Päivän ostokset. Lecce huhtikuussa 2019.
Lähdin reiluksi kuukaudeksi Italiaan. Tarkoituksena kirjoittaa ja valokuvata, mutta ennen kaikkea kauhoa elämää kaksin käsin. Painaa reset-nappulaa. Kamelin selkä katkesi ja on aika löytää uusi tapa olla. Tiedän kokemuksesta, että se löytyy täältä.
Matka Etelä-Italiaan oli pitkä, täynnä kaikenlaista epäonnekasta sattumaa ja läheltä piti -tilanteita erinäisillä lentokentillä.
Lopulta, monen mutkan kautta, päästyän lopulta turvatarkastuksen läpi, lentokentän kajareista pärähti soimaan Simon Webben männävuosien hitti, juuri se kohta jossa lauletaan
I just know your life’s gonna change
turn the other way, turn the other way,
feels like luck is on your side
Jos tuo ei ole merkki…. Päätin, että siitä tulee Italian-kuukauteni tunnuskappale.
(Olin muuten unohtanut, miten hyvä biisi se on.)
Brindisin pikkuisella lentokentällä ei näkynyt tilaamaani shuttle-kyytiä, vaikka olin varannut sen etukäteen kuten kaikkialla tuhanteen kertaan muistutettiin (“It’s Italian law!”). Kysyin neuvoa lentokentän työntekijältä.
Sometimes it leaves from here, sometimes it leaves from there, hän vastasi ja kohautti olkiaan.
Muistin, että juuri tämän takia tulin Italiaan. Löysäämään pipoa.
Löysin jostain sähköpostista kuskin numeron. Soitin puhelun josta kumpikaan osapuoli ei tajunnut mitään, mutta jotenkin maagisesti kymmenen minuuttia myöhemmin istuin kyydissä, matkalla kohti Lecceä.
Näin jo auton ikkunasta kaiken, mitä tulin katsomaan: isot opuntiakaktukset ja metri toisensa jälkeen käppyräisiä, ikiaikaisen näköisiä oliivipuita. Villinä kasvavia unikkoja. Täällä kukkii kaikki jo.
Ja sitten ne. Sitruspuut.
Vuokraisäntä oli vastassa asunnolla. Ensimmäisekisi mentiin lähibaariin juomaan kahvit.
Sää on hirveä, sataa ja myrskyää. Asun ikivanhassa talossa (arvioin, että tämä on 1600- tai 1700-luvulta) ja viime yönä heräsin lattialankkujen narinaan ja siihen, että joku heilutti sänkyäni. Ajattelin jo että ei helvetti, en voi elää kuukautta kummituksen kämppiksenä, mutta sitten tajusin, että narina ei tullutkaan lattiasta vaan väliovesta. Tuuli ulkona oli niin kova, että se heilutti ovea sisällä. Nyt ymmärrän miksi pohjoispuolen parvekkeessa on kolminkertainen ovi.
Olen loikoillut sängyssä, laittanut asunnolla paikkoja vähän viihtyisämmiksi, tehnyt matkasuunnitelmia tulevalle kuukaudelle ja lukenut jo melkein kokonaisen romaanin. Kävin ostamassa tuoreita artisokkia ja tänään illalla aion opetella, miten ne kokataan. Laitoin keittiön pöydälle kulhollisen palermolaisia sitruunoita, kokkaamista varten mutta myös muistuttamaan auringosta. Se tulee, ennemmin tai myöhemmin.
Kirjoitan ylös kaikki uudet sanat, jotka opin.
Tänään:
Carciofo, artisokka.
Buona giornata, hyvää päivänjatkoa.
Prenotazione, varaus.
(Olisin takuulla sanonut reservazione.)
