Aiemmin tällä viikolla jatkoin kaappieni tyhjentelyä ja mietin, mitä voisin pyytää siitä ja tuosta tavarasta. Lopulta tulin siihen tulokseen, että saan enemmän iloa kyseisten tavaroiden poissaolosta kuin niiden omistamisesta. Mietin, että ottamalla ne vastaan joku oikeastaan tekee minulle palveluksen.
Pistin kamat ilmaiseksi kiertoon Facebook-ryhmässä ja sainkin vielä myöhemmin illalla kiittelyviestin siitä, kuinka tavarat olivat mieluisia ja tulivat tarpeeseen.
Ja kuinkas kävikään – tänään tuntematon ihminen koputti autonikkunaan ja tarjosi parkkilappua, jossa oli vielä aikaa jäljellä.
Eilen illalla kaupan kassalla tajusin jättäneeni lompakon kotiin ja täysin tuntematon nainen tarjoutui maksamaan ruokaostokseni. Kiittelin vuolaasti ja vähän nolona, vannoin että ehkä jonain päivänä saan tilaisuuden tehdä vastapalveluksen, ja nainen vastasi
höpö höpö, ja kaikkea hyvää sinulle.
Näin se tuntuu toimivan: mitä enemmän antaa, sitä enemmän saa. Se, mitä pistää kiertämään, palautuu itselle takaisin. Usein vielä moninkertaisena ja mitä yllättävimmissä muodoissa…
On yksi lainaus, joka usein laitetaan Anne Frankin nimiin – “kenestäkään ei ole koskaan tullut köyhä antamalla”. Jep. Anteliaisuus on suomalaisessa kulttuurissa aivan liian aliarvostettua, sekä luonteenpiirteenä että tapana tehdä muut ja itsensä onnellisemmaksi.
Eikä anteliaisuus ole vain varakkaiden yksinoikeus. Kaikilla on jotain, mitä pistää eteenpäin – jos ei materiaa niin aikaa, apua tai kauniita sanoja.
Olen usein köyhissä maissa matkustaessani sydän sykkyrällä hämmäestellyt sitä, kuinka minua paljon köyhemmät ihmiset antavat vähästäänkin itseään paljon vauraammalle muukalaiselle. Suomessa taas ihan mainiosti toimeentulevat aikuiset alkavat ravintolalaskun tullessa laskea kenen juoma maksoi kaksi euroa enemmän kuin muiden.
Kun uskaltaa hellittää ja luottaa siihen, että tilit kyllä tasaantuvat jossain vaiheessa, elämässä on taas yksi asia vähemmän, mistä stressata. Se on heittämällä parin euron arvoinen sijoitus.
Ihana Eeva <3 kiitos upeasta blogista!
..Ja todellakin, kaikkea hyvää Sinulle 🙂
Olen Eeva ihan samaa mieltä kanssasi. Antamalla saa, ja usein jotenkin niin paljon enemmän kuin edes voisi kuvitella 🙂 Iloa iltaasi <3
Sä oot vaan niin ihana 🙂 Paras blogi ikinä.. kaikkea hyvää sinulle 😉
Jeee! Maailma tarvitsee lisää tällaista! Ja jollei kaikelle ottajaa löydy niin SPR:n ja Fidan kautta tavarat saa myös tavarat kätevästi kiertoon ja samalla tehtyä hyvää.
Niinpä, tänä päivänä kun hyvän elämän etsiminen ja onnellisuuden suorittaminen tuntuu olevan ihmisillä pakonomaista ja neuroottistakin, unohtuu se että miten helposti sitä saa hyvän olon sillä kun hetkeksi lakkaa ajattelemasta itseään ja tekee jotain toisen hyväksi. Frank Martela on pukenut tämän Valonöörit (kantsii lukea, varsinkin jos maailma tuntuu heittävän häränpyllyä) kirjassaan aika lailla: Jos haluaa olla merkityksellinen, on tehtävä merkityksellisiä asioita muille. Näin vapaasti muotoiltuna. Mutta todellakin, kaikkea hyvää sinulle Eeva ja kiitos hyvästä blogista ja kirjoituksesta 🙂 PS. Tsempit caminolle, suosittelen Lappia ja tunturivaellusta seuraavaksi. Kun edessä on vain polku tai kompassisuunta, mielessä arvuutusta siitä missä seuraavan kerran teltan pystyttää ja mitä ruokaa tänään tekisikään, jää maailman murheet pieneksi niin ettei niitä muistakkaan. Tunturit opettaa 🙂
Minun äitini aina messuaa antamisen ja muiden hyväksi toimimisen puolesta. Että kiitos äiti kasvatuksesta.
Pampula: Olen menossa syyslomalla pikku vaellukselle Kolille (pakkohan se on, kun muutin tähän lähimaisemiin) ja odotaan niiiiiiin, että!
What goes around comes around. <3
Mahtavaa tekstiä.
Ihana postaus. Ihana blogi. Ihana Eeva. Kiitos.
Ihana kirjoitus. Ihana.
Ja tämä on syytä pitää mielessä myös sitä kuuluisaa isoa kuvaa katsoessa. Kyse ei ole vain oman naapuruston kanssa elämisestä vaan siitä, että me jokainen maapallon asukas ollaan tasan yhtä arvokkaita ihmisiä. Miten meillä rikkailla suomalaisilla ei ole muka varaa auttaa maailman köyhimpiä? Miten voimme sanoa, että ei kosketa, ei kuulu meille, itsepä ovat omat ongelmansa aiheuttaneet? Meille kehitysyhteistyö on, Eevan sanoin, heittämällä parin euron arvoinen sijoitus. Lasi viiniä, perjantain kukkapuska, vähän parempi lauantailounas, elokuvailta ja mitä näitä nyt on itse kullakin. Siellä toisessa päässä on kysymys elämästä ja kuolemasta.
http://pelastetaankehitysyhteistyo.fi/
Niin asiaa ja olen ihan samaa mieltä tästä. 🙂 Itselläni on aina tapana olla vähän liiankin avokätinen jos on kyse tilanteesta, jossa esimerkiksi tuntematon kaipaa paria euroa tai joku pyytää rahaa hyväntekeväisyyteen. Koen, että se pari euroa on meille täällä niin pieni raha ja jollekin se voi ihan oikeasti olla jotain millä selviytyä taas yhdestä päivästä. Tässä keväällä mulle sattui parikin kertaa niin että multa pyysi tuntemattomat ihmiset viittä euroa bussikorttiin ja sitten toisella kertaa junalippuun. Toiselle kävin lataamassa hänen matkakorttinsa ja toiselle annoin kaikki kolikot, jotka lompakostani löytyi, ja se ihmetys, joka kummankin silmistä näkyi, oli jotenkin liikuttavaa. Toinen halasi ja sanoi että “ylin hyvä palkitsee sut vielä”. Se jäi jotenkin mieleen.
Maailma tarvitsee todellakin lisää ystävällisiä sanoja, tekoja ja oikeasti auttamista. Ihana lukea että on vielä muita, jotka jakavat tämän ajatuksen! Blogisi on aivan ihana, hotkaisin yhtenä iltana kaikki postaukset yhdeltä istumalta, kun jäin vaan niin koukkuun. 😀
Ihana postaus ja ihanan inhimillisiä kommentteja 🙂 Tällä hetkellä kun hirvittää ihmisten kylmyys esim. pakolaisiin liittyvässä keskustelussa. Itsekin kokoan juuri avustuspakettia kotonani Saksassa paikalliseen vastaanottokeskukseen ja kyllä tuntuu hyvältä päästä vanhoista vaatteista ym. tällä tavalla eroon!
Kiitos Eeva, minäkin olen iloinnut teksteistäsi ja nyt tästä ja tähän tulleista kommenteista aivan erityisesti, sillä nyt puhutaan ja kirjoitetaan myös ihmisarvon kunnioittamisesta.
Kiitos ajatuksistanne ja toisille antamastanne avusta. Tarvitaan ihmisten toimintaa syrjittyjen ja sorrettujen puolesta, täytyy tuoda julki huoli tämän maapallomme ja ihmiskunnan tilasta. Kiitos niille ihmisille, joilla jo on avarakatseisuutta ja yhteistyökykyä.
Ihmisarvon kunnioittamisesta, yhdellä yhteisellä maapallolla elämisestä ja oikeudenmukaisesta jakamisesta on lisää täällä:
http://www.share-international.org
Yllä olevasta osoitteesta linkittyvät myös erinäiset maakohtaiset sivustot. Netissä löytyy hakusanalla Maitreya/Maitreija erinäinen määrä silkkaa roskaa, oikea tieto Maitreijasta ja Hänen asiastaan annetaan vain näiden virallisten sivujen kautta. Share International julkaisee myös kuukausittain ilmestyvää englanninkielistä Share-lehteä, jossa käsitellään ihmisten, kansojen ja ihmiskunnan ongelmia, mutta myös mahdollisuutta toisenlaiseen tulevaisuuteen sekä planeetalle että ihmisille. Juuri ilmestyneessä viimeisimmässä lehdessä on julkistettu hieman tietoja Maitreijan tämänhetkisestä toiminnasta Lähi-Idän raskaiden ongelmien ratkaisemiseksi, Hän työskentelee mm. siellä parhaillaan, aktiivisesti mutta poissa julkisuudesta.
Minulla on ollut suuri ilo ja kunnia tavata Maitreija henkilökohtaisesti jo useita, useita kertoja (jo parinkymmenen vuoden aikana) – Hän siis on olemassa ja toimii ihmiskunnan parhaaksi koko ajan, ihmisten itsensä vain pitäisi herätä toimimaan aktiivisesti.
Tämän mä allekirjoitan!! Kyllä 😀
Tätä mä harrastan. Ja, uskon tähän enemmän kuin mihinkään muuhun ♡
Huh, tätä tätä oppia lisää kun saisi.
Viime aikoina ihastuin kirpputorikulttuuriin taas, ja sain paljon iloia tavaroiden kierrättämisestä ja huomasin siinä, että oikeastaan olin onnellisempi juurikin kun en miettinyt saanko jostain tavarasta tarpeeksi hintaa, vaan laitoin enimmäkseen yhden euron hintoja, joilla tiesin tavaran todennäköisesti liikkuvan. (On oikeastaan sääli, että jossain vaiheessa kirppiskulttuurikin tuntui Suomessa muuttavan jonkilaiseksi oman edun tavoitteluksi, ja kirppishenkiset hinnat katosivat…no eivät kokonaan, mutta osittain.) Kerran kun motiivini kirppisharrastamiseen lipsahti ryppyotsaiseksi ja tienaamishenkiseksi tuli oloni kamalan raskaaksi ja väsyneeksi, ja sitten päätin, että antaa olla, palaan asiaan kun lähtökohtani ovat erilaiset…
Ja onko sekin suomalsisille tyypillistä, että kylässä, aikain yökylässä, on kamalan vaivaantunut olo koko ajan, että ollaanko vaivaksi, ja lahjan tuomisen takana on aina eurot, se että sillä voi kompensoida sitä mitä tämä vierailu nyt talon kukkaroa rasittaa. Olen viimeaikoina herännyt tähän ja se on tehnyt minut jotenkin surulliseksi ja saanut ajattelemaan olenko itse jotenkin ajattelematon kun en ajattele näin ja en ole paniikissa tyrkyttämässä bensarahaa jos joku heittää mua pari kilsaa autollansa…
Ja vielä hämmentäviä kokemuksia on ollut kun olen antanut jollekin lahjan ja olen saanut takaisin päivän parin päästä selvästi äkkiä jostain hankitun vastalahjan…se on tuntunut ihan hassulta, olisi tehnyt mieli sanoa, että se oli lahja, ei lahjat “maksa”, velvoita antamaan mitään takaisin. Tottakai niin voi tehdä, vapaudesta käsin, mutta joskus selvästi aistii sellasen pakotetun kiitos eleen, en ymmärrä.
Juuri näin se on !
Eeva, juuri sinun blogisi tekee aina jotenkin toiveikkaan mielen ja saa uskomaan, että elämä on kaunista ja ihmeitä täynnä. Sinä osaat kirjoittaa niin, että olisin varmastikin ihan kade, jos en niin kovasti tykkäisi kirjoituksistasi 🙂 Ihanaa viikonloppua! <3
Just näin! Tapanani onkin aina sanoa että sitä saa, mitä tilaa 🙂 Niin positiivisessa kuin negatiivisessakin!
Musta olis ihanaa pystyä elämään just niin, ettei tarvitsisi jakaa laskuja sentilleen tasan jne. Mutta vuosien köyhäily, tukien varassa eläminen ja epävarmuus tulevasta ovat pilanneet multa sen. Tai joku sisäänrakennettu itsekkyys, jokin kuitenkin. Pihistelen ja säästelen, ja koko ajan mietin vain että määräaikaisen työsopparin päätyttyä olen taas tyhjän päällä. Kuinka tästä jatkuvasta miettimisestä ja tulevaisuuden pelosta voi päästä eroon? Haluaisin antaa läheisilleni lahjoja, matkustaa yllätysvisiiteille heidän luokseen (asun kaukana kaikista) ja käyttää rahaa muiden ihmisten kanssa rennommin. Mutta ahdistus “ikuisesti menetetyistä” pennosista pilaa kaiken. Ärsyttää.
Aivan ihanan piristävä postaus!
Sinulla on jotenkin käsittämätön kirjoittamisen taito muuttaa kaikki kullaksi – tai täydellisisen sopiviksi sanoiksi ja lauseiksi. Blogisi kuvaa Elämää (kaikessa siinä ihanuudessan ja raastavuudessaan miksi se on elämisen arvoista), joka ei ole vain täydellisiä salaattilounaita keskustassa, uusia merkkivaatteita ja matkoja luksushotelleihin. Vaikka tällaisiakin blogeja on välillä mukava selata, ne eivät herätä sen enempää ilon ja oivalluksen tunteita. Joissakin nämä aiheuttavat vain kateutta ja tyytymättömyyttä omaan elämään. Ole kiltti ja jatka oivallusten ja ajastusten herättämistä ensin itsessäsi ja sitten jakaessani ne meidän kanssa. Sinähän laitat hyvää kiertämään joka päivä – oman blogisi kautta. Aina ilo lukea blogiasi! Kiitos <3
Kun arvostat muiden auttamista ja yhteisöllisyyttää niin tsekkaappas https://nappinaapuri.fi
Helsingin alueella ihmiset tarjoavat ja pyytävät apua/lenkkiseuraa, mitä vaan 🙂 minusta ihana idea. Hyvää syksyä!