Ajatuksia Hyvinvointi

Kaizen – huijaa pelkoa pienin askelin

8.1.2017

Tiedättehän sen netissä kiertävän piirroksen, jossa on kaksi ympyrää: Your comfort zone ja Where the magic happens? 
Olen se tyyppi, joka loikkaa comfort zonesta suoraan sinne magic-ympyrään, painelee pelkoa kohti, pistää sillat palamaan ja toivoo parasta. Joskus se toimii erinomaisesti, mutta aika usein Kolun muija päätyy rähmälleen johonkin ympyröiden välimaastoon. Ei sen enempää mukavuutta kuin sitä tavoiteltua taikaakaan.

Entä jos taika ei aina vaatisikaan pelottavaa heittäytymistä, vaan omia unelmiaan kohti voisi kulkea niin pienin askelin, ettei edes huomaa poistuvansa mukavuusalueeltaan?

Luin viime viikolla mielenkiintoisen kirjan, Robert MaurerinThe Kaizen Way – One Small Step Can Change Your Life. (Amerikkalaisen mahtipontisesta otsikostaan huolimatta kirja oli varsin maltillinen ja helposti lähestyttävä.)

Kaizen-filosofia tunnetaan pääasiallisesti bisnesmaailmasta, mutta psykologi Robert Maurerin mukaan sitä voi ja kannattaa soveltaa myös henkilökohtaisiin tavoitteisiin ja ongelmiin. Joo joo, tiedän mitä ajattelet: bisnesmaailman oppeja henkiseen kasvuun, saako yrjötä. Mutta älä vielä häivy, tämä on oikeasti aika hyvä juttu.

Yritysmaailmassa kaizen-filosofialla viitataan strategiaan, jossa pyritään parantamaan tehokkuutta, tulosta tai työntekijöiden tyytyväisyyttä pienillä muutoksilla suurten innovaatioiden sijaan. (Innovaatiolla tarkoitetaan tässä yhteydessä esimerkiksi suurta sijoitusta, joukkoirtisanomisia tai muuta toimea, jolla pyritään saamaan iso muutos aikaiseksi nopeasti.) Pieniin, maltillisiin askeliin perustuvaa kaizenia pidetään syynä Japanin ilmiömäiseen talouskasvuun toisen maailmansodan jälkeen.

Kulttuurimme arvostaa näitä niin sanottuja innovaatioita, dramaattisia muutoksia, joista uudenvuodenlupaukset ovat hyvä esimerkki. Kun kyllästymme tilanteeseemme, haluamme ison muutoksen ja mielellään heti. Kuinkahan moni lupasi tammikuussa alkaa käydä kuntosalilla viisi kertaa viikossa – sen sijaan että olisi luvannut kävellä viisi minuuttia päivässä?

Baby steps tuskin on kellekään mullistavan uusi idea, mutta kiinnostavaa onkin se, miksi pienet askelet toimivat paremmin kuin suuret näyttävät muutokset. Maurerin mukaan selitys löytyy aivoista, erityisesti mantelitumakkeesta, joka vastaa “taistele tai pakene” -reaktiosta kehossa ja mielessä. Tämä on ollut tarpeen niinä aikoina, kun meidän on pitänyt kyetä reagoimaan nopeasti vaikkapa uhkaavaan villieläimeen. Poikkeaminen tavallisista, turvallisista rutiineista voi aktivoida “taistele tai pakene” -reaktion silloinkin, kun todella haluamme muutosta emmekä ole minkäänlaisessa vaarassa. Kun tämä reaktio aktivoituu, emme kykene näkemään kirkkaasti tai ajattelemaan luovasti tai kehittävästi – toimimme vastoin sitä, mitä järjellä tiedämme tarvitsevamme.



kaizen2

kaizen2

Kaizen (改善) on japania ja tarkoittaa muutosta parempaan.

