Sateen jälkeen yläkuun aikaan, Koffin puisto.
Eilisaamun joogatunnilla ohjaajamme mainitsi, että illalla olisi uusikuu. (Katsoin äsken sääasemalta, että kyllä vain, kuu on tällä hetkellä 14 tuntia vanha.) Puutarhurit tietävät, että uudenkuun jälkeen on aika istuttaa uutta. Edesmenneen pappani, maanviljelijän, sanoin: no ei kai se kukkaan alakuulla kylvä.
En seuraa planeettojen liikkeitä tai horoskooppeja, mutta minusta kuulostaa loogiselta, että sama voima, joka saa valtameret liikkumaan, voi ehkä jollain tavalla vaikuttaa myös meihin ihmisiin.
Sitä paitsi. Eikö ole ihana ajatus, että vaikka Kuu on jonkin arvion mukaan 4,5 miljardia vuotta vanha, sen ajatellaan ikään kuin syntyvän uudestaan joka kuukausi? Uusikuu kello 21:01, kuun ikä: 0 tuntia. Miten huojentavaa olisi ajatella itsestään vähän samoin.
Olen nyt jotenkin innoissani tästä ajatuksesta. Ehkä jatkossa kirjoitan kalenteriini uudenkuun päivät. Joka kuukausi mahdollisuus, ei aloittaa ihan alusta, mutta siivota pöytä. Karsia kertyneet rönsyt. (Siksi päätinkin pitää eilen pienen uudenkuun siivouspäivän. Paras uudenkuun siivousvinkkini: banaanikärpäsistä pääsee eroon imuroimalla ne. Vaikka viiniansa on kieltämättä ihana ajatus. Mikä tapa lähteä..!)
Puutarhurin tavoin uudenkuun aikaan sitä voisi miettiä, mitä haluan juuri nyt istuttaa. Oma toiveeni tälle kuunkierrolle oli helppo: ennen kaikkea lisää selkeyttä ja kirkkautta.
Voisikin ehkä pestä vielä ikkunat…
