Sadepäivä, täydellinen hetki miettiä kirjoja.

Tässä kuusi kirjaa, jotka luin kesän aikana ja joita uskallan suositella muillekin. 

Jonathan Miles: Anatomy of a Miracle

Ai että pidin tästä. Milesin kirja on fiktiota, mutta se on kirjoitettu täydellisen uskottavaan journalistiseen tyyliin, kuin tapahtumat olisivat tosia. Kirjassa tutkitaan tapausta, jossa nuori, Afganistanissa halvaantunut sotilas alkaa yhtäkkiä kävellä supermarketin parkkipaikalla. Oliko kyseessä ihme? Sitä yrittävät selvittää niin lääkärit, tosi-tv:n kuvausryhmä kuin Vatikaanista lähetetty tutkijakin (tiesittekö, että on oikeasti olemassa kokonainen protokolla, jolla Vatikaani julistaa tietyt tapahtumat ihmeiksi?). 

Kompleksinen, hauska, liikuttava. Hienoa pohdintaa uskosta, ihmisyydestä, ihmeistä. 

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton

Nimeni on Lucy Barton on tekstimäärältään pieni mutta kuitenkin suuri romaani. New Yorkiin maalta muuttanut Lucy joutuu viettämään sairaalassa viikkoja ja saa yllättäen vieraakseen äitinsä, jonka kanssa ei ole ollut tekemisissä vuosiin. Äidin tarinoiden kautta lukijalle avautuu Lucyn menneisyys maaseudulla, köyhissä oloissa. Kirja käsittelee hienosti äidin ja tyttären suhdetta, sen jännitteitä ja piiloon jäänyttä rakkautta.

Rakastan tällaisia kirjoja, jotka ovat oikeastaan tarinoita yhdestä elämästä – siitä, kuinka jokaisella meistä on tarina, joka on tavallaan maailmanhistorian mittakaavassa mitättömän pieni ja sitten kuitenkin niin suuri. Ihanaa, hengittävää tekstiä.

Gareth Greenwell: Kaikki mikä sinulle kuuluu

Greenwellin kirjassa oli niin vahva tunnelma, että se palautuu mieleeni ja kehooni nytkin kun vain mietin kirjaa. (Tunnelman väri on sinertävä harmaa, tunne jonkinlainen melankolia, maku metalli, kuin purisi lusikkaa, jossa ei ole ruokaa.) Kirjassa Bulgariassa asuva amerikkalaismies tapaa yhtenä iltana nuoren bulgarialaismiehen ja päätyy ostamaan tältä seksiä. Alkaa vuosia kestävä suhde, johon sekoittuu halua ja rakkautta, kaipausta, riippuvuutta ja vaaraa. Sen myötä päähenkilö palaa myös omaan menneisyyteensä Yhdysvalloissa. Greenwellin huomiot kahdesta kulttuurista sekä kulttuurin ja menneisyyden vaikutuksesta ihmiseen ja tämän kykyyn olla ja rakastaa ovat häikäisevän hienoja. Mietin niitä vielä pitkään kirjan luettuani. 

Maritta Lintunen: Stella

“Ole varovainen. Hyvää tarkoittavan ihmisen tahto voi olla lujempi kuin sinun tahtosi.” Tähän lauseeseen kiteytyy Lintusen romaani, joka liikkuu kahdessa ajassa, 1980-luvulla sekä nykypäivässä. On nuori tyttö, joka muuttaa maalta kesäksi Helsinkiin kirjoittaakseen runoja ja vuokraa huoneen entisen laulajan luota. Ja on lääkäri, joka on hylännyt haaveet muusikon urasta, mutta pääsee yllättäen säestämään lahjakasta mezzosopraanoa.

Lintusen kirja pohtii lahjakkuutta sekä sitä, kenellä on oikeus olla luova. Se on kitkerä muistutus siitä, kuinka usein ja helposti siivet katkaistaan – ja toisaalta innostaa miettimään, mitä puolia itsessään on ehkä yrittänyt tukahduttaa. 

Brett Anderson: Coal Black Mornings

Coal Black Mornings on tietenkin ehdoton kirja kaikille, joille Suede on koskaan merkinnyt jotain. Bändin nokkamiehen muistelmateos valottaa sekä Andersonin henkilökohtaista historiaa että bändin ja sen laulujen syntyä. Pidin hurjasti kirjan alkuosasta, jossa Anderson kuljettaa lukijansa elävästi 70-luvun englantilaisiin työläiskortteleihin, joissa vetinen tee ja väkivallan uhka on jatkuvasti läsnä – ja joissa toisaalta luovuus ja taiteellisuus kukkivat yllättävillä tavoilla. Kirjan jälkimmäisessä osassa rokkarin ego oli mielestäni epämiellyttävästi – joskin täysin ymmärrettävästi ja inhimillisesti – turhan läsnä, ja osa hienosta tekstistä latistuu selittelyyn ja piikittelyyn. Kuitenkin – must, jos koskaan rakastit Suedea.  

Edward St. Aubyn: Loistava menneisyys

Ehkä lempikirjani kaikesta, mitä luin tänä kesänä. Kirja on itse asiassa kokoelma St. Aubynin Patrick Melrose -sarjan romaaneja, jotka julkaistiin Briteissä vuosina 1992-2012. Sarjassa on yhteensä viisi osaa, joista Loistava menneisyys käsittää kolme ensimmäistä. 

Omaelämäkerrallinen tarina englantilaisesta yläluokasta on kamala. Jokainen ihminen tässä kirjassa on kamala, kukaan ei ole onnellinen ja osa tekee niin kamalia asioita, ettei sitä voi edes käsittää. Ja silti… Tämän kirjan lukeminen oli niin katarttinen kokemus, että nytkin kun mietin sen viimeisiä sivuja tekee samaan aikaan mieli itkeä, nauraa, ja huutaa. Kirjan suljettuani tunsin oloni puhdistuneeksi ja uudestisyntyneeksi.

Rankkoja aiheita rytmittävät St. Aubynin koukuttava teksti, piikikäs brittiläinen huumori sekä terävät huomiot. Patrick Melrose -sarjasta on muuten hiljattain tehty myös HBO:lle tv-sarja, jonka katsomista odotan innolla. Aion kuitenkin ehdottomasti katsoa sen vasta, kun olen lukenut myös loput osat!

Bloglovin