Aamupalaa, kaizenia ja yksi kiva Insta-kisa

habitat-(7-of-10)

Yhteistyössä Habitat

Päätin reilu viikko sitten, että alan syömään joka päivä aamupalan. Se olkoon askel numero yksi kaoottisen epäsäännöllisiksi lipsuneiden ruokailutottumusteni korjaamisessa.

habitat-(8-of-10) Olen viime aikoina lukenut japanilaisesta kaizen-filosofiasta, jossa keskeistä on ajatus, että on paljon viisaampaa tehdä pieniä muutoksia yksi kerrallaan kuin rysäyttää koko paletti kerralla uusiksi.

Teoriassa tiedämme tämän varmasti kaikki, mutta silti varsinkin näin tammikuussa herää aina pieni kiusaus: pitäisikö lopettaa se-ja-se paha tapa, ja aloittaa liikunta viisi kertaa viikossa, tehdä suursiivous, alkaa meditoida kerran päivässä, pitää päiväkirjaa, lopettaa sokeri, gluteeni, maitotuotteet, alkoholi ja lihansyöminen? … vain löytääkseen itsensä kuukauden päästä tismalleen samasta tilanteesta, josta lähti.

Olen itse tehnyt tuon monen monta kertaa, epäonnistunut aina, ja silti huijannut itseni yhä uudestaan kuvittelemaan että juuri tämä kerta tulee olemaan erilainen.

Joten tällä kertaa ajattelin kerrankin malttaa kokeilla tällaista erilaista lähestymistapaa: yksi askel kerrallaan. Luonnostaan kärsimättömän ihmisen painajainen, mutta kasvamassahan täällä ollaan.

Siispä: aamupalaa.

habitat-(10-of-10)No niin, eksyin vähän sivuraiteille, kuten tapoihin kuuluu. Syy, miksi räpsin tästä yhdestä loma-aamun aamiaisesta kuvia oli se, että minun piti vinkata teille Habitatin Insta-kisasta.

Näissä kuvissa vilkkuu paljon Habitatin juttuja – astiat, tyynyt ja maljakot sekä tuoksukynttilä. Oma suosikkini on Tiffany-tarjotin, josta saa taiteltua esiin jalat. Sillä voi siis tarjoilla aamiaisen sänkyyn ilman vaaraa läikkymiskatastrofista. Siitä saa myös matalan pöydän piknikille tai vaikka olohuoneen lattialle, jos haluaa leikkiä japanilaista samalla kun pohdiskelee kaizenia.

habitat-(1-of-10)

habitat-(4-of-10)Astioista lempparini ovat (ylläri!) käsintehdyt posliinikulhot, jotka ovat ihanan tuntuiset käteen, kevyttä posliinia. Jotain japanilaista niissäkin… alanko aistia teeman?

habitat-(6-of-10)Niin, se kisa! Jos sinulta löytyy kotoa Habitatia, osallistu ihmeessä Insta-kisaan, jossa jaossa on 100 euron lahjakortteja Habitatiin. Nappaa kuva kotoasi löytyvästä Habitatin esineestä tai huonekalusta sen luontaisessa kotiympäristössä ja tägää kuvasi @habitatsuomi ja #habitatkotona, niin olet mukana kisassa. Kilpailuaikaa on 3.2. saakka.

habitat-(3-of-10)

Sopivankokoisia askelia kaikkien tammikuuhun!


Aavistus talvesta

Keittiön pöydälle oli kerääntynyt valikoima satunnaisia esineitä – taipuivat kauniisti yhteen asetelmaksi. (Ryttääntyneet kuitit ja tyhjä keksilaatikko eivät päässeet mukaan.) Tulee mieleen kirkas, rauhallinen talvipäivä.

Tänään Stockan edustalla laulettiin jo joululauluja, mikä oli kieltämättä hieman too much. Mutta muuten talven tulo ei tänä vuonna ahdista yhtään… huomasin jo jopa fiilisteleväni ajatusta päiväkävelyistä kirpakassa talvi-ilmassa.

plomps-(1-of-1)

Juuri nyt rakastan käyttää kimpuissa eukalyptuksenoksia – niistä tulee leikellessä jumalainen tuoksu. (Nyt siis tiedätte mistä on kyse, jos näette tämän blogin kirjoittajan imppaamassa näppejään kadulla kävellessään.)

Sarvipään olen ostanut pari vuotta sitten Perobasta. Hopeisen pikkukulhon löysin viime viikolla antiikkiliikkeestä. Kulhoja oli kolme ja aluksi olin ostamassa ne kaikki, mutta lähemmällä tarkastelulla huomasin, että yhdessä niistä oli kaunis abstrakti kaiverrus ja kahdessa luki SARA. Ajattelin, että jollekin Saralle on joskus ihana yllätys löytää ne, joten lopulta ostin sitten vain tuon yhden.

Sitä paitsi, vaikka meitä aina opetetaan ostamaan astioita neljä tai kuusi, niin toisinaan niistä tekee entistä hienompia juuri se, että omistaa vain yhden.

Täällä sunnuntai-ilta jatkuu pestopastalla, toivottavasti sielläkin kaikki hyvin. Herätään huomenna kirkkaaseen uuteen viikkoon.


Kipoi ja kupei

Irrationaalisen tunteellisesti astioihin suhtautuva henkilö täällä hei! Astiakaappiini on muuttanut uusia kippoja ja kuppeja, ja voi miten ne ovatkaan ihania.

kipot-(2-of-3)Tämän keraamisen kulhon löysin, kun oltiin äidin kanssa norkoilemassa SPR:n kirppiksellä. Se on ehkä kaunein astia ikinä, tai ainakin kaunein, jonka minä olen koskaan omistanut. Ihanuus ei välity kuvasta, vasta koskemalla.

Alun perin suunnittelin sitä viralliseksi café au lait -kulhokseni, mutta sen jälkeen kun tuo kulho muutti keittiööni, olen ollut kuin pikkulapsi, joka suostuu juomaan vain samasta mukista.

Olen tarjoillut astiasta hedelmät, syönyt siitä puuroa, jugurttia ja keittoa, juonut teetä… en vielä tosin kertaakaan café au lait’ta.

Parasta on kaataa kulho puolilleen salmiakkipääkalloja ja mennä sohvalle katsomaan Gilmoren tyttöjä.

kipot-(3-of-3)

Edbladin pienet keraamiset kupit löysin Dotsista. Ostin nämä espressokupeiksi, mutta ne ovatkin löytäneet kakkoselämän teekuppeina. Joskus on vaan plus chic tarjoilla teetä pikkukupeista kuin jättimäisistä saaveista (vaikka niillekin on aikansa ja paikkansa). Käsintehdyt kupit ovat kaikki vähän erikokoisia ja -muotoisia, mikä on hurmaavaa.

kipot-(1-of-3)

Ja hei, vinkki! Blogin Facebook-sivulla on meneillään viikonloppuarvonta, jossa voit voittaa omaksesi Iittalan Plektra-jakkaran. Käy ihmeessä osallistumassa.

Kivaa viikonloppua kaikille!


Onni piilottelee astiakaapissa

astiakaappi-(2-of-3)

Tiedättekös, mitä tajusin yhtenä aamuna?

Että jos maailmassa on yksi asia, joka tekee minut joka ikinen kerta onnelliseksi, se on… astiakaappini. Yllätyin tästä havainnosta vähän itsekin, mutta niin se  on.

astiakaappi-(3-of-3)

Aina kun avaan astiakaapin, tulen hyvälle tuulelle. Pysähdyn hetkeksi ihastelemaan sekalaista seurakuntaani.

Siellä on kaikkea riittävästi muttei yhtään liikaa. Olen valikoinut huolella ja ennen kaikkea tunteella joka ikisen astian. Luulen, että juuri sen vuoksi kaapin avaaminen tekee minut joka kerta onnelliseksi, eivät niinkään ne itse astiat…

… vaikka rakastan kyllä niitä kaikkia. (Älkää kertoko laseille, mutta rakastan keramiikkaa ja puisia lautasia vielä vähän enemmän.) 

astiakaappi-(1-of-3)

Moneen liittyy löytämisen riemua ja tarinoita, kaikki on haalittu eri paikoista ympäri Suomea ja maailmaa. Mikään ei varsinaisesti mätsää, ja silti kaikki sopii täydellisesti yhteen.

Luulen, että tässä ollaan nyt jonkin suuremman totuuden äärellä.