Mieli tykkäisi pysyä samassa vanhassa, silloinkin kun se sama vanha ei ole meille hyväksi. Vaikka haluaisimme muuttua, suuret positiivisetkin muutokset herättävät meissä aina myös pelkoja, joita emme välttämättä edes tiedosta. Mitä jos taas epäonnistun? Entä jos joudun vararikkoon? Mitä jos läheiseni eivät enää pidä minusta, jos muutun? Mitä jos unelmani toteutuu ja se ei ratkaisekaan mitään? Ja niin edelleen…

Kaizenissa otetaan pienenpieniä askelia kohti muutosta, niin että pystymme ikään kuin kiertämään aivojen pelkoreaktion. Kaizenissa olennaista on kaksi asiaa – askelten helppous ja niiden toistaminen. Toistamalla näitä askelia rakennamme uusia tapoja (“habits”) treenaamalla aivojamme ja samalla aivojemme vastustus muutosta kohtaan pienenee.

Kulttuurissamme ajatellaan, että muutos vaatii aina suuria uhrauksia ja rautaista itsekuria. Siksi kaizen-menetelmän soveltaminen vaatii aivan uudenlaista kärsivällisyyttä. Ankara mielemme (tai ympäristömme!) alkaa äkkiä vaatia meiltä enemmän ja herättää epäilyksiä siitä, onko tässä mitään järkeä.

Maurerin mukaan askelten tulisi olla niin pieniä, että voit taata itsellesi että saat ne tehtyä joka päivä. Jos olet esimerkiksi pistänyt tupakoinnin monta kertaa kerrasta poikki ja aina repsahtanut uudestaan, kaizen kehottaisi sinua mieluummin lupaamaan, että poltat joka päivä vaikka vain puoli savuketta vähemmän.

Olen itse testannut kaizen-filosofiaa nyt muutamaan tavoitteeseeni ja kyllä vain – mieleni alkaa heti vaatia enemmän. Tämä on ihan liian helppoa, ei tästä voi olla mitään hyötyä.

No arvatkaa mitä? Kaizenin kuuluukin olla helppoa.

Luit oikein! Maailmassa on siis ainakin yksi asia, jonka KUULUU OLLA HELPPOA.

Minulle tässä piilee kaizenin taika – todellinen haaste on oppia vaatimaan itseltään vähemmän, ei aina enemmän. Opetella kärsivälliseksi – en tiedä teistä, mutta minulla tässä on ollut aina hieman haasteita, kröhöm. Ja ennen kaikkea rakentaa luottamusta ja jaksaa uskoa. Siihen, että muutos ei aina vaadi palavia siltoja ja sotasuunnitelmaa.

Minussa kaizen on herättänyt paitsi helpottuneisuutta (ehkä kaikki tosiaan onkin mahdollista, ja ehkä ei olekaan niin hemmetin kiire), myös valtavasti innostusta (mihin kaikkeen vielä pystynkään!).

Maurerin mukaan hyviä kaizen-tekniikoita ovat esimerkiksi seuraavat:

Kysy pieniä kysymyksiä

Helpoin tapa aloittaa muutos tai ongelman ratkaisu on kysyä kysymyksiä, itseltään tai muilta. Jos olet tyytymätön työssäsi etkä tiedä miten ratkaisisit asian, kysy itseltäsi joka päivä esimerkiksi: Millainen työ tuntuisi minulle mielekkäältä tai merkitykselliseltä? 

Sinun ei tarvitse vastata kysymykseen, riittää kun kysyt ja toistat kysymyksen joka päivä päivien tai vaikka viikkojen ajan. Tämä pakottaa lopulta aivot keskittämään huomion ajatukseen ja etsimään vastauksia. Muista, että myös kysymyksen on oltava sen verran helppo, ettei se herätä sinussa pelkoa. (Esimerkiksi “Miten saisin itseni lenkille joka päivä?” on todennäköisesti paatuneelle sohvaperunalle liian iso kysymys.)

Voit kysyä kysymyksiä myös muilta. Esimerkiksi kun tapaat ihmisiä, jotka näyttävät viihtyvän työssään, kysy heiltä miksi.

Ajattele pieniä ajatuksia

Olet varmasti kuullut, kuinka urheilijat käyttävät harjoittelussaan mielikuvaharjoittelua. Sitä soveltaakseen ei tarvitse olla Michael Phelps. Jos esimerkiksi kärsit pahasta esiintymisjännityksestä, voit kuvitella, kuinka pidät esityksen ja onnistut siinä. Luo mahdollisimman tarkka ja yksityiskohtainen tilanne mieleesi: yritä tuntea, nähdä, haistaa ja maistaa kaikki tilanteen tuoksut, värit ja äänet.

Aloita tässäkin pienesti. Jos jo pelkkä ajatus esityksen pitämisestä saa sinut hätääntymään, aloita mielikuvaharjoittelu vaikkapa sillä, että seisot kuvitelmassasi tyhjässä esiintymissalissa tai juttelet pienelle joukolle.

Tee pieniä tekoja

Aloita pienenpienistä jutuista. Jos haaveilet siististä kodista, päätä että käytät joka ilta kaksi minuuttia siivoamiseen. Jos haluat löytää kumppanin mutta pelkkä ajatuskin ihmisten lähestymisestä tai Tinderistä kauhistuttaa, aloita jollain askeleella, joka tuntuu helpolta. Koeta vaikka alkaa katsoa kadulla ihmisiä silmiin, tai jos sekin on liikaa, kirjoita paperille lista paikoista, joissa voisit tavata mielenkiintoisia tyyppejä. Sen jälkeen voitkin sitten harjoitella niihin paikkoihin menemistä, ilman että edes vielä lähestyt ketään.

Toista näitä tekoja, kunnes ne tuntuvat luontevilta ja helpoilta. Ota sitten seuraava pieni askel. Ja niin edelleen.

Ratkaise pieniä ongelmia

… ennen kuin niistä tulee isoja ongelmia. Usein meillä on tapana sivuuttaa pienet ongelmat tai katsoa niitä läpi sormien, koska meillä on kiire tai koska haluamme jotain tosi paljon, tai koska ajattelemme että it’s no big deal.

Usein kuitenkin pienet ongelmat kumuloituvat isommiksi, tai ne voivat olla merkkejä isommista ongelmista. Jos pientä terveydellistä kiusaa ei hoida, se voi lopulta paisua vakavaksi vaivaksi. Jos uusi treffikumppani puhuu inhottavasti tarjoilijoille, ehkä hän alkaa ennen pitkää suhtautua sinuunkin paskamaisesti.

Maurer kehottaa uskomaan hälytyskelloja ja tarkkailemaan, mitkä asiat voivat jatkossa johtaa pahempiin ongelmiin. Myös omassa kaizen-harjoituksessa pienet ongelmat ovat hälytyskelloja – jos huomaat lipsuvasi päivittäisestä askeleestasi, on se merkki siitä, että ottamasi askel on ollut liian suuri. Valitse jotakin pienempää.

***

Itse olen nyt viime aikoina kokeillut kaizenia vähän kaikenlaisiin tavoitteisiin ja haasteisiin. Laitan joka päivä euron säästöön, koska haluaisin oppia säästämään ja ehkä jonain päivänä jopa sijoittamaan. Meditoin joka päivä minuutin, koska tiedän kyllä aivan kaiken meditaation hyödyistä mutta en ole vielä koskaan onnistunut tekemään siitä päivittäistä tapaa. Ja kysyn itseltäni joka päivä, mikä työssä on minulle mielekästä ja merkityksellistä, koska en oikeastaan vieläkään tiedä, mitä haluaisin tehdä isona. (Ja sitten on niitä elämän isoimpia kipeimpiä haasteita, joissa ensimmäinen kysymykseni on vasta: mikä voisi olla ensimmäinen kysymykseni liittyen tähän asiaan?)

Ehkä vuoden päästä olen zen-guru, jolla on talous ja työelämä mallillaan? HAH! Ajatus tuntuu niin uskomattomalta, että mieleni alkaa vastustaa sitä heti. Paras siis palata johonkin, jonka voin uskoa: että voisin olla ihminen, joka säästää euron ja meditoi minuutin.

