Kaupallinen yhteistyö: IKEA Suomi
Yleinen konsensus tuntuu olevan se, että marraskuu on syvältä. Tähän on yksi selkeä parannuskeino: ryhdy jouluttajaksi. Kas niin muuttuu vuoden pimein kuukausi joksikin ihan muuksi – kuukaudeksi jolloin jokainen viikko (ehkä jopa päivä) tuo mukanaan jotain ihanaa, mitä odottaa.
Ensimmäiset glögit.
Ensimmäiset konvehdit (ja ensimmäiset erilaiset konvehdit).
Kun saa käydä valitsemassa joulukalenterin.
Kun joulukoristeet ilmestyvät kauppoihin…
… ja kököt B-luokan joululeffat Netflixiin.
Kun Aleksanterinkadun jouluvalot syttyvät.
Ja tietysti se, kun saa alkaa rakentaa kotiin joulutunnelmaa!
Minulla on muutamia jouluastioita ja -tekstiilejä, joita käytän vain tähän aikaan vuodesta. Nämä VINTER 2020 -sarjan keraamiset kulhot ja keittiöpyyhkeet on käsintehty, joten niissä on kiva tuntuma. 
Joulussa minusta parasta on juurikin sen odotus. Toisin kuin itse juhlapäivään, sitä edeltäviin viikkoihin ei liity paineita, odotuksia tai vaatimuksia siitä miten asioiden pitäisi olla.
Ja muutenkin – miksi nauttia kaikesta ihanasta vain päiviä, jos voi nauttia viikkoja (tai kuukausia, ehem). Jo vain tulee arkielämään hohtoa, kun pimeänä maanantaiaamuna saa juoda aamukahvia joulukuusen valojen loisteessa.
Suurimman osan vuodesta olen krääsästä ahdistuva semi-minimalisti. Siksi olen joskus hieman kamppallut jouluihmisyyteni kanssa. Joulullahan on – ja aivan syystä – huono maine turhan tavaran kulutusjuhlana.
Olen viime vuosina tullut siihen tulokseen, että on ihan mahdollista olla jouluhörhö ja tehdä se vähän kestävämmin. Esimerkiksi on aivan ok omistaa ruma porokuvioinen villapaita, jota käyttää pelkästään jouluisin, jos se on se sama villapaita joulusta toiseen.
Itselleni pistaasinoksat ovat jo epävirallinen joulukukka. Ne ovat tarpeeksi jämäkkiä jopa pienille koristeille. Pieni LED-valaisin tuo tunnelmaa. 
IKEA pyysi minua kertomaan miten olen yhdistänyt jouluhulluuden kestävämpään elämäntapaan, jota yritän muutenkin elämässä harjoittaa. Olen huomannut, että omalla kohdallani kestävämmissä valinnoissa on aina ennen kaikkea kyse siitä, että en suhtaudu asioihin välinpitämättömästi.
Esimerkiksi vaikka rakastan koristeita ja niitä saa mielestäni olla paljon, valitsen ne huolella ja vältän kaikkea kertakäyttöistä. Olen kartoittanut omaa koristekokoelmaani hitaasti vuosien varrella ja löytänyt helmiä yhtä lailla kalliista luksusputiikeista, kirppiksiltä kuin marketeista ja tavarataloistakin.
Joulun jälkeen käärin koristeet kuplamuoviin ja silkkipaperiin kuin aarteet, mitä ne ovatkin. On ihanaa aina vuoden päästä kaivella vanhat rakkaat esineet esiin. Se on minusta paljon kutkuttavampi tunne kuin se, että hankkisi joka vuosi läjän jotain uutta.
Kirppikseltä löytynyt hopearasia on yksi suosikkijoulukoristeistani. Siinä on aina tarjolla joulukarkkeja. Rakastan näitä VINTERSAGA-sarjan vanhanaikaisia toffeita. Syökö kukaan toffeeta muuten kuin jouluna?!
