Kirjoitin joskus kesällä siitä, että kodissani jokin mättää. Kaikki oli periaatteessa mainiosti – asunto on ihana, jokainen huonekalu rakkaudella valittu ja turhat tavarat karsittu. Pohdin, että tänne pitää varmaan hälyyttää feng shui -konsultti. Tai manaaja.

En jotenkin viihtynyt kotona ollenkaan, en osannut oleskella olohuoneessa enkä syödä ruokaani keittiön pöydän ääressä. Koko elämäni oli epämääräistä välitilassa lillumista. Söin noutoruokaa, koska ei tehnyt mieli kokata. Teepaketit pölyttyivät hyllyssä, koska en osannut istua sohvalla paikoillani niin pitkään että olisin malttanut juoda kupin teetä. Roikuin netissä turhanpäiväisillä sivuilla, koska oloni oli liian levoton lukemaan kirjoja.

Reissun jälkeen kotiin palattuani päätin, että nyt tämä pelleily saa riittää! Kyllä ihmisen pitää viihtyä omassa kodissaan. Aloin pyörittää huonekaluja ympäri kämppää, istuin aina hetkeksi alas ja fiilistelin.

Päädyinkin sitten muuttamaan melkein koko asunnon järjestystä. Sohva oli ennen asunnon paraatipaikalla, nyt se on vähän enemmän piilossa päinvastaisella seinällä nurkkaa vasten. Kas, siinä hengailu tuntuukin yhtäkkiä siltä kuin olisi karhuäidin sylissä eikä siltä, että istuisi työhaastattelussa. Nyt on nautittu leffan katselusta ja kirjan lukemisesta – ja kyllä, teen kulutus tässä taloudessa on kolminkertaistunut.

Muutakin pientä säätöä tein makuuhuone-olohuoneen puolella. Isot taulut eivät ole enää vierekkäin, vaan nyt niiden välillä on paljon ilmaa ja tilaa. Ennen minulla oli vain yksi yöpöytä, mutta rakensin toisen jakkarasta – tunnelma on heti harmonisempi kun sängyn molemmilla puolilla on yöpöytä.

Myös keittiössä ihan pieni viilaus muutti kaiken: pöytä oli ennen seinää vasten, mikä toi vähän lisää tilaa keittiöön, mutta sai samalla aikaan epämääräisen väliaikaisuuden tunteen. Ja vaikka keittiössä oli tällä tavalla vähän enemmän tilaa kävellä, itse pöydän äärellä istuminen tuntui aina ahtaalta. Nyt pöytä tuntuu siltä, että sen ympärillä voi ja kuuluu istua ja rauhoittua.

Mikä merkitys voikaan olla muutamalla kymmenellä senttimetrillä! Olen tämän pikkumuutoksen jälkeen huomannut viettäväni tosi paljon enemmän aikaa keittiön pöydän ääressä, sekä syömässä että tekemässä töitä. Vielä kun löydän jostain yhden tuolin lisää, voin alkaa kutsua ihmisiä syömään.

Ei ole yhtään liioittelua sanoa, että koko asunto tuntuu ihan erilaiselta – eikä tarvinnut tehdä remonttia tai ostaa mitään uutta!

Jos tässä tarinassa on opetus niin se, että jos kotona jokin tila tai huonekalu jää jatkuvasti käyttämättä, kannattaa oikeasti miettiä, miksi.

Huonekaluja ei kannata aina laittaa suoraan niille paikoille, mihin ne loogisimmin pohjapiirrustuksen mukaan sopisivat tai missä ne näyttävät parhailta, vaan sinne, missä ne tuntuvat parhailta.  

Nämä kun eivät ole järjen asioita. Vaikka tiedän tietysti järjellä, että kukaan ei näe saati pääse sisälle asuntooni, on heti rennompi olla, kun kämpän pääasiallinen rentoutumispaikka eli sohva on vähän jemmassa nurkassa. En olisi varmasti tajunnut tätä ennen kuin kokeilin, joten haastan kaikki skippaamaan tällä viikolla punttiksen ja pyörittelemään huonekaluja 😉