On siis elokuun viimeinen päivä. Kesän viimeinen päivä, jos kalenteria katsoo. En ole hetkeen katsonut. Tämä on ollut sellainen kesä. Kun joku kysyy, mitä tein kesällä, olen ottanut tavaksi vastata, että en mitään. En…

Löysin online-treenin, johon olen hurahtanut. Tämä on historiallista. En ole koskaan aikaisemmin tainnut tehdä yhtäkään kotitreeniä alusta loppuun asti, saati että olisin tehnyt sen seuraavana päivänä uudestaan.  Eilen mietin, että miten onkin näin: että…

Tein keväällä pitkästä aikaa feng shui -rituaalin, jonka alkuperäinen muoto on se, että yhdeksän peräkkäisen päivän aikana kotoa poistetaan 27 tarpeetonta tai huonoja viboja herättävää esinettä. Koska siivoan kaappeja jatkuvasti ja isommin pari…

Kävin katsomassa Taidehallissa Tony Vaccaron valokuvanäyttelyn. Se tuntui ihan siltä, kuin sieluni olisi käynyt pitkällä lounaalla. Saanut vihdoin kunnon ravintoa.

Olen tainnut käydä edellisen kerran taidenäyttelyssä joskus ennen pandemian alkua. Jo pelkästään museossa…

Oli huono päivä. Ja sitten toinen. Taisi olla kolmaskin.

Ei tapahtunut mitään pahaa. Ei sattunut vesivahinkoa, auto ei hajonnut keskelle moottoritietä (en edes aja saati omista autoa). Ratikasta taisin myöhästyä, mutta niistä kyllä…

Reilun vuoden kestäneen kotoilun (lue: sohvalla makaamisen) jäljiltä olohuone tuntui kaipaavan pientä päivitystä. Tunnelma oli sekava ja vähän nuhjuinen. Kirjahylly tursuili epämääräistä tavaraa ja kaaos alkoi nostella päätään nurkissa. Kaikki näytti vähän nuupahtaneelta…

Koko kevään odotin, haaveilin. Odotin, haaveilin.

Unelmoin kirsikankukista aina. Tuntuu, että vuosien saatossa olen jo kirjoittanut kirsikankukista kaiken, mitä ihminen voi niistä kirjoittaa.

(Oikeasti tiedän, että en ole kirjoittanut läheskään kaikkea, mitä ihminen…

Olen ollut viime viikkoina enimmäkseen kestohyvällä tuulella.

Luulen, että siihen on kolme merkittävää syytä.

Ensinnäkin: otin kissan.

Toiseksi: olen alkanut meditoida päivittäin.

Kolmanneksi: ostin trampoliinin.

Maaliskuun viimeisiä päiviä viedään. Aivan kreisiä, että pian on jo huhtikuu - tuntuu, ettei tämä vuosi ole kunnolla vielä edes alkanut.

Sitä suuremmalla syyllä olen iloinnut pääsiäisen tulosta: kaikki mikä tuo samanlaisina toistuviin…

Vuosi sitten, uunituoreena ja viattomana koronakaranteenilaisena, täytin päiväni ruoanlaitolla. Hifistelin, opettelin uutta.

Päätin myös päivittää keittiöni paistinpannut. Ostin sellaiset hienot ranskalaiset, joita käytetään ammattikeittiöissäkin. Sellaiset joiden kohdalla ei pelotella syöpää aiheuttavista kemikaaleista ja…