Sun pitäis vaan huutaa, sanoi fysioterapeuttini minulle tuossa jokunen kuukausi sitten kun valitin yläkroppani jumeja.
En edes muista milloin olisin viimeksi huutanut. En ole ihan niin vapautunut että osaisin tuosta vain ryhtyä huutamaan…
Sun pitäis vaan huutaa, sanoi fysioterapeuttini minulle tuossa jokunen kuukausi sitten kun valitin yläkroppani jumeja.
En edes muista milloin olisin viimeksi huutanut. En ole ihan niin vapautunut että osaisin tuosta vain ryhtyä huutamaan…
Koska viimeisen vuoden korona on vienyt kaiken huomion, olin jo aivan unohtanut miten pylleröstä ihan tavallinenkin flunssa voi olla. Hyvin pylleröstä, kähisen nyt täältä.
Mutta! Eilen tajusin yhden merkittävän asian, josta olen vallan…
On tammikuun puoliväli ja normaalisti tähän mennessä olisin jo päättänyt uudenvuodenlupaukseni. Tehnyt suunnitelman siitä, miten sen toteutan. Keksinyt vuodelle avainsanoja ja teemoja ja tehnyt mitä ties loitsuja niiden toteutumiseksi. Siivonnut koko kämpän ja…
Hyvää uutta vuotta kaikesta huolimatta, toivotti tänään saamani maili. Olen saanut aika monta vastaavaa toivotusta tänä vuonna. Hyvää pääsiäistä, joulua, uutta vuotta… kaikesta huolimatta.
Kukaan ei tunne tarvetta tarkentaa, mhin kaikella viitataan tässä.…
Päätin joulukuussa (vai oliko se jo marraskuussa? Aloitin joulunvieton niin aikaisin, kuka tietää) että aion edelleen uskoa joulun ihmeisiin, vaikka tämä vuosi on koetellut uskoa kaikkeen.
Ja lo and behold: tapahtui niinä päivinä,…
Viime aikoina olen kehitellyt kynnyksen kirjoittamiseen. Kun elämässä ei tapahdu mitään kiinnostavaa eikä kauheasti edes vähemmän kiinnostavaa, niin mistä sitä sitten kirjoittaisi?
Sitten muistin, että ei kenenkään muunkaan elämässä taida juuri nyt tapahtua…
Tämä vuosi on sekä antanut että ottanut paljon. En tiedä kumpaan kategoriaan lukeutuu se, että minusta on tullut verkkari-ihminen.
Se ei tarkoita sen kummempaa kuin että olen nykyään ihminen, joka pukeutuu verkkareihin. Sellaisiin…
Pari kuukautta sitten keksin vähän vahingossa uuden rituaalin, josta on lyhyessä ajassa tullut tärkeä ja rakas. Ja hyödyllinen!
Olen niitä ihmisiä joiden mielestä melkein minkä tahansa kriisin ratkaiseminen lähtee siitä, että kaivetaan esiin…
Lokakuuni teema on self care. Siksi istuin vähän aikaa sitten kylpyammeessa katsomassa kökköä vakoojaelokuvaa.
(Uskomatonta kyllä, tämä ei ole syy sille miksi läppärini on tällä hetkellä huollossa vesivahingon takia. Vuosikausia olen tuijottanut läppäriltä…
Niin kauan kuin muistan, pimeinä iltoina ikkunoista kajastava valo on ruokkinut mielikuvitustani. Mietin jo lapsena talojen ohi kulkiessani, keitä ovat ne ihmiset noiden ikkunoiden takana, millaista elämää siellä mahdetaan elää?
Yläasteikäisenä, kun aloin…