Reilun vuoden kestäneen kotoilun (lue: sohvalla makaamisen) jäljiltä olohuone tuntui kaipaavan pientä päivitystä. Tunnelma oli sekava ja vähän nuhjuinen. Kirjahylly tursuili epämääräistä tavaraa ja kaaos alkoi nostella päätään nurkissa. Kaikki näytti vähän nuupahtaneelta ja kuluneelta, eikä sellaisella viehättävän patinoituneella tavalla.
Sattumoisin vähän nuupahtanut ja kulunut, eikä sellaisella viehättävän patinoituneella tavalla, oli myös kuvaus jolla voisin kuvailla omaakin fiilistä korona-ajan jäljiltä.
Onneksi feng shuin opiskelijana tiedän, että paras tapa päivittää itsensä on päivittää ympäristönsä, ja juuri sitä olkkarikin tuntui kaipaavan. Pientä kasvojenkohotusta. Sellaista hienovaraista, diskreetillä klinikalla tehtyä, jota ystävä ei lounastreffeillä edes huomaisi, toteaisi vain: näytätpä freesiltä!
Pari päivää sitten asensin kirjahyllyihin ovet, ajatuksena että sillä saisin tilaa selkiytettyä ja rauhoitettua. (Ostin itselleni ikioman porakoneen – vihdoin! Miksi odotin näin kauan? Oi tätä voimaantumista.)
Keskimmäiseen hyllyyn päätin kuitenkin jättää ovet asentamatta, koska minulle koti jossa en näe kirjoja ei tunnu kodilta ollenkaan.
Kirjahyllyni ovat vanhaa kunnon Ikean Billyä, ja niihin suunnitellut ovetkin löytyivät samasta paikasta. Ovimallin nimi on Oxberg.
Ovet todellakin toivat tilaan selkeyttä ja siisteyttä, ja lisäksi asennusprojekti oli loistava tilaisuus tyhjentää kirjahylly, pyyhkiä siitä parin vuoden pölyt, käydä läpi kaikki kirjat ja pistää kassikaupalla kirjoja kiertoon.
Pistän muutenkin tasaiseen tahtiin kirjoja kiertoon – on käytännön sanelema pakko. Kirjoja tulee elämääni sellaisella tahdilla, että jos niitä ei koskaan poistuisi ovesta, ne valtaisivat lopulta koko asunnon ja yhtenä päivänä huomaisin että olen jäänyt kotini vangiksi koska en itse mahdu enää ovesta ulos.
Tällä kertaa kävin kirjahyllyn kuitenkin läpi aivan erityisen ajatuksella – miettien: millaista energiaa kirjat tuovat kotiini ja elämääni?
Pistin kiertoon:
-
kirjat, jotka olen jo lukenut ja jotka ovat siten palvelleet tarkoituksensa.
-
kirjat, joita en ole vieläkään lukenut ja jotka tuntuivat syyllistävän minua siitä. (Muistattehan – tavarat puhuvat.)
-
kirjat, joista tuli raskas tai ahdistava olo (lähinnä raskaan tai ahdistavan aiheen takia).
Kirjahyllyn paraatipaikalle eli ovettomaan hyllyyn pääsivät ehdottomat lemppari sisustus-, ruoka- ja taidekirjani, ne jotka inspiroivat vuodesta toiseen ja muistuttavat minua siitä, millaista elämää haluan elää. (Kaunista, runsasta ja autenttista, sellaista joka ennen kaikkea tuntuu ja maistuu hyvältä.)
Samaiseen hyllyyn kasasin myös kirjat, joita en ole lukenut mutta jotka oikeasti aion ja haluan lukea. Niitä oli kirjahyllyn sisällöstä ehkä yksi neljäsosa… ups. Ajattelin, että jos ne ovat näkyvillä, muistan ehkä oikeasti joskus tarttuakin niihin sen sijaan että ostan koko ajan uusia kirjoja.
Isoin muutos olkkarissa on se, että siellä on nykyään telkkari! Minulla on viimeksi ollut telkkari ehkä kymmenen vuotta sitten. Se oli pikkuinen, 90-luvun alusta peräisin oleva putkitelevisio, jonka sain mukaani kun muutin kotoa ensimmäiseen opiskelijaboksiini.
Luovuin siitä jo vuosia sitten, enkä ole oikeastaan koskaan kaivannut telkkaria ennen kuin pari vuotta sitten, kun löysin uudestaan nuoruuden rakkauteni elokuviin (olin nuorena massiivinen leffafriikki – tai nörtti, voisi joku sanoa.) Aloin kaivata sitä, että voisin katsoa leffoja vähän pikkuläppäriäni suuremmalta ruudulta.
No, niin suuri kuin on rakkauteni elokuviin, rakkauteni harmonisiin tiloihin ja viihtyisään sisustukseen on vieläkin suurempi – ja fakta nyt vain on, että varsinkin pienemmissä asunnoissa telkkari vaan aina pilaa sisustuksen. Ajattelin jo kuopata koko ajatuksen, kunnes näin ystävälläni tämän Samsungin The Serif -telkkarin, joka seisoo ihan omilla jaloillaan. Se ei siis tarvitse erillistä huonekalua alleen, ja lisäksi sitä on tosi helppo liikutella tilassa.
Itse otan telkkarin keskelle huonetta silloin kun sitä katsotaan, ja nostan sen sivuun kirjahyllyn eteen kun sitä ei katsota. Olen jopa leikitellyt ajatuksella, että joskus kun olen kipeänä (tai vaikka joululomalla!) telkkarin voisi viedä makkariin ja sitten voisi katsoa koko päivän sängyssä leffoja.
En ole edes kytkenyt telkkaria antenniverkkoon, koska katson vain wifin kautta striimauspalveluita (telkussa on siihen omat sovellukset kuten puhelimella! Nykyaika on ihmeellistä), joten siinäkin mielessä telkkarin liikuttelu vaikka huoneesta toiseen on ihanan helppoa.
Olen tämän isomman ruudun ja paremman äänentoiston myötä kyllä todella oppinut taas uudella tavalla rakastamaan ja arvostamaan elokuvia. Tv-sarjatkin ovat nykyään visuaalisesti niin paljon upeampia kuin silloin kun olin teini-ikäinen leffanörtti.
Minulla on jo mielessä lista visuaalisesti hienoista sarjoista ja -leffoista, jotka olen aikoinani katsonut läppäriltä ja miettinyt, että tämä pitäisi nähdä isolta ruudulta!
Tällä viikolla aloitin uudestaan yhden lemppareistani, brittiläis-japanilaisen rikossarjan Giri/Haji. Seuraavaksi aion katsoa kaiiiiiikkien aikojen suosikki-westernini, Jumalattomat-minisarjan. (Molemmat löytyvät Netflixistä.)
Tämä kirjahyllyn ympäristö on paikkana noussut ihan uuteen ja yllättävään arvoon sen jälkeen, kun kotiini muutti kissa. Kirjahyllyn päällinen on nimittäin yksi harvoista paikoista, joihin kissa ei pääse, ja siksi se on nykyään ainoa paikka missä voin pitää niin kovasti rakastamiani kukkia. Harmikseni olen nimittäin huomannut, että melkein kaikki yleisimmät ja ihanimmat leikkokukat ovat kissoille myrkyllisiä!
Nyt kun hyllyn ympäristö on siisti ja ilmava, kukatkin erottuvat vähän paremmin – vaikka ovathan ne tuolla paikalla aika kirjaimellisesti seinäruusuja. Välillä nostan ne paraatipaikalle keittiön tai olkkarin pöydälle ja ihailen niitä silloin, kun ehdin vahtia kissaa (ja kärsivällisyyteni riittää hätistelemään sitä jatkuvasti pois niiden kimpusta).
Sohvapäällisen soodapesulla oli valtava vaikutus koko olkkarin ilmeeseen ja ennen kaikkea fiilikseen. Nyt tuntuu raikkaalta ja puhtaalta! Pesu kirkasti paitsi sohvan värin, myöskin napakoitti venähtänyttä päällistä ja tyynynpäällisiä, joten sohva näyttääkin taas astetta ryhdikkäämmältä.
Jos kirjahyllyn siivoaminen ja ovien asentaminen taltutti kaaoksen, sohvanpäällisen pesemällä pääsin eroon nuhjuisesta fiiliksestä.
Kaiken kruunasi tietty kunnon imurointi ja tuuletus kaikki ikkunat ja ovet auki! Vanha energia ulos ja uudet tuulet sisään niin että korvissa vaan suhisee.
Ja kyllä vain – alkaa tässä omakin fiilis hiljalleen kirkastua ja raikastua.
