Kaupallinen yhteistyö: Food Market Herkku
Kuulostaako yhtään tutulta: yhtenä päivänä havahtuu siihen, että ruokavaliosta on vaivihkaa tullut esimerkki siitä, miten ei pitäisi syödä. Sitä päättää ryhdistäytyä. Kävelee kauppaan ja ostaa kassillisen tuoreita vihanneksia, kalaa, mitä näitä nyt on. Seuraavan viikon tuijottelee parsakaaleja jääkaapin hyllyllä. Ajattelee, että huomenna olen se ihminen, joka alkaa pilkkoa vihanneksia ja valmistaa itselleen aterian alusta loppuun. Parsakaalin muuttuessa vihreästä ruskeaksi syö pahimpaan nälkään sipsejä tai naputtelee lähipizzeriaan tilauksen.
Elin koko viime syksyn enemmän tai vähemmän karkilla ja bataattiranskalaisilla. Ensin siksi että asuin remontin keskellä, sitten tuli tämä infernaalinen väsymys.
Olen oppikirjaesimerkki juuri sellaista mustavalkoisesta all or nothing -ajattelusta, joka sabotoi kaikenlaiset hyvät aikomukset. Kun en yllä itselleni asettamiin standardeihin, pistän ihan ranttaliksi. Lyön vaikka vetoa, että tuo ajattelutapa jyllää tälläkin hetkellä monessa pääkopassa, kun uudenvuodenlupausten toteutus alkaa vauhdikkaan alun jälkeen hyytyä.
Poké bowl – valmis mutta freesi.
Viime aikoina olen pyrkinyt kysymään itseltäni uudenlaisia kysymyksiä. Kun huomaan olevani pahassa paikassa, kysyn: mitä sinä tarvitset juuri nyt? Mikä tekisi tästä helpompaa? Sen sijaan että kertoisin itselleni vanhaa tarinaa siitä millainen minun pitää olla ja mihin kaikkeen minun kyllä pitäisi pystyä.
Se “ryhdistäytymisen” vaatimus! Niin kovaa, niin ankaraa. Oikeasti asiat muuttuvat pehmeydellä.
Myönsin siis itselleni, että voisin antaa parsakaalien mädäntyä jääkaapissa ja syödä jatkossakin hyvistä aikeistani huolimatta lounaaksi karkkia. Tai sitten voisin höllätä hiukan standardeistani.
Välillä on aivan ok ottaa pikkuisen apua vastaan puolivalmisteiden ja valmisaterioiden muodossa, kulauttaa päivän vitamiinit valmiina vihermehuna. Vaikka valmiiksi pakattu ruoka kaihertaa omaatuntoani, pakkaus kuormittaa kuitenkin ympäristöä vähemmän kuin ruokahävikki. Yhden hengen taloudessa se voi olla joskus aivan fiksua.
Vakkariannos: Fafa’sin valmiita falafelejä Herkusta, jotain vihreää ja valmista hummusta ja tsatsikia. Herkun Shaker Edamame -salaatti sopii myös falafelien kanssa ihan täydellisesti.
Viime aikoina jääkaappiini on muodostunut tietty vakkarivarustus. Siellä on aina kananmunia (pikaruokaa parhaimmillaan), valmisfalafelejä, valmiita kasvispihvejä sekä valmista hummusta ja tsatsikia. Viimeksi mainituilla saa mistä tahansa annoksesta hetkessä maukkaamman ja ravinteikkaamman, vaikka söisi vaan simppeliä salaattia, näkkäriä tai vihannestikkuja. Paras valmistsatsiki on ehdottomasti Fafa’sin, hummusta taas on nykyään tarjolla niin montaa sorttia etten edes pysy perässä. On hernehummusta, punajuurihummusta, aurinkokuivatulla tomaatilla maustettua… itse tykkään nyt eniten ehkä kotimaisen Baban chilihummuksesta.
Food Market Herkun feta-kasvispihvit ovat muotoutuneet vakioksi – ne ovat kotitekoisen makuisia ja niissä on hyvät ravintoarvot, joten pidän niitä aina hätävarana jääkaapissa. Pihvi sellaisenaan menee jo tasapainoisena annoksena, mutta jos kylkeen paistaa kananmunan tai lisää pienen salaatin, on käsillä jo ihan oikea aikuisten ihmisten ateria. Kastikkeeksi tietty sitä tsatsikia! (Ja kyllä, väsyneelle, kiireiselle tai laiskalle kokille tietenkin varsiparsakaalia – ei pilkkomista. Huomasin viimeksi Herkussa käydessäni että nykyään on olemassa myös varsikukkakaalia!)
Mitä tulee ravintoarvoihin, tuoreuteen ja makuun – on valmisruokaa ja on valmisruokaa. Herkussa on minusta ehdottomasti kaupungin parhaat valmissafkat, eivätkä ne kyllä vastaa lainkaan vanhoja mielikuvia valmisruoista. Vihannekset ovat vihannesten värisiä eivätkä sellaisia nuupahtaneita ja surullisia, tuorepuuroissakin on mukana tuoreita marjoja. Maut ovat freesit ja reseptiikka kivaa ja ajankohtaista, siitä hyvänä esimerkkinä esim. Chefs in Season – sarja, poké bowlit ja kivasti maustetut mini bowlit, joita otan välillä laukkuun evääksi niinä päivinä kun teen töitä kirjastossa.
Erityinen kiitos siitä, että valikoimissa on myös paljon gluteenittomia ja vähähiilihydraattisia vaihtoehtoja – helpot välipalat ja valmissafkat kun ovat yleensä automaattisesti pois pelistä, jos haluaa syödä hiilareita maltillisesti.
Tietenkin haluan elää sellaista elämää, jossa minulla on aina aikaa ja energiaa kokata ateriat alusta loppuun itse, terveellisistä ja eettisesti tuotetuista raaka-aineista ja zero waste -periaatteita noudattaen. Mutta yritän nyt myös hyväksyä sen, että olen tällä hetkellä toipilas enkä jaksa tehdä kaikkea mitä pitäisi enkä varsinkaan kaikkea mitä haluaisin.
Useimmiten ei kannata pyrkiä olemaan paras mahdollinen versio itsestään, riittää kun yrittää olla ihan pikkuisen parempi. Juuri sen verran, mihin voimat kullakin hetkellä riittävät. Sen haluaisin sanoa itselleni ja kaikille teille, jotka päätitte vuoden alussa aloittaa uuden elämän.
Ollaan lempeitä itsellemme. Ei sotilaallista kuria tai mustavalkoisia ajatuksia joissa on tilaa vain onnistumiselle tai epäonnistumiselle. Pienin askelin, pikkuisen parempaa.
