuitenkin johdottomuus ja keveys.

Ainoa paikka, johon kumpikaan imureistani ei yllä, ovat patterin taustat. Normaalisti en välittäisi, mutta tulin kiusallisen tietoiseksi niiden tilasta pestessäni ikkunoita – remonttipölyn lisäksi olen melko varma, että pattereiden takana on aitoja 80-luvun vintage-villakoiria. Nyt on elämässä sellainen fiilis, että haluan ihan kaikki vanhat pölyt pois nurkista.

Tutkin asiaa parista internetin siivousryhmästä (tietenkin sellaisia on ja tietenkin kuulun niihin) ja löysin vastaukseksi pölymiekan. Löysin sellaisen ihan ruokakaupan siivousosastolta. Mahtava kapistus paitsi pattereiden ja muiden omituisten muotoisten paikkojen puhdistukseen, esimerkiksi peileille ja hyllynpäällisille. Olen tätä nykyä MM-tason pölymiekkailija.

Hyvä tunnelma ja virtaava energia on siivouspäivän paras palkinto, mutta nautinnon maksimoijana en tietenkään malta jättää asiaa siihen. Minulla on tapana, että siivouspäivän jälkeen lähden ostamaan kukkia ja kenties pullon viiniä. Ystäväni hankkii aina skumppapullon valmiiksi jääkaappiin siivouspäivää varten, mutta minusta on ihanaa nimenomaan lähteä käymään kevein hartein kaupungilla ja tietää, että palatessani oven takana odottaa siisti koti.

On ihanaa valita kukat fiiliksen mukaan (juuri nyt: oransseja ja pinkkejä, koska talven jälkeen kaipaan väriä!). Laittaa ne maljakkoon puhtaalle pöydälle. Rojahtaa sohvalle, nostaa jalat ylös ja skoolata itselleen, kodille ja elämälle.