Whatever it is, the way you tell your story online can make all the difference.
Olen ollut viime viikkoina enimmäkseen kestohyvällä tuulella.
Luulen, että siihen on kolme merkittävää syytä.
Ensinnäkin: otin kissan.
Toiseksi: olen alkanut meditoida päivittäin.
Kolmanneksi: ostin trampoliinin.
Olen siis nyt kolmekymppinen, kerrostalokaksiossa asuva aikuinen ihminen ja omistan trampoliinin.
Päädyin trampoliinin omistajaksi samalla tavalla kuin päädyn useimpiin hyviin tilanteisiin – hetken mielijohteesta.
Trampoliini sijaitsee makuuhuoneessani ja se ilman muuta pilaa sisustuksen mutta pelastaa päivän kuin päivän.
Alkuperäinen syyni hankkia minitrampoliini oli järkiperäinen: olen raudanpuutteen, koronavuoden ja talven jäljiltä totaalisessa rapakunnossa. Salit olivat kiinni enkä tällä hetkellä oikein voi juosta, joten ajattelin että ehkä trampoliinilla hyppiminen voisi olla helppo tapa kohottaa kuntoa hissuksiin rasittamatta niveliä (ja poistumatta kotoa).
Ja tietysti se onkin sitä, mutta trampoliinilla hyppimisen henkistä ulottuvuutta en osannut edes aavistella.
Balettitunneilla hypyt olivat aina lempiosuuteni, ja hulluilta crossfit-vuosiltani sykähdyttävimpinä onnistumisina ovat jääneet mieleen ne kerrat kun onnistuin hyppäämään aina vain korkeampien boksien päälle. Korkealle hyppäämisen tunne on huimaava ja huumaava: se tuntuu voimalta ja vapaudelta.
Baletissa ja crossfitissä jouduin tekemään valtavasti töitä hypätäkseni korkealle, enkä tiedä pystyisikö kroppani enää samaan vaikka treenaisin kuinka paljon.
Trampoliinilla saan saman tunteen ihan ilmaiseksi.
RuPaulia mukaillakseni:
To, to, to, to the moon!
Minulle trampoliinilla hyppiminen on ollut juuri se lääke, jota olen etsinyt pandemia-ajan aiheuttamaan jumitukseen. Tuntuu, että koko kroppa, pää ja maailma on täynnä seisahtanutta, tukkoista, tunkkaista energiaa, joka etsii kohdettaan mutta törmää aina vain samoihin seiniin.
Kuvassa 2/3 onnellisuustekijästä. 
Hyppiminen pistää energian liikkeelle monellakin tavalla. Fyysisellä tasolla trampoliinia pidetään kenties tehokkaimpana liikuntamuotona lymfakierron vilkastuttamiseen. (Lymfajärjestelmä on ikään kuin kehon oma viemärijärjestelmä: jos lymfanesteet eivät virtaa, ei siis ihmekään, että tulee tunkkainen fiilis.) Tietenkin se saa myös sykkeen ylös, veren kiertämään ja hien pintaan.
Trampoliinilla hyppimisen henkistä ulottuvuutta en oikein osaa edes selittää. Ehkä jo pelkästään arkielämästä poikkeava liike (ylös ja alas ja vauhdilla!) saa mielen avartumaan ja naksauttaa aivot vähän uuteen asentoon.
Ehkä trampoliini ruokkii sisäistä lasta – asia, jonka useimmiten unohdamme, mutta joka toisi elämään kovasti lisää kepeyttä ja iloa. (Huomasin tämän taas vappuna, kun annoin itselleni kerrankin luvan ostaa vappupalloja vaikka ne ovatkin – muka – rahanhukkaa.)
Tai ehkä se on yksinkertaisesti se korkealle hyppäämisen huumaava vaikutus. Että saa tuntea itsensä voimakkaaksi ja vahvaksi ja kevyeksi ja vapaaksi. Ei voi olla pahasta omalle ajattelulle tai itseluottamukselle muutenkaan, jos vartin verran päivässä saa uskoa, että osaa melkein lentää.
To, to, to, to the moon!
Aluksi etsin netistä trampoliini-treenivideoita (kyllä, sellaisiakin on!) mutta sitten ajattelin, että ei ei ei missään nimessä. Tämän kuuluu olla hauskaa, vapaata, vailla suunnitelmaa.
Joten laitan kuulokkeet korviin ja parhaat biisit soimaan. Sitten vain pompin ja heilun ja huutolaulan niiden tahtiin niin kauan kun huvittaa ja/tai jaksan. Erityisesti huutolaulaminen yhdistettynä pomppimiseen pistää fyysiset ja henkiset jumit liikkeelle. Teen käsillä dramaattisia koreografioita, pyörin kaikkiin ilmansuuntiin ja otan pomppiessa haparoivia tanssiaskelia.
Oma trampolinini on Gymstickin, mutta varmasti muitakin hyviä löytyy. Kannattaa kuitenkin katsoa, että valmistaja on joku suht luotettava taho, jotta trampolini on varmasti tukeva ja turvallinen. En esimerkiksi itse ehkä tilaisi tramppaa kiinalaisesta halpanettikaupasta. Olen myös kuullut, että halvalla/huonolaatuisella (ei tietenkään aina sama asia) trampolinilla ei ole yhtä hauskaa hyppiä, koska jouset eivät välttämättä jousta kunnolla. Hyvälaatuisesta trampolinista ei myöskään lähde kauheasti ääntä.
Trampalla ei muuten suinkaan tarvitse aina urheilla – esimerkiksi työpäivän mittaan ihan vain parin minuutin baunssailu ilman varsinaista pomppimistakin piristää ja pistää nesteet liikkeelle.
Käytän pomppiessa ihan niitä samoja kaapuja joihin pukeudun kotona muutenkin. Kaikki kiristävät shaping sculpting -urheiluvaatteet kannattaa jättää Instagramin saliselfieitä varten, lymfakierto tykkää löysistä vaatteista ja liehuvat helmat lisäävät pomppimisen riemua.
To, to, to, to the moon!