Helppoa.

Teksti ja kuvat: Eeva Kolu

Ajatuksia

Tänäkään vuonna minusta ei tule superihmistä

2.1.2017

“Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia”, totesi Albert Einstein.
Tervetuloa vaan, uusi vuosi!

Tänä vuonna lupaan lopettaa sokerin syömisen, laihtua 10 kiloa, alkaa vihdoin kirjata menoni, lopettaa Daily Mailin lukemisen, juoda korkeintaan kaksi lasia viiniä kerralla, urheilla neljä kertaa viikossa ja venytellä kaksi, kirjoittaa joka päivä päiväkirjaa, imuroida joka viikko (myös sohvan alta) ja kuoria ihoni säännöllisesti.

Tai sitten en. Nuo ovat kaikki uudenvuodenlupauksia, joita olen elämäni varrella tehnyt.

YLLÄTYS! Syön edelleen sokeria (ja kaikkia muitakin ruokia, joiden syömisen olen vannonut jossain vaiheessa lopettavani). Olen laihtunut ja lihonut ne 10 kiloa kymmeniä kertoja. Daily Mailin lukemisen olen kyllä lopettanut, mutta vain koska olen löytänyt mielenkiintoisempia julkkissivustoja. Ja se viini? Heh.

Aina vuoden alussa lupaamme muuttua. Ja mikä olikaan tilanne maaliskuussa?

On vasta vuoden toinen päivä, ja kärsin jo nyt laihdutusvinkkiähkystä. Meillä on vedenpitävää tieteellistä faktaa siitä, että dieetit eivät pitkällä aikavälillä toimi – ja mikä tärkeämpää, meillä on myös henkilökohtaista kokemusta siitä, että ne eivät todellakaan toimi. Olemme todenneet sen uudestaan ja uudestaan. Ja silti ajattelemme joka tammikuu, että juuri tämä vuosi on jostain syystä poikkeus. (Jossain herra Einstein huokaa ja pudistelee päätään.)

Jos olemme epäonnistuneet joka vuosi tupakoinnin lopettamisessa, laihduttamisessa tai vaikka siinä imuroimisessa, tarkoittaako Einsteinin ajatus sitä, että meidän ei kannata enää edes yrittää?

Ei kai sentään. Vaan sitä, että ehkä meidän kannattaisi kokeilla jotain uudenlaista tapaa toimia.

Mietipä hetki sitä, miten puhumme uudenvuodenlupauksista. Aina vuoden alussa lupaamme ryhdistäytyä. Otamme itseämme niskasta kiinni. Alamme elämäntaparemonttiin tai aloitamme uuden elämän. 

Kuulostaa aika ankaralta. Kuka haluaa elää niin, että joku on koko ajan niskan päällä? Eikö lupaus siitä, että aloitamme uuden elämän, ole aikamoinen haistatus nykyiselle elämällemme? Heippa vaan luuseri, thanks for nothing!

Ehkä avain onnistuneeseen muutokseen voisi olla siinä, että emme suhtautuisi itse itseemme kuin 1950-luvun poikakoulun rehtori. Jos lupaisimme vain olla armollisempia itsellemme ja lähestyä asioita mieluummin ilosta tai hyvästä olosta kuin epätoivosta käsin. Kuunnella, mitä oikeasti haluamme. Mielellämme ja kehollamme on taipumus kertoa meille, miten se saavutetaan, kunhan motivaatio tulee omasta itsestämme. Ehkä asioita todella pohdiskellessasi saatat huomata, ettet oikeastaan edes halua laihtua 5 kiloa, vähentää kahvin juomista tai lopettaa lehtien ostamista. Ehkä saatat huomata, että vaikka ahdistaa, nykyhetkessäkään ihan kaikki ei ole päin helvettiä.

Minullakin on asioita, joiden toivoisin muuttuvan. Haluan ja toivon, että tästä vuodesta tulee edellistä parempi (minkä nyt ei luulisi olevan kamalan vaikeaa, olihan tuo 2016 melkoinen kökköfestari). Mutta ilmeisesti olen tullut ainakin vähän järkiini, koska enää en aio yrittää samoilla vanhoilla keinoilla ja odottaa uudenlaista lopputulosta.

Siispä hyväksyn jo kättelyssä, että minusta tuskin tulee superihmistä tänäkään vuonna. Entä jos en tarvitsisikaan uutta elämää, vaan antaisin tälle samalle vanhalle mahdollisuuden? Katsoisin, mihin suuntaan se on menossa.

Suhtautuisin asioihin uteliaisuudella enkä kritiikillä. Pysähtyisin ja toteaisin: jaahas, nyt olen tällaisessa tilanteessa – miten päädyin tähän, mikäs tässä oikeastaan vituttaa ja mitä voisin tästä oppia? Sen sijaan että tekisin välittömästi sotasuunnitelman siitä, kuinka tilanne muutetaan ja mielellään heti.

Jos en tässä tammikuussa olisikaan luuseri, jonka täytyy ryhdistäytyä, vaan olisin ihan vain ihminen. Sellainen, jonka elämä kulkee aallon lailla ylös ja alas ja toisinaan näyttää hetkeksi pysähtyvän paikoilleen, jonka elämää on turha alkaa remontoida koska se ei kuitenkaan ikinä tule valmiiksi.

Jos avain parempaan elämään ei olisikaan ankaruus, säännöt ja ilottomuus? Ei sokerilakko, ei detox, ei tipaton tammikuu. Sen sijaan, että päätän taas kerran lopettaa Coca-Colan juomisen, päätän kuulostella kehoani. Jos se rehellisesti haluaa Coca-Colan, juon sen ilman sen suurempaa haloota. Sori hampaat, mami tarvii nyt vähän hiilihappoa.

Loppujen lopuksi uudenvuodenlupausten taustalla on aina yksi ja sama ajatus: jos onnistuisimme pitämään lupauksemme, meistä tulisi onnellisempia.

Mitä jos skippaisit tällä kertaa välikäden ja lupaisit tänä vuonna ihan vain nauttia elämästä?

Tällä viikolla Uudessa Muusassa startataan uusi vuosi. Tarjoamme parikin näkökulmaa lempeämpään ja pysyvämpään muutokseen. Esittelemme maailman parhaat kasvohoidot. Ja juomme vettä, tietenkin. Onhan kuitenkin tammikuu.

Teksti: Eeva Kolu
Kuva: Jenna Kämäräinen
Ruoka & juoma

Testissä: Alle 30 euron samppanjat

27.12.2016

Haluaisitko ostaa uuden vuoden kunniaksi jotain astetta spesiaalimpaa kuin vakkaricavasi tai -proseccosi? Vaikka pullossa lukeva “champagne” ei ole automaattisesti laadun tae, myönnettävä se on – aidon samppanjan yllä leijailee aina pieni glamourin aura, jota on vaikea imitoida.

Samppanja ei koskaan ole halpaa, mutta ei se aina ole myöskään hirvittävän kallista. Tähän juttuun maistelimme kuusi 23-30 euron hintaista viiniä, joista on hyvä aloittaa tutustuminen samppanjoiden maailmaan.


samppanja2
samppanja2

Tämän tiedätkin: samppanjaksi saa kutsua vain niitä kuohuviinejä, jotka on tuotettu Ranskan Champagnessa. Mutta tiesitkö, että aluerajoitusten lisäksi samppanjan valmistamiseen liittyy liuta sääntöjä, jotka koskevat niin rypäleiden viljelyä, viinin valmistamista kuin pullojen etikettejäkin? Nämä selittävät osittain samppanjan kalliimpaa hintaa: samppanja valmistetaan aina perinteisellä samppanjametodilla, joka on huomattavasti hitaampi ja vaivalloisempi kuin esimerkiksi proseccon teossa käytettävä charmat-metodi. (Toinen samppanjan hintaa selittävä tekijä on se, että Champagnesta löytyvät maailman kalleimmat viljelyhehtaarit. Toki myös tuotteen ja alueen maineella on tekemistä asian kanssa.)

Joka ikinen edullisempikin samppanja on kypsynyt pullossa vähintään 15 kuukautta. Perus-cavaan ja proseccoon verrattuna samppanjaa kypsytetään pidempään, joten samppanjoista löytää usein paahteisempia, kehittyneempiä ja moniulotteisempia aromeja.

Raadissa tällä kertaa läsnä: Mikko, Inke, Jan, Anni, Annika, Mani ja Eeva. Kaikki rakastavat samppanjaa, viimeisin oikeastaan elää sitä varten.


samp3
samp3

Montaubret Champagne Brut // 22,90 €

Alkon kuvaus:“Erittäin kuiva, hapokas, sitruksinen, viheromenainen, kevyen yrttinen, mineraalinen.”

Raadin kuvaus:
“Herkullinen, kutsuva tuoksu. Kauniit, pienet ja raikkaat, pirteät kuplat.”
“Tuoksussa on jotain makeaa kukkaa, jasmiinia tai liljaa.”
“Ihanan rapsakka suussa. Kevyesti paahteinen, mutta samalla mukavan raikas ja hapokas.”
“Tätä joisin!”
“Tämä avataan sitten, kun illan paras pullo on jo juotu mutta osataan vielä arvostaa hyvää.”
“Tuoksu ehkä lupasi kuitenkin enemmän kuin maku antoi. Hyvät hapot, mutta kaipaisi lisää rakennetta.”
“Parinkympin samppanjaksi todella jees.”
20 euron samppanjoista paras!


samp1
samp1

De Montpervier Champagne Brut // 22,90 €

Alkon kuvaus:“Erittäin kuiva, erittäin hapokas, hedelmäinen, sitruksinen, mausteinen.”

Raadin kuvaus:
“Hiivainen tuoksu. Paahteinen kyllä, olen haistavinani jopa vähän kahvia.”
“Tai sitten sä oot seonnut.”
“Latteat kuplat. Rusinainen ja samalla kuitenkin vetinen maku. Ei ole tasapainossa.”
“Maistuu samalta kuin lumpeenlehdet haisee.”
“Miltä lumpeenlehdet haisee?”
“Siltä kun on ollut vaasissa kukkia ja sit nostaa ne sieltä.”
“Vappujuoma, nyt ei säväytä.”
Raati ei vakuuttunut!


samp4
samp4

Louis Massing Réserve Champagne Brut // 27,90 €

Alkon kuvaus:“Erittäin kuiva, keskihapokas, hedelmäinen, keltaluumuinen, hennon paahteinen, kevyen mineraalinen.”

Raadin kuvaus:
“Jaa, tuoksussa pientä takakireyttä. Pientä heittäytymisen puutetta.”
“Mukavan paahteinen tuoksu, jopa hieman karamellisoitunut.”
“Joisin tätä aamulla. Ja brunssilla. Ja lounaalla. Ja illalla.”
“Maku lähtee ihanan napsakasti. Aika liukas!”
(Tässä välissä raati kiistelee 15 minuuttia siitä, kuinka kauan Louis Massingia on saanut Alkosta.)
“Tässä viehättää tasapaino. Kevyesti paahteinen ja kuitenkin raikas ja mineraalinen, hyvät hapot.”
“Jotkut samppanjat on vanhoja naisia, jotka käyttää tuhteja hajuvesiä. Tämä olis sellainen 40-vuotias, joka on tyylikkäästi pidentänyt nuoruuttaan.”
“Mutta musta tää on selkeästi enemmän mies kuin nainen!”
“Eikun ihanan unisex. Hen!”
“Jos haluaisin viedä tuliaispullon, mutta ei olis kauheasti rahaa, niin tämä olisi pomminvarma eikä hävettäisi yhtään.”
Raati tykkää!


samp2
samp2

La Chouette de Champillon Champagne Brut // 29,90 (tilausvalikoima)

Alkon kuvaus:“Erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, keltaluumuinen, kevyen paahtoleipäinen, hennon yrttinen.”

Raadin kuvaus:
“Aika hedelmäinen tuoksu. Tulee mieleen Gaultier’n Eurotrash-ohjelma.”
(Kukaan muu raadissa ei tiedä, mikä oli Gaultier’n Eurotrash-ohjelma.)
“Voinen tuoksu, kuitenkin mukana mineraalisuutta.”
“Maku on yllättävän kehittynyt näin edulliseksi samppanjaksi. Paahteinen, ehkä jonkun makuun jopa raskas. Hapot kuitenkin tasapainottavat. Tykkään tosi paljon!”
“Olisi parhaimmillaan ruoan kanssa. Olispa katkarapuja!”
“Aivan ihana ulkoasu. Todella kaunis, Instagram-pullo.”
“No mulle tulee mieleen Amélie-leffa. I HATE!”
“Miten kukaan voi vihata Amélieta?”
(Syntyy pieni kiista etiketistä ja siitä, onko Amélie-elokuva upea vai ei.)
“Ihanan rohkeasti paahteinen, mutta ehkä aavistus ryhtiä puuttuu. Tämä on tällainen leikkisä viini.”
“Ja samppanjahan on vakava asia.”
Jakoi eniten mielipiteitä!


samp5
samp5

Vollereaux Rosé de Saignée Champagne Brut // 29,00 €

Alkon kuvaus:“Erittäin kuiva, hapokas, vadelmainen, kirsikkainen, kypsän sitruksinen, kevyen mineraalinen, hennon mausteinen.”

Raadin kuvaus:
“Tosi vahva ja tumma väri. Ei ehkä vastaa yleistä mielikuvaa roseesamppanjasta.”
“Tuoksussa punaista marjaa ja vadelmaa.”
“Roteva ja todella maskuliininen. Miks muuten ihmiset aina ajattelee, että roseet on tyttöjen juomia? Sehän on juuri toisin päin, ainakin samppanjoissa.”
“Hyvät hapot ja hyvä rakenne. Todella runsaan marjaisuuden vastapainona kuivuus ja kiva pieni paahteisuus. Ei mikään platku vatturosee.”
“Tämä toimisi kuitenkin selkeästi paremmin ruoan parina kuin tällaisenaan. Joku paella tai grillattu katkarapu, apua nam.”
Hintaluokan ainoa roseesamppanja!


samp6
samp6

André Clouet Grande Réserve Blanc de Noirs Champagne Brut // 29,90 €

Alkon kuvaus:“Erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, omenainen, mineraalinen, hennon paahteinen, robusti.”

Raadin kuvaus:
“Lihaisa tuoksu, silloin kun liha tuoksuu hyvältä. Tartar, ei Alepan jauheliha. Tai sellainen onnellisesti elänyt poro.”
“Kevyttä paahteisuutta, suolaa tuoksussa.”
“Hyvä tasapainoinen rakenne. Ihana suutuntuma. Pieni voisuus maussa, mutta kuitenkin raikas.”
“Nyt on maskuliininen ja ryhdikäs! Mutta kuitenkin tosi tasapainoinen.”
“Joo, tämä on sellainen hyvin kasvatettu hyvän perheen poika, joka käyttäytyy erinomaisesti mutta ei tee itsestään numeroa.”
“Hyvä hinta-laatusuhde. Tuoksuu ja maistuu hintaansa arvokkaammalta.”
“Erinomainen lahjapullo. Edullinen mutta tyylikäs.”
Raadin suosikki!

Summa summarum: Eläköön samppanja! Raati piti yhtä lukuunottamatta kaikista testatuista viineistä ja aikoo epäilemättä korkata pari pulloa lisää tulevana lauantai-iltana. Kuohuvaa uutta vuotta, rakkaat lukijat!

Teksti: Eeva Kolu
Kuvat: Eeva Kolu ja Alko