Terveisiä Suomen Turusta!
Ruisrock oli ihana. Frimanin Laura tuumasi blogissaan, että Jumala rakastaa Ruisrockia ja näin tosiaan taitaa olla. Mikä tuuri, että kesän kolme hellepäivää osuvat juuri tuolle viikonlopulle!
Onnistuneiden aikuisfestareiden salaisuus: muistaa ottaa rennosti. Tällä kertaa en edes yrittänyt jaksaa heilua alueella aamusta aamuyöhön, vaan menin paikalle, kun eka kiinnostava keikka alkoi ja lähdin, kun huvitti.
Söin hyvin, muistin juoda paljon vettä ja otin keikoillakin iisisti – jäin suosiolla reunemmalle, missä mahtui tanssimaan. Osan päiväkeikoista kuuntelin nurtsilla tai hiekalla istuskellen, kahvimuki kädessä. Ihanaa!
Eli juu, olen ehkä liian vanha hikisiin festaritelttoihin ja bajamajan nurkalla suoritettaviin aamupeseytymisiin, mutta en Ruisrockiin.
Suomalaiset festarit selvinpäin olivat muuten aikamoinen extreme-kokemus, mutta siitäkin selvittiin. (Tai siis, ei tarvinnut selvitä, heh.)
Dynamo-jatkoilla (tietenkin olin Dynamo-jatkoilla) join yhden Coronan ja sunnuntaina fiilistelin yhden lasin samppanjaa, ja voi pojat, että molemmat maistuivat HYVÄLTÄ! Laatu korvaa määrän tässäkin asiassa.
Festareiden parhaan keikan pystin plokkasi ehdottomasti Pharrell Williams, jonka keikka jätti sanattomaksi sekä yleisön että välillä itse artistinkin. Ilmassa oli aivan uskomaton energia, tuntui että tunnin ajaksi koko yleisö muuttui isoksi onnellisuusmereksi ja kaikki kyynisyys katosi hetkeksi maailmasta.
Laulettiin mukana, huudettiin kädet ilmassa, kiljuttiin kun jokin vanha tuttu biisi yllätti – ja tanssittiin niin pirusti. Keikan jälkeen jokainen yritti pukea sanoiksi sitä mitä juuri koimme, mutta kukaan ei osannut, joten halailtiin vain toisiamme sanattomina.
Tatuointibussin ohi kävellessäni tuumittiin, että jos nyt otettaisiin festaritatuoinnit, ottaisin ehkä Pharrellin naaman suoraan sydämen päälle.
Kiitos Ruisrock, olet sinä vaan festareista parhain. Jumala jatkossakin Ruissaloa siunatkoon!
Just noin se Pharrelin keikka meni. Kiitos kun sanallistit. Täydellistä.
Freedom!
Freedom!
Ihmeellinen rauha välittyy sinun kuvista:D En olisi ekana ajatellut niin festareista. Mites ne ruuat? Oliko mitään hyvää? Pharell on kyllä best. Olet kyllä aika hehkeänä kuvissa, the “fresh” festival look. Tämä ei siis ole sarkasmia vaan kohteliaisuus (yritys ainakin).
Kiitos A! Oli siellä sitä kamalaa ylihinnoiteltua festarimössöäkin tosi paljon, mutta onneksi myös helmiä kuten nuo kuvassa näkyvät Karun ribsit 🙂
Kiteytit ajatukseni sanoiksi. Sää, Pharrel, Olavi, Karun ruoka ja lasi viiniä. Kotiin ennen väenpaljoutta. Paras Ruisrock naismuistiin.❤️
Todellakin, paras ehkä ikinä!
Pharrell oli aivan mieletön! Sen keikan jälkeen ei tarvinnut nähdä tai kuulla enää mitään muuta. Niin kauniita ja lahjakkaita tanssijoita sekä muusikoita.
Samat fiilikset, tosin meillä oli ihan loistavat bileet myös Ruudolfin, Karri Koiran ja Särren keikalla heti siihen perään 😀
Kasmir jee.
Mistä olet tuon kivan topin ostanut, löytyisiköhän vielä? Vastaavaa olen etsiskellyt. .
Heippa, toppi on Zarasta, mutta monta vuotta vanha jo!
Harmi.. Uskomattoman vaikeaa löytää tuollaisia yksinkertaisia perustoppeja :(!
Voi ihanuus ja täydellisyys sentään, se Pharrelin keikka! Niin vahva onnellisuuden ja vapauden tunne ja ihan mielettömät vibat. Ja aivan ihana festariheilakin löytyi keikan ajaksi sieltä yleisöstä, haha 😀 Paras Ruissi ikinä! Pakko hehkuttaa, että myös sunnuntainen Antti Tuiskun keikka pääsi ylittämään odotukset moninkertaisesti, HUHHUH, se tyyppi on kyllä nykyään aivan eri mies mun silmissä. Loistava postaus, hyvin kiteytit ruissitunnelman!