Kun taannoin kyselimme juttutoiveita, olivat kirjavinkit yksi toivotuimmista aiheista. Siitähän minä ahkerana lukijana ilahduin – ihanaa, että kirjat ja niistä puhuminen kiinnostavat muitakin! Jatkossa lupaankin, että Uusi Muusa on entistä enemmän myös lukemisen asialla.
Tähän juttuun keräsin listan hiljattain ilmestyneitä romaaneja, jotka olen lukenut tänä syksynä ja joista olen pitänyt. Yritin miettiä erityisesti kirjoja, joita olisi ihana lukea glögimukin kera nojatuolissa tai pyjamaan pukeutuneena joululoman kiireettömänä aamuna. (Tiedän, että moni kiireinen kirjojen ystävä odottaa jo malttamattomana joululomaa -vihdoin aikaa lukea!) Kenties löydät listasta myös lahjaideoita koviin paketteihin?
Nathan Hill: Nix Tämä on juuri sellainen “The Next Great American Novel“, jota elokuvien henkilöt aina yrittävät kirjoittaa. Tarina lähtee liikkeelle, kun nuori yliopiston lehtori Samuel näkee yllättäen uutisissa äitinsä. Mediassa äidistä puhutaan radikaalina hippiaktivistina, mikä ei vastaa lainkaan Samuelin käsitystä. Alkaa tutkimusmatka, joka kuljettaa nykypäivästä Samuelin lapsuuteen, 60-luvun Chicagoon ja sodanjälkeiseen Norjaan asti. Nix on loistavasti kirjoitettu, koukuttava ja viihdyttävä, häkellyttävän ajankohtainen kirja, joka sanoo paljon. Elena Ferrante. Ah! Elena Ferranten Napoli-kirjat ovat juuri sellaisia kirjoja, jotka olisi ihanaa saada joululahjaksi. Teksti imaisee täysin mukaansa, valvottaa yöt. Sitä oikeasti tuntee olevansa Napolin pölyisillä kaduilla, kaukana täältä… Jos et ole vielä lukenut näitä, nyt on korkea aika. Kirjat kertovat Elenasta ja Linasta, jotka kasvavat sodanjälkeisessä Napolissa köyhyyden ja väkivallan ympäröiminä. Ferranten tapa kirjoittaa on maaginen. Tekstissä palaa koko ajan taustalla jokin vimmainen energia, liekki, josta ei saa kiinni ja jota on vaikea pukea sanoiksi. Se täytyy vain itse kokea. Napoli-sarjasta on suomeksi käännetty kaksi ensimmäistä osaa: Loistava ystäväni ja Uuden nimen tarina. Kannattaa saman tien hankkia molemmat, sillä et todellakaan malta odotella välissä. (Sitä paitsi minusta Uuden nimen tarina oli vielä Loistavaa ystävääkin parempi ja koukuttavampi.)
Jos olet jo lukenut Napoli-kirjat, hiljattain uudistettuna painoksena ilmestyi myös suomennos Ferranten vanhemmasta romaanista Hylkäämisen päivät. Se ei siis ole Napoli-sarjan osa vaan itsenäinen teos.
Hanya Yanagihara: A Little Life (suomennettu nimellä Pieni elämä). Mitä sanoisin tästä kirjasta? Se on kaunis, teksti on kirkasta kuin lasi. Teksti tekisi toisaalta mieli ahmaista kerralla, mutta toisaalta ei pysty, koska kirjan lukeminen sattuu, viiltää sekin kuin lasi. Kirja kertoo neljästä college-aikaisesta ystävyksestä, joiden keskiössä on salaperäinen Jude. Juden menneisyyden hiljalleen paljastuessa niin hahmojen kuin lukijankin sydän särkyy. Silti kirja on samaan aikaan ehkä kaunein ylistys ystävyydelle, jonka olen koskaan lukenut. Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat. Tästä kirjasta kirjoitinkin jo aikaisemmin, mutta halusin mainita sen myös tässä jutussa, koska myös se olisi täydellinen kirja saada joululahjaksi. Juuri sellainen, jonka kanssa haluaa viettää lomapäivät sohvalla villasukat jalassa, ja sen jälkeen lähteä inspiroituneena käymään taidemuseossa.
Kjell Westö: Rikinkeltainen taivasWestön uusin kirja on taattua Westötä: on tarkkanäköinen ajankuva ja Helsinki, kaunista kieltä ja vuosikymmenten yli ulottuva kuvaus yhdestä perheestä sekä perheen liepeillä elävästä nuorukaisesta. Rikinkeltainen taivas ei ehkä ole Westön paras kirja, mutta varmasti mieluisaa lukemista kaikille hänen kirjoihinsa tykästyneille. (Jos taas olet Westö-noviisi, suosittelen täydelliseksi joululomakirjaksi omaa Westö-suosikkiani Älä käy yöhön yksin.)
Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa. Tämä kirja oli Kuukausiliitteen jutun myötä varmasti yksi syksyn odotetuimpia kotimaisia teoksia, ja lunasti odotukset. Kansien välissä kulkee kaksi tarinaa – Kolumbus, joka etsii uutta maata, ja nainen, jonka aviomies ilmoittaa yhtenä päivänä, että on oikeastaan aina halunnut olla nainen. Ahavan teksti on kaunista ja hengittävää. Tästä aiheesta olisi helposti voinut kirjoittaa mässäillen ja raflaavasti, mutta Ahava onnistuu kuvaamaan päähenkilön surua miehensä muutoksesta kiihkottomasti. Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat.Jokainen joululoma vaatii vähintään yhden 1800-luvun englantilaiskartanoon sijoittuvan pukudraaman, oli se sitten leffan, tv-sarjan tai kirjan muodossa. Rakastin Jonesin kirjaa Ehkä rakkaus oli totta, ja siksi tämä kirja olikin melkoinen yllätys. Kutsumattomat vieraat on nimittäin täysin erilainen romaani – nokkelasanainen musta komedia, juoneltaan oikeastaan satu. Kirjassa syrjäisen kartanon väki on juuri alkamassa juhlimaan tyttären syntymäpäiviä, kun ovelle ilmestyy resuinen joukko matkustajia, jotka kertovat olleensa onnettomuuteen joutuneessa junassa. Kannessa kirjaa verrataan Ian McEwaninSovitukseen, mikä on aika paksua, mutta jos haluat upota joululomalla hetkeksi illallissalien, korsettien ja piikikkään hauskan sananvaihdon maailmaan, on tämä nappi valinta.
Kevin Kwan: Crazy Rich Asians -sarja. On todella vaikeaa löytää kepeää, viihdyttävää chick litiä, joka ei ajaisi raivon partaalle. Vaikka haluan välillä lukea “kevyttä hömppää”, en silti halua että älyäni aliarvioidaan. En jaksa enää yhtään kirjaa, joihin on kehitelty heppoinen juoni jonka lomassa shoppaillaan Manhattanilla ja metsästetään aviomiestä. Alamak! Luojalle kiitos Kevin Kwanista, joka kirjoittaa silkkaa saippuaa, mutta avaa samalla lukijalleen täysin vieraan, kiehtovan maailman – Hong Kongin, manner-Kiinan ja Singaporen sikarikkaat suvut, heidän erikoiset tapansa, arvonsa ja sisäiset hierarkiansa. Kwanin teksti on satiiria, nokkelaa ja superviihdyttävää. Trilogia tulee lukea järjestyksessä, jotta pysyy kärryillä: ensin Crazy Rich Asians, sitten China Rich Girlfriend ja viimeisenä juuri ilmestynyt Rich People Problems. Ensimmäisestä osasta on muuten pian tulossa myös elokuva, jota en millään malttaisi odottaa. (Etenkin siksi, että haluan nähdä miten Astridin hahmo on puvustettu. Koska kyllä – hyvin pukeutuvista hahmoista voi kirjoittaa myös olettamatta lukijan olevan täysi ääliö.)
Hyviä lukuhetkiä!
Teksti ja kuvat: Eeva Kolu
