Olen tässä viime aikoina nököttänyt Karhupuiston laidalla kahvila Berggassa. Se on aika kiva paikka. Vitriinissä on vaikka ja mitä, pullaa ja paakkelssia (Kalliossa kun ollaan niin toki myös vegaanista). Mutta ihan parasta ovat lukiolaiset, joita…
-
-
Yksi lempijuttujani Helsingissä: kun kävelee pahaa-aavistamattomana pitkin Hallituskatua ja yhtäkkiä nurkan takaa näköpiiriin hiipii Tuomiokirkko. Mistä TOI tohon ilmestyi? Yllätyn joka kerta, jos en muista erikseen odottaa sitä. Kiehtovia nämä perspektiiviasiat. Että tuollainenkin järkäle voi piiloutua paljon…
-
Arvatkaas mitä? Kirjoitan tätä postausta uudesta keittiöstäni. Tänne on jo tuotu ruisleipää ja suolaa. Huomaa kattaukseen kuuluva ruuvi. Muutin eilen. Muuttopäivä oli kaoottinen, kuten asiaan kuuluu. Remontti ei ehtinyt valmistua kokonaan, muuttomiehet tulivat etuajassa…
-
Nykyisessä vuokrakämpässäni on paljon, mitä ei tule ikävä. Hajoilevat pinnat, minikokoinen vessa, jonka ovea ei saa kiinni ja jossa istutaan sivuuttain, käsin tiskaaminen, oikuttelevat sähköviritykset, onhan näitä… Älkää ymmärtäkö väärin, olen rakastanut tätä luukkuani…
-
Terveiset Turusta! Piipahdin siellä viikonloppuna yhdistetyllä työ- ja hupireissulla. Ilma oli lämmin, kadut kuivat ja syrän keveä. Turkuun oli taas tullut vaikka ja mitä. Iski dilemma: käydäkö läpi kaikki vanhat suosikit, joita on ollut…
-
Minulle tulee paljon freelancerina toimimiseen liittyviä kysymyksiä. Tänään voin paljastaa yrittäjyyttä miettiville, mikä tässä hommassa on ylivoimaisesti eniten perseestä. Ei, se ei ole epävarmuus, verotus, riskit, lomien puute tai Suomen asenneilmapiiri. Se on kuittisirkus! Bongaa kuvasta ei…
-
Muistatteko ysärileffan How Stella Got Her Groove Back? Siinä vähän elämäänsä kyllästynyt, tiukkapipo asianajaja löytää kadotetun gruuvinsa iskemällä Jamaikalta nuoremman miehen. (Elokuvan parasta antia on kuitenkin pyjamadisko, eli siis klubi, jossa tanssitaan yöppäreissä. Tulisipa…
-
… tai ainakin uuteen, ihkaomaan kotiin. Jiihaa!…
-
Minä olen niitä ihmisiä, jotka tekevät uudenvuodenlupauksia joka vuosi. Rakastan uudenvuodenlupauksia ja kaikkea uuteen vuoteen liittyvää symboliikkaa, enkä ollenkaan jaksa mitään ankeaa realismia tähän aikaan vuodesta. (Ankeat realistit, minlle saa soitella vasta helmikuun loppupuolen…
-
Hmm, en tiedä kuvittelenko, mutta ihan kuin olisin tänään havainnut jonkinlaista kollektiivista helpotusta arkeen palaamisesta. Lapsena ja varsinkin teininä ärsytti, kun äiti piti aina tiukasti kiinni siitä, että joulu kestää loppiaiseen asti. Kuusi oli…