No niin! Se kirja josta lupasin kertoa. Olen jo tehnyt ystäväpiirin hulluksi meuhkaamalla tästä kirjasta jatkuvalla syötöllä, joten nyt on teidän vuoronne, armaat lukijat. Saanko esitellä: Marie Kondo – KonMari: Siivouksen elämänmullistava taika. Kuten…

Olen liittynyt siihen uskovaisten lahkoon, joiden mielestä joka aterialla kannattaa syödä proteiinia. Kuinkahan monta vuotta tuotakin minulle jankattiin, ennen kuin uskoin… Nyt tiedän, että se on totta – olo on energisempi, jaksaa treeneissä eikä makeanhimo…

Pahoittelut hiljaisuudesta, kamut! Eräs kotiin liittyvä projekti on töiden lomassa vienyt lähes kaiken valveillaoloaikani (ja leijonanosan siitäkin ajasta, kun pitäisi nukkua). Luin tuossa viime viikolla kirjan, joka on pistänyt elämäni ihan mullin mallin ja…

Huomasin eilen, että hetkonen! Helsingissähän on kevät. Tästä – tai itse asiassa lähestyvästä kesästä – todisteena kukkakaupassa tulivat tänään vastaan ensimmäiset pionit. (Tämä on merkittävää. Ne jotka ymmärtävät, ymmärtävät.) Kukille sopivaa paikkaa etsiessäni muistin, että enpä…

Äh! Jotenkin en nyt ollenkaan muista miten tätä arkielämää eletään. Unirytmi on ihan sekaisin, en ole vieläkään käynyt kaupassa ja työrintamalla odottaa kaaos, enkä tiedä mistä suunnasta sitä lähtisi purkamaan. Tänään purin sentään rinkan. Pohjalta…

Yleensä lämpimästä maasta Suomeen saapumisessa kamalinta on se, että pitää taas alkaa kasata ylleen kerroksia. Kiristäviä sukkia ja umpinaisia kenkiä. Luulen, että yksi syy siihen, miksi lomalla tuntee itsensä niin vapaaksi on se huoleton…

Tänä aamuna herätessäni en tosiaankaan heti tajunnut, missä olin. Vasta kun olin pari kertaa paniikissa pälyillyt ympärilleni ymmärsin, että olen kotona. En oikein tiennyt, mitä tehdä, joten tein aamupalaa. Opin Meksikossa juomaan mustaa kahvia.…

Hikisenä iltapäivänä ryömin kerrossängyn alapunkkaan viltin alle. Ranskalainen parveke oli auki ja ulkoa kuuluivat liikenteen äänet. Jostain kantautui salsamusiikkia. Ja tuulenvire, täydellinen, kuin mamman silitys poskella. Reissun parhaita hetkiä eivät aina ole ne, joita…

Oaxaca oli ihana. Kaupunki oli juuri oikea lääke pitkän värittömän talven puuduttamille silmille. Tuntuu, että tämän jälkeen olen vähän valmiimpi palaamaan harmaaseen Helsinkiin. Teki niin hyvää vain laahustaa pitkin kaupunkia ja ihmetellä värien ja kuosien sekamelskaa,…

Hassuja päiviä. Yöllä kulkiessani väsyneenä, rähjäisenä ja ehkä vähän itkuisenakin kadulla rinkka selässä kuulin yhtäkkiä ohi ajavasta taksista “EEVA!”. Siellä vilkutti yksi tyyppi, jonka olin tavannut 600 kilometrin päässä. Muutama päivä sitten mietin jostain syystä 10 vuoden…