Neljä yötä jouluun, vuoden viimeiset viikot. Joinain vuosina tuntuu siltä, että joululomaa kohti raahautuu viimeisillä voimillaan, toisina siltä että sinne tanssahtelee hilpeästi juhlatunnelmissa, joskus taas laskettelee pehmeästi hyggeillen. Tänä vuonna tuntuu, että kaikkia noita,…
Työkalupakissani on muutama hyväksi todettu toimintatapa, joiden puoleen käännyn päivästä ja vuodesta ja tilanteesta toiseen: Kun en keksi ratkaisua johonkin asiaan, keskityn hetkeksi johonkin ihan muuhun. Silloin kun tuntuu olevan kaikkein pahin kiire ja…
Jokunen aamukahvi on keitetty ja päiväkävely kävelty sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin tänne. Blogi on siirtynyt uudelle julkaisualustalle ja takaisin vanhaan eevakolu.fi -osoitteeseen. (Täältä löytyvät nyt myös vaaaaanhat Kaikki mitä rakastin -blogin aikaiset arkistot,…
Reilun vuoden kestäneen kotoilun (lue: sohvalla makaamisen) jäljiltä olohuone tuntui kaipaavan pientä päivitystä. Tunnelma oli sekava ja vähän nuhjuinen. Kirjahylly tursuili epämääräistä tavaraa ja kaaos alkoi nostella päätään nurkissa. Kaikki näytti vähän nuupahtaneelta…
Yleinen konsensus tuntuu olevan se, että marraskuu on syvältä. Tähän on yksi selkeä parannuskeino: ryhdy jouluttajaksi. Kas niin muuttuu vuoden pimein kuukausi joksikin ihan muuksi - kuukaudeksi jolloin jokainen viikko (ehkä jopa päivä)…
Olen viimeisen reilun puolen vuoden ajan hissuksiin laittanut olkkaria hiukan uuteen uskoon. Kuten kirjoitin joskus viime vuonna, haluan poistaa kodistani viimeisetkin väliaikaiselta tuntuvat opiskelijakämppäenergiat ja tehdä tästä paikan, joka tuntuu…
Lähes jokaisessa tuntemassani kodissa on nojatuoli, jossa kukaan ei koskaan istu.
Olen asunut nykyisessä kodissani nyt reilut kaksi vuotta ja olen lukemattomia kertoja ollut vaarassa ostaa itsekin sellaisen. Jonkin kivannäköisen tuolin,…
Olen koko ikäni tuntenut huonoa omaatuntoa päiväunista. Jos torkahdin vahingossa sohvalle tai sänkyyn kesken päivän, podin syyllisyyttä koko loppupäivän.
En edes tiedä miksi, ehkä ajattelin että päiväunet pilaavat yöunet, tai…
Siitäkin huolimatta, että olen ollut freelancer tai yrittäjä melkein koko aikuisikäni ja teen melkein aina viikonloppuisinkin töitä, perjantai ei ole koskaan menettänyt hohtoaan silmissäni. Perjantaina ilmassa on eri tuntu, aina vain. Jotain taikaa.
Viime päivinä olen jäänyt itselleni kiinni siitä, että olen salakavalasti alkanut suorittaa kodin laittamista. Olen nikkaroinut, korjannut, selannut nettikirppiksiä maanisesti, huomaamattani ajautunut ajattelemaan putkiaivoisesti. Kunhan nyt vaan saan täällä kotona kaiken valmiiksi,…