Joku kuulee

Istuimme eilen ystäväni kanssa kahvilassa tekemässä yhtä projektia.

Juuri oikealla hetkellä kahvilan kajareista pläjähti soimaan biisi, jonka merkitystä meille ja kyseiselle tilanteelle on vaikea lähteä avaamaan ilman, että kirjoittaisi satasivuisen ja sekavan raportin. Siinä tohakassa meinasivat cappuccinokupit lentää.

Mieti miten hullua, että ton biisin kirjoittaja hengailee nyt jossain, eikä sillä ole hajuakaan että sen biisi on just muuttanut jotain, totesin ystävälleni kunhan liikutukseltamme kykenimme taas puhumaan.

jutui-(1-of-7)Jäin miettimään asiaa. Ystäväpiirissä on viime aikoina pohdiskeltu sitä, jos se mitä itse haluaa tehdä ei tunnu maailman kannalta merkitykselliseltä. Tai jos se, mitä haluaa sanoa on maailman kannalta merkityksellistä, mutta kukaan ei näytä kuuntelevan?

Luulenpa, että sitä ei kannata miettiä. Tuon kappaleen kirjoittaja ei välttämättä koskaan saa tietää, mikä merkitys sillä on ollut meille. Sinä et ehkä koskaan saa tietää, mikä merkitys sillä on ollut, että olet juuri oikealla hetkellä hymyillyt jollekulle, suositellut jotain leffaa, kirjoittanut keskustelupalstalle kommentin, antanut eteenpäin tavaran jota et enää tarvitse, sanonut tietämättäsi ne sanat jotka jonkun piti kuulla… Se on voinut muuttaa jonkun elämän suunnan.

Ja entä jos se joku on ollut joku, joka puolestaan on voinut muuttaa kymmenien tai tuhansien tai miljoonien ihmisten elämän? Asioilla on tapana johtaa toisiin.

Vaikka et saisi koskaan tietää, on varmaa, että kaikki aidosti rakkaudesta käsin tehty palautuu takaisin, moninkertaisena. Turhaa siis lannistua siitä, jos et saa välitöntä kiitosta tekemisistäsi tai jos tuntuu, ettei kukaan edes huomaa. Joku huomaa, ja kiitos tulee – ehkä vain hieman erilaisessa muodossa tai eri taholta kuin osaat odottaa.

jotain3

Ei kannata olla huolissaan myöskään siitä, kuinka moni kuulee minun sanomani tai hyötyy tekemisistäni, tai hyödynkö niistä itsekään. Jos jokin tuntuu itsestä siltä, että se saa sydämen huutamaan hallelujaa ja ilon kuplimaan sieraimiin saakka, se ei voi olla olematta merkittävää, myös jonkun muun kannalta.

Vaikka kirjoittaisimme runoja salaa pöytälaatikkoon kellekään kertomatta, niiden meille tuoma ilo säteilee jotain kautta ulospäin. Vaikka vain siten, että läheisten on helpompi olla seurassamme, koska emme nalkuta koko ajan kaikesta. Ja se on vasta alkua…

Oli se sitten töissä tai muussa elämässä, uskon, että aina kannattaa kiittää kun on syytä kiittää, seurata iloa ja intohimoa ja tuoda maailmaan vähän lisää hyvää joka kerta kun siihen on pieninkin mahdollisuus. Aplodeja ja tunnustuksia odottamatta – se vilpittömästä teosta syttyvä ilo tuntuu paremmalta kuin yksikään fanfaari.

Aina, kun teemme jotain aitoa, suoraan sydämestä, omaa sisintämme seuraten, maailma muuttuu vähän.

Tai paljon.

Joku kuulee aina.

 

 


Kommentit ( 37 )

  • Emppu kommentoi 17.11.2015 12:22

    Ihana ihana ihana! Olen omassa elämässä kokenut huomattavia etuja kaikille hymyilemisestä. Minulle tullaan tosi usein juttelemaan ihan kaikkialla ja olen tutustunut tosi kivoihin ihmisiin ja saanut muutaman läheisen ystävänkin. Ja monia upeita keskusteluita. Ja oppinut tykkäämään itsestänikin enemmän. Kannattaa hymyillä paljon.:D

    Vastaa

    • Eeva Kolu kommentoi 17.11.2015 12:38

      Kiitos kommentistasi Emppu, sulla on hyvä meininki :) x

      Vastaa

  • Minnainen kommentoi 17.11.2015 12:32

    Eeva, oi ihana Eeva!

    Just tämä juttu, nämä samat näkökulmat on pyöriny päässä viimesten viikkojen aikana paljon. Oon pistämässä omaa yritystä pystyyn, ja aina välillä tulee tyhmä olo koko projektin kanssa; miks mä teen jotain sellasta, mikä ei tuu pelastaan maailmaa, eikä pysäyttään ilmaston muutosta. Mutta sitten yritän muistaa, että ei mun tartte pelastaa mailmaa. Mun tarttee vaan tehdä jotain sellasta, mistä voi olla hyötyä jollekin toiselle.

    Kiitos.

    Vastaa

    • Eeva Kolu kommentoi 17.11.2015 12:36

      Hmm, mä väitän että just sillähän se maailma pelastuisi, kun kaikki tekisivät vaan jotain mikä tekee aidosti (!) iloiseksi ja onnelliseksi :) Silloin me osataan antaa muillekin tilaa olla ja elää, ollaan harmoniassa… Kaikkea hyvää yrityksellesi! xx

      Vastaa

  • Hanna-Mari kommentoi 17.11.2015 12:40

    Ihana kirjoitus taas Eeva! <3 Ja ihanat kultareunaiset skumppalasit!! Mistäköhän tuollaisia saisi, tai mikä kahvila tuo oli..? :)

    Vastaa

    • Eeva Kolu kommentoi 17.11.2015 12:56

      Tämä episodi tapahtui toisaalla, mutta kuvat on Café Kokosta :) Laseista en ikävä kyllä osaa sanoa.

      Vastaa

      • Hanna-Mari kommentoi 17.11.2015 12:58

        Kiitos! :)

        Vastaa

  • Helinä kommentoi 17.11.2015 13:17

    Kiitos Eeva!
    <3

    Vastaa

  • Anni kommentoi 17.11.2015 13:25

    Aivan ihana kirjoitus. Sait hymyn huulilleni<3

    Vastaa

  • Laura kommentoi 17.11.2015 13:34

    Täyttä asiaa, tää meni suoraan sydämeen. Itse seison ihan samojen sanojen takana ja oon kyllä huomannut, että on niin tärkeää tehