Kaupallinen yhteistyö: Food Market Herkku
Johtuen blogiurani alkuajoista, ihmisillä on usein käsitys että olisin pesunkestävä, paljasjalkainen turkulainen. Noup. Turkulaista minussa on ainoastaan taipumukseni sanoa joo vai. Syntynyt Helsingissä, juuret Lapissa.
Noloa kyllä, olen viettänyt varmasti enemmän aikaa Thaimaassa kuin Rovaniemeä pohjoisemmassa Lapissa. Lappi on minulle samaan aikaan eksoottisen vieras ja maailman tutuin.
Lappi tuntuu tutulta aina kun kuulen äidin vaihtavan mä-sanan mieksi heti kun joku tädeistä soittaa.
Kun katson peiliin ja näen korkeat poskipäät ja paksun tumman tukan, joka lapsena oli melkein musta.
Kun tunnistan itsessäni tämän sukuni naisten loputtoman sinnikkyyden ja sitkeyden, suurimman voimavaramme joka joskus kääntyy itseään vastaan.
Kaikkein tutuimmalta Lappi tuntuu tietenkin lautasella, niissä ruoissa joiden parissa olen kasvanut. Muistan lapsena olleeni hyvin hämilläni siitä että kampanisu ei kuulunut vantaalaisten kavereiden sanavarastoon.
Food Market Herkulta kysyttiin haluaisinko jakaa Inari-teemaviikkojen tiimoilta muutaman Lappi-aiheisen reseptin, joten soitin äidille ja kysyin poronkäristyksen reseptiä. (Poronkäristys ja muusi on minulle lohturuokien ykkönen, juuri sillä tavalla kun lapsuudesta tutut ruoat tuppaavat olemaan.)
Minä tuun huomenna tekemään, kuului vastaus ja seuraavana aamuna ovikello soi.
“Tärkeintähän tässä on muistaa että tehdään käristystä eikä tiskivettä”, kuului ensimmäinen ja tärkein ohjeistus. (Äidin mielestä suurin osa etelässä tarjoiltavasta poronkäristyksestä on “tiskivettä”, mikä on siis seurausta siitä, kun laitetaan kerralla liikaa lihaa pannulle.)
Jotkut tekevät poronkäristyksen olueen, mummi tekee aina veteen. Meidän perheessä käristystä ei myöskään haudutella tuntikaupalla. Minun mielestäni se johtuu siitä että olemme niin hätäsiä ihmisiä, äidin mukaan siitä että vaari osasi valita käristykseen juuri oikeat lihapalat.
Mene ja tiedä. Käytin tähän Herkun poronkäristyslihaa (löytyy pakastealtaasta) ja täytyy sanoa että se oli erinomaista! Maltoimme hauduttaa ehkä 40 minuuttia ja tuli todella hyvää.
Poronkäristys
(3-4 annosta)
500 g poronkäristyslihaa (valmiiksi viipaloitu, pakaste)
1 sipuli
reilusti voita paistamiseen
5 kokonaista mustapippuria
5 kokonaista maustepippuria
1 dl kuumaa vettä
suolaa
Ota liha pakastimesta huoneenlämpöön 1-2 tuntia ennen kuin alat kokkaamaan. Lihan tulisi olla kohmeista, ei siis täysin jäistä eikä myöskään kokonaan sulaa.
Leikkaa sipuli pieniksi kuutioiksi.
Liha käristetään osissa vähän kerrallaan, jotta pannu ei pääse jäähtymään eikä liha ala hautua omassa nesteessään. (Ruokalajin nimi on käristys syystä!)
Kuumenna paistinpannu mahdollisimman kuumaksi. Lisää pannulle reilusti voita ja vain sen verran lihaa, että pannun pohja peittyy. Anna pinnan käristyä rauhassa, hämmennä vasta kun on aika käristää lihan toinen puoli.
Siirrä kypsä liha pataan, lisää pannulle voita ja käristä seuraava satsi lihaa. Jatka näin, kunnes olet käristänyt kaikki lihat. Kuullota lopuksi pannulla sipuli ja siirrä sekin pataan.
Lisää pippurit pataan. Sekoita suola kuumaan veteen ja lisää vesi pataan. Laita kansi päälle ja hauduta tunti tai pari. (Rehellisyyden nimissä vähempikin riittää, jos liha on hyvää.)
Tarjoile puikulamuusin, puolukoiden ja maustekurkun kera.
Poronkäristyksen kanssa on tietenkin oltava muusia, ja paras muusi syntyy tietenkin puikulaperunoista. Tämä ei ole pelkästään lappilaista ylpeyttä vaan perustuu siihen että puikula on äärimmäisen jauhoinen perunalajike.
(Lapin puikula on muuten ensimmäinen suomalainen elintarvike, joka on saanut EU:n alkuperäsuojan! Lapin puikula eroaa maultaan, väriltään ja koostumukseltaan muista puikulaperunoista siksi, että se kasvaa pohjoisen valoisissa kesäöissä.)
Puikulamuusi
(3-4 annosta)
800 g Lapin puikulaperunaa
suolaa
75 g voita
n. 1 dl kuumaa maitoa
Kuori perunat huolellisesti. (Äidin sanoin “ilman pilikkuja niin tulee nätti muusi”). Keitä suolatussa vedessä perunat kypsiksi, n. 15-20 minuuttia. Valuta ja muusaa survimella tai muulla tarkoitukseen sopivalla välineellä (itse käytän viinipullon pohjaa).
Leikkaa voi kuutioiksi ja sekoita kuumaan muusiin. Sekoita lopuksi joukkoon maito vähän kerrallaan, kunnes koostumus on mieleinen. Mausta suolalla.
Tullessaan tekemään käristystä äidillä oli mukanaan paketti leipäjuustoa ja lakkahilloa (tai siis hilla, kuten meillä tietysti sanotaan). Nauratti, koska olin itse ostanut tismalleen samat ainekset jälkkäriksi.
Leipäjuusto ja lakkahillo – yksinkertaisuudessaan täydellinen jälkkäri, joka kuitenkin aina jotenkin unohtuu! Simppelimpää ei voi keksiä talven juhliin.
Lapsena tosin en koskaan edes vaivautunut hilloon. Muistan että söimme siivuja paketista samalla kun katselimme telkkaria. Rakastin sitä miten juusto narskui hampaissa. Kuin lumihanki kenkien alla.
En ole ostanut leipäjuustoa iäisyyksiin, joten ilahduin huomatessani että tietenkin sitäkin saa nykyään myös luomuna (ainakin Juustoportin valmistamana).
Tästä olemme myös äidin kanssa samaa mieltä: Meritalon hillo on parasta. Yksi niitä harvoja, joissa on enemmän hillaa kuin sokeria.
Riistakausi on tällä hetkellä täydessä tohinassa ja Herkussakin laarit notkuivat peuraa, hirveä ja sorsaa. Olen viime vuosina opetellut tekemään riistaa, kotimainen riista kun on kaikkein eettisintä ja ekologisinta lihaa.
Jos riistan kokkailuun on kynnys (kuten monilla on), saanenko tarjota maailman helpoimman ratkaisun: riistamakkarat! Itse ei tarvitse osata tehdä mitään muuta kuin paistaa pannulla, uunissa tai nuotiolla.
Herkussa oli useampaa sorttia, tällä kertaa päädyin ostamaan Metsärannan peuranakkeja.
Tein peuranakeille lisukkeen ruusukaaleista ja suppilovahveroista. Suppisvuosi on ollut niin erinomainen, että niitä on nyt hyvin tarjolla hevi-osastolla niillekin, jotka eivät itse pääse sienimetsään.
Ruusukaalien paras sesonki on vasta starttailemassa. Nuo Deli Verden kotimaiset ruusukaalit ovat ruusukaalien priimaa, hiukan tyyriimpiä kuin ne muovirasiaan pakatut, mutta se laatu!
Ruusukaalia ja suppilovahveroita
(2-3 annosta)
300 g ruusukaalia
200 g tuoreita suppilovahveroita
1 sipuli
voita tai öljyä paistamiseen
1/2 dl kuohukermaa
tuoretta timjamia
suolaa
mustapippuria
Leikkaa ruusukaaleista kannat ja poista uloimmat lehdet, jos se on tarpeen. Leikkaa puoliksi.
Keitä ruusukaaleja n. 4 minuuttia ja valuta.
Silppua sipuli ja revi sienet paloiksi.
Kuumenna iso paistinpannu. Paista suppilovahveroita ilman rasvaa, kunnes niistä irtoaa neste. Jatka paistamista kunnes neste on haihtunut.
Lisää pannulle voita tai öljyä sekä sipuli. Kuullota, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää sen jälkeen keitetyt ruusukaalit ja paista muutama minuutti, kunnes ruusukaalit saavat hieman väriä.
Lisää joukkoon kerma ja hämmennä, kunnes kerma on imeytynyt ruusukaaleihin ja sieniin.
Mausta timjamilla, suolalla ja mustapippurilla. Tämä sopii erinomaisesti lisukkeeksi riistalle ja makkaralle, mutta toki myös vaikka possulle tai kalalle.
Olen jo startannut glögikauden, tänä vuonna hiukan tavallista aikaisemmin. Tuntuu, että tällaisina aikoina on syytä ottaa ilo irti kaikista pienimmistäkin nautinnon ja ilon aiheista.
Tykkään kokeilla erilaisia glögejä, joten silmäni osuivat tietenkin tuohon Lapin Marian kuusenkerkkäglögiin! Siinäpä jotain, mitä en ole ennen kokeillut (tai edes osannut ajatella olevan olemassa).
Kuusenkerkkä-appelsiiniglögi
(1 annos)
2 dl Lapin Marian Kuusenkerkkäglögiä
2-4 cl Cointreauta
Lämmitä glögi (ei kiehuvaksi asti) ja terästä Cointreaulla.
Herkussa on tällä hetkellä Inari-teemaviikot, jotka juhlistavat Lapin puhtaita makuja sekä alueen parhaita tuottajia, joita ei suinkaan aina ole täällä etelässä saatavilla. Tarjolla on tosi paljon pohjoisen herkkuja säilötyistä ja käyttövalmiista elintarvikkeista tuoreisiin marjoihin, sieniin, tunturipurojen kaloihin, riistaan ja tietenkin poroon. Olin jotenkin ihan lapsekkaan innoissani hypistellessäni tuttuja Lappi-juttuja keskellä ruokaostoksiani Helsingin keskustassa.
Lapissa on tätä nykyä paljon gastronomista osaamista, eikä varmaan vähiten sen takia että paikka vetää puoleensa elämyksennälkäisiä ihmisiä eri puolilta maailmaa. Jos haluat saada vinkkejä pohjoisen makuihin todelliselta ammattilaiselta, Lapland Hotelsin Tero Mäntykangas on Tapiolan Herkussa kokkaamassa 6.11. ja keskustassa 7.11. (Olen tavannut Teron kerran ja hän on kyllä paras lähettiläs Lapille mitä kuvitella saattaa, tulette huomaamaan.)
Kannattaa ehdottomasti käydä Herkussa inspiroitumassa Lapin mauista (itse löysin tuttujen juttujen lisäksi myös yllättävämpiä herkkuja kuten puikulasipsejä ja hillalonkeroa!).
Jos kuitenkin teet mieluummin ruokaostokset kotisohvalta kuten tätä nykyä moni, tiedoksi vielä että Herkun verkkokaupan kotiinkuljetuksen ja keräilyn hinnat ovat laskeneet (kotiinkuljetus 9,90 € ja nouto Herkusta 5,90 €).