Rakastan haahuilla joulukoristeosastoilla, vaikka en olisi edes ostamassa mitään. Ensimmäisessä omassa joulukuusessani oli vain viisi koristetta ja siitä lähtien niitä on tullut joka vuosi vähän lisää. Tykkään siitä, että niistä muodostuu kerrostumia jotka muistuttavat aina menneistä jouluista. “Ai niin, tämä oli se vuosi kun… “
Lasiset koristeet ovat lemppareitani, niissä on hauraudessaan arvokas tuntu. Tänä vuonna hankin nämä syvänsiniset, lasiset kuusenkoristeet.
Tähän aikaan vuodesta tulitikkurasia on koko ajan pöydällä tai ikkunalaudalla, joten esteetikko ilahtuu kauniista askista.
Tänä vuonna olen panostanut jouluvaloihin. Jos ei kimalla paljettimekko pikkujouluyössä, saa ainakin kimaltaa jouluvalo ikkunassa.
Voi että olen tullut näistä valoista iloiseksi! Ne todellakin piristävät mieltä ja tuovat tunnelmaa. En ole aikaisemmin kauheasti harrastanut jouluvaloja koska kammoksun johtoja. (Yritän välttää kotonani kaikkea mikä vaatii sitä että elämääni tulee lisää johtoja – ne ovat aina liian lyhyitä, liian pitkiä, solmussa tai liian kaukana lähimmästä pistorasiasta, joita asunnossani on ihan liian vähän.)
No, käsitykseni jouluvaloista olivat kyllä jumissa jossain 90-luvulla, koska tietysti nykyaikaiset LEDit toimivat paristoilla. Tämän tajuttuani hankin nämä kauniin simppelit STRÅLA-sarjan valokranssit kaikkiin ikkunoihin.
LEDit eivät kuluta paristoja paljon (ja paristotkin voi hankkia ladattavina). Monissa valoissa on nykyään myös ajastin, joka pistää valot pois automaattisesti tietyn ajan jälkeen esim. yöksi.
Olen myöskin pitkään haaveillut tällaisesta perinteisestä paperisesta, valaistusta joulutähdestä. Ihailen niitä aina ulkoa ihmisten ikkunoista, ja se onkin yksi jouluvalojen parhaista puolista: koristamalla omat ikkunat luo tunnelmaa myös muille.
Tähän STRÅLA-sarjan tähteen voi valita joko jalan tai ripustettavan johdon niin, että sen saa riippumaan ikkunaan. Kannattaa muistaa valita himmeä lamppu (ns. kynttilälamppu).
Tänä vuonna minulla on myös vähän kestävämpi kuusi, nimittäin vuokrakuusi, joka istutetaan joulun jälkeen takaisin maahan!
Joulukuusen koristelu on itselleni tärkeä ja aika tunteellinenkin tapahtuma, ja se vaatii juuri oikeanlaisen mielentilan. Jätin sen vielä myöhemmäksi ja kuusessa saavat nyt loistaa pelkät valot. Tämäkin on yksi ajoissa aloittamisen iloista: joulua voi tuoda kotiin vähän kerrallaan.
(Eikö olekin muuten yksi pienen ihmiselämän ylevimmistä hetkistä se, kun on saanut ensin setvittyä kuusen valojen johdon, sitten kieputettua valot kuuseen ja lopulta saa laittaa kuusen valot päälle? TADAA!)
Tällä viikolla vaihdan jo lahjoja muutaman ystävän kanssa (suurten kemujen sijaan pikkujoulut vietetään tänä vuonna pikku porukoissa) joten hankin hieman paketointitarpeita. Joskus vuosia sitten luin siitä miten ongelmallisia perinteiset öljypohjaiset lahjapaperit ovat, mikä oli kauhea isku koska paketointi on kaikista jouluaskareista ehkä suosikkini!
Tosi kauniita paketteja saa kyllä myös kestävämmistä matskuista – kierrätyspaperit, sanomalehdet, kaikki postipakettien mukana tulevat silkkipaperit vaan uusiokäyttöön! Niistäkin saa kauniita koristelemalla. Olen käyttänyt koristeina paperinarua, vihreitä oksia ja karkkeja, jotka voi syödä pois.
Myös piparit ovat hyviä, uudelleenkäytettäviä (eli syötäviä) koristeita. Ostin näitä kauniita lintupipareita ajatuksena askarrella niistä koristeita joita voi sitten laittaa paketteihin ja kransseihin. Katsotaan, riittäisivätkö hermoni jopa niiden kuorruttamiseen!
Kiva vaihtoehto on uudelleen käytettävät paketointitarpeet. Olen monena vuonna säästänyt kauniita paperisia lahjakasseja ja -laatikoita käyttänyt niitä uudestaan moneen kertaan. Nyt innostuin näistä VINTER 2020-sarjan juuttikankaasta valmistetuista lahjapusseista!
Joulukoristeethan pakataan joka tapauksessa joulun jälkeen varastoon tai komeroon odottamaan ensi vuotta, joten samalla vaivalla sinne samaan lootaan voi säilöä uudelleen käytettäviä paketointitarpeita.
Yllättävän kivalta näyttää myös kangaspalaan kääritty lahja! Tämä juuttikangas kuului samaan pakettiin pussukoiden kanssa.
Japanilaiset ovat (tietysti) tehneet tästäkin taiteenlajin, joten jos kaipaa inspiraatiota lahjojen kangaspaketointiin, kannattaa googlata furoshiki.
Uskoisin että iso osa joulun kuormittavasta kulutuksesta syntyy turhanpäiväisistä lahjoista sekä ruokahävikistä. Lahjojen suhteen olen jo vuosia pitänyt minimalistista linjaa. Annan vain vähän lahjoja, enkä odota niitä muiltakaan. Olen harjoitellut irtisanoutumista siitä ajatuksesta, että lahjat tai varsinkaan niiden määrä kertoisi välittämisestä.
Tykkään kyllä tosi paljon antaa lahjoja. On kutkuttava tunne kun keksii jollekulle täydellisen osuvan tai ilahduttavan lahjan. Mutta jos en keksi, yritän olla ostamatta mitään turhaa vain paineesta ostaajotain.
Nyt viime vuosina olen yrittänyt kiinnittää huomiota myös jouluruoassa siihen, että kaikkea ei tarvitsisi olla ihan niin paljon. Totta kai jouluun kuuluu kunnon pitopöytä (herkkua on siinä monenlaista, tip tap jne), mutta viime aikoina olen yrittänyt ajatella, että tässäkin on parempi ostaa vähän jotain tosi hyvää kuin vain “hulluna kaikkea”.
Jouluna syntyy paljon ruokahävikkiä, ja sen minimoimiseen on meillä auttanut myöskin se että pöytään hankitaan vain sellaista mitä ihmiset oikeasti haluavat syödä. Tuntuu itsestäänselvältä, mutta jouluun liittyy niin paljon ajatuksia siitä miten asiat pitää tehdä ja mitä kaikkea pitää olla – ja niin sitä saattaakin päätyä jääkaapin ylähyllylle kulhollinen melkein koskematonta rosollia tai kaappiin pino keskinkertaisia konvehtirasioita jotka lymyävät siellä vielä helmikuussa.
Olen huomannut että olipa arki tai juhla, itselleni ruokahävikin vähentämisessä on kaikkein parhaiten toiminut kaksi asiaa: 1) en hamstraa ruokaostoksilla ja 2) kunnolliset säilytysrasiat!
Suosikkini ovat nämä 365+ sarjan lasiset säilytysrasiat. (pyrin välttämään muovia keittiössä ja toki muutenkin). Lasin hyvä puoli kemikaalittomuuden lisäksi on se, että se kestää uunia ja samoja astioita voi käyttää myös paistovuokina. Bambukansi on kaunis ja tuntuu hyvältä kädessä. Bambu onkin nykyään yksi suosikkimateriaaleistani.
Tämänkin postauksen naputtelin joulukuusen valojen loisteessa. Jännä miten ne tuovatkin taikaa kaikkeen, mitä tekee.
Toivon kaikille nautinnollista joulunodotusta, olipa se jo alkanut tai ei. Unohdetaan ajatukset siitä, mitä joulun tai joulunodotuksen pitäisi olla. Niin paljon kuin rakastankin kransseja ja joulupalloja ja kökköjä jouluelokuvia – ja kyllä, Last Christmasia ja Mariah Careyta – kaikkein parasta tässä vuodenajassa on kuitenkin tämä ihan erityinen tunnelma. Valo pimeyden keskellä.
Toivon, että jokainen löytää oman tapansa nauttia siitä!
