Yksi monista vaihtuvien vuodenaikojen rituaaleista: kausivaatteiden viikkaaminen säilöön. Tykkään laittaa kesämekot ja pellavapaidat talveksi ja villapaidat kesäksi piiloon. Niin ne tuntuvat taas uusilta ja jännittäviltä kun ne puolen vuoden jälkeen kaivaa Clas Ohlsonin vaaleansinisestä muovikassista (glamour!) esiin.
Aloin eilen pakkailla kesävaatteita piiloon ja kaivella samaisista piiloista villapaitoja.
Pikkuisen haikein mielin hyvästelin liehutopit ja kesämekot, mutta tämän hameen kohdalla tuntui kuin olisin hyvästellyt koko kesän 2020.
Ostin tämän Marimekon pellavahameen juhannuksen alennusmyynneistä ja käytin sitä koko kesän. Ihan koko kesän.
Hame oli kuin tehty spontaaneille iltauintireissuille. Sen alla oli helppo vaihtaa uikkarit ilman pukukoppia ja siinä oli helppoa istua kallioilla ja nurmikoilla kummallisissakin asennoissa. Isoon irrotettavaan taskuun mahtui puhelin, avaimet ja jätskirahat niin että saattoi lähteä ulos ihan muina miehinä ilman laukkua. Mikä huumaava vapauden tunne, kaksi kättä käytössä!
Hameessa oli aina hyvä fiilis, riippumatta siitä mikä olo minäkin päivänä oli itsestä. Se oli kuin tehty matkustamiseen, mukava kuin verkkarit ja silti aina siisti.
Siinä istuttiin hikisissä autoissa road tripeillä ja tanssittiin teknobileissä. Se meni yhtä lailla kumisten varvassandaalien kanssa rannalla kuin korkojen kanssa ravintolaan. Irrottamalla taskun tai vyön hameesta sai vähän siistimmän ja konservatiivisemman, ihan kuin kaksi eri vaatetta.
Ajattelin usein, että tämä hame on sellainen vaate, jota suunnitellessa ei ole mietitty vain sitä miltä se näyttää, vaan sitä millaista elämää tässä vaatteessa voisi elää.
Täydellisessä maailmassa kaapissani olisi vain tällaisia vaatteita. Täydellisessä maailmassa oikeastaan kaikki omistamani tavarat olisivat tällaisia!
Haastoin viime vuonna itseni ostamaan vähemmän vaatteita ja uskaltamaan panostamaan silloin, kun niitä potentiaalisia tulevien vuosien lempivaatteita sattuisi kohdalle.
Se oli ehdottoman hyvä päätös. Tänä vuonna en asettanut itselleni mitään rajoituksia, mutta tarve tai halu ostella jatkuvasti jotain uutta on kyllä lähes kokonaan kadonnut. (Silloin kun se edelleen iskee, saatan ostaa vaatteen tai jonkin kodintavaran sijaan vaikka kivan hiuspinnin.) Olen ostanut koko vuonna vain muutamia uusia vaatteita, ja niistä jokaista käyttänyt todella ahkerasti.
Olen jopa vähän yllättynyt siitä, kuinka paljon energiaa on vapautunut siitä kun vaatekaapissa on vain vähän vaihtoehtoja. Vähän vaihtoehtoja, joista jokainen on hyvä.
Tavarat ovat vain tavaroita, mutta kun niiden keskellä nykyihminen kuitenkin elää, tuntuu hyvältä että ne ovat jollain tasolla merkityksellisiä. Olen mieluummin ilman tavaroita kuin elän ihansama-tavaroiden alle hautautuneena.
Ja vaikka vaatteet ovat vain vaatteita, on aika kiva tunne avata aamulla kaappi ja tietää, että mitä ikinä sieltä valitseekin, se on yksi lemppareista.
Lisää aiheesta:
Kesän kömmähdykset ja muita vaatehaasteen kuulumisia
