Heroes

bowie

Hänen ansiostaan halusin lähiöteininä pukeutua tekoturkissomisteiseen takkiin ja piirtää silmiin mustat rajaukset. Mutta ennen kaikkea hänen ansiostaan uskalsin tehdä niin, vaikka kaikilla kuului olla Helly Hansenin toppatakki.

Ja kun 15 vuotta myöhemmin pohdin elämäni vaikeinta päätöstä, hän lauloi turn and face the strange niin kauan että uskoin.

Kiitos Bowie, ikuisesti inspiroiva.

And we kissed, 
as though nothing could fall
and the shame was on the other side.


Viime aikojen hyviä

jutui-(7-of-7)

Nämä mielettömän kauniit kylmät, mutta aurinkoiset päivät. Olen viime päivinä pitkästä aikaa kuunnellut Phoenixin levyä Wolfgang Amadeus Phoenix. Lisztomania on täydellinen aamubiisi, kun kävelee kaupungilla päivän ensimmäiseen määränpäähän. Viime aikoina minua on puhutellut erityisesti kohta

these days it comes
it comes
it comes
it comes
and goes

Just sellaista tämä on viime aikoina ollut. Asiat tulevat ja menevät… ja toisin kuin ehkä joskus ajattelin, siinä ei ole mitään surullista.

jutui-(3-of-7)jutui-(1-of-7)

Taidekirjat, sisustuslehdet, muotilehdet, etenkin kahviloiden pöydillä lojuvat. (Menen vähintään yhtä paljon kahviloihin selaamaan lehtiä ja kirjoja kuin juomaan kahvia. Fleuristessa käyn House&Gardenin – ja toki sen korvapuustin – vuoksi, Kokossa luoen Voguen ja Town & Countryn.)

Ystäväni Mikko oli yhtenä päivänä raahannut kasan vanhoja valokuvakirjoja kirjastosta ja muistin taas, miten tärkeää on välillä katsoa muunkinlaisia kuvia kuin niitä, joita tulee vastaan Instagramissa ja Pinterestissä.

Ja miten virkistävää on tänä klikkien, kissavideoiden ja alati vaihtuvien kohupuheenaiheiden aikakaudella silloin tällöin puhua taiteesta (kyllä, saa lausua thaitheesta pikkurilli pystyssä, ei haittaa). Se on vähän kuin saisi lasillisen raikasta vettä kun on pitkään juonut vain äklömakeaa limpparia.

jutui-(2-of-7)

Tämä asetelma, joka odotti minua sängyllä kun menin ystävän luokse yökylään.  Toisilla on silmää yksityiskohdille, pakko ihailla…

jutui-(4-of-7)jutui-(5-of-7)

Viime aikoina olen pukeutunut kahteen asuun: pooloneuleeseen ja nahkavekkihameesen tai risaisiin farkkuihin ja kasmirneuleeseen.

Neuleesta ja hameesta kysyttiinkin jo yhden toisen postauksen kommenteissa – neule on Second Femalen ja hame Edbladin ja molemmat on saatu Dotsista (joka muuten löytyy nykyään myös Turusta, vink vink). Laukku puolestaan on se sama vanha Zaran ja korut ne samat Pernille Corydonit, jotka minulla on aina.

Viime aikoina tosin Pernillen rannerenkaan viereen on ilmestynyt rumilushirvitys nimeltä aktiivisuusranneke. Sain sen kaveriltani, joka oli saanut sen epämieluisana lahjana. Aluksi tuhahtelin koko jutulle, mutta käytettyäni ranneketta päivän jäin ihan koukkuun! Tavoitteenani on 15 000 – 20 000 askelta joka päivä ja tuo tavoite todellakin vaikuttaa siten että parina iltana olen kiskonut vielä yhdeksän aikaan illalla lenkkareita jalkaan…

jutui-(6-of-7)

Tämä pyörä, joka naurattaa joka kerta kun törmään siihen Fredalla. Se kuuluu kaupungin ihanimmalle karkkikaupalle Roobertin Herkulle, jossa käydessä ei tule edes mieleen että karkin syöminen voisi olla mitenkään haitallista. Jos ostaisi karkkia vain niin hyvän fiiliksen paikasta, ehkä se ei olisikaan…

Mutta viime aikojen PARAS asia on se, että yksi parhaista ystävistäni on muuttanut kadun toiselle puolelle vastapäiseen taloon. Nyt on mentävä, sillä meillä on kohta lähikaupassa treffit. Illalla tehdään quesadilloja ja korkataan skumppa. Miten ihanaa on voida tehdä tällaisia suunnitelmia kahden tunnin eikä kahden viikon varoitusajalla.

Ihanaa lauantaita!


Ilta oopperassa

Kävin eilen Kansallisoopperassa katsomassa Oopperan kummituksen. 

Oopperan kummitus ei ole koskaan ollut oma lempimusikaalini, mutta tämä oli kyllä hieno elämys. Tunnussävel isossa oopperasalissa, oikean orkesterin soittamana oli veret seisauttava kokemus – ensimmäisen tahdin alkaessa koko kroppa meni kananlihalle. Tuotanto oli iso, enemmän oli tässä musikaalissa tosiaankin enemmän ja lavalla oli porukkaa pienen kylän verran.

kummitus3

Yleensä maailmalla esitettävät Oopperan kummitukset ovat tarkkoja kopioita Lontoon alkuperäisesityksestä, mutta tämä Tiina Puumalaisen ohjaus oli kuulemma täysin uudenlainen tuotanto. En ole koskaan nähnyt alkuperäistä versiota, joten en tiedä kuinka paljon tämä poikkesi siitä. Esityksessä oli mukana aika paljon oopperaa ja balettia, joten se sopi Kansallisoopperan lavalle mainiosti.

Väliajalla kuulin, kuinka joku oopperan työntekijä kertoi parille katsojalle, että esityksen valmistelut on aloitettu neljä vuotta sitten. Tämän kuultuani tuntui vielä hienommalta, että sain nähdä musikaalin sen ensimmäisenä iltana. Aplodien alkaessa kiinnitin erityistä huomiota näyttelijöiden, tanssijoiden ja muiden tekijöiden kasvoihin. Kuvittelin, miltä heistä mahtoi tuntua, kun näin pitkän työn tulos vihdoin esiteltiin maailmalle.

Yritin painaa kasvot ja ilmeet tarkasti mieleeni. Ilon, helpotuksen, ylpeyden ja hämmästyksen. Mietin, että vaikka en varmaan koskaan nouse Kansallisoopperan lavalle, tuota minäkin haluan. Tuon tunteen, kun uurastus vihdoin palkitaan.

(Toinen kuva Kansallisooppera)


In between dreams

Japanissa ajatellaan, että hortensiat ovat luonnon tapa piristää ihmisiä sadekaudella. (Siellä, hortensioiden kotiseudulla, ne kukkivat kesäkuussa, vuoden sateisimpana aikana.)

Täällä hortensiat kukkivat vain ruukuissa, mutta taas sataa kuin yläkerran ukko olisi unohtanut suihkun päälle. Raahasin kukkani tuuletusparvekkeelle sateeseen. Sinne ne selvästi kuuluvat – kukat pulskistuivat silmissä, varret alkoivat kurotella reippaina kohti korkeuksia. Kiva, että sentään joku kukoistaa koiranilmalla.

hydran1

Tänään olen kuunnellut Jack Johnsonin levyä In Between Dreams. Jokainen, joka harrasti reppureissaamista kymmenen vuotta sitten osaa varmaan vieläkin koko levyn ulkoa. Se soi tuolloin jokaisessa kahvilassa, hostellin aulassa ja rantabaarissa, ja aina oli se joku tyyppi joka aistittuaan oikean hetken koittaneen tempaisi kitaran esiin ja aloitti Better Togetherin.

Ei se ole oikeastaan edes erityisen hyvä levy, mutta ainoa oikea tällaisiin sadepäiviin. Kun pakkaa rinkkaa ja on itsekin in between dreams.

Huomenna hyppään laivaan ja seilaan Viroon. En tiedä vielä milloin palaan. Ihanaa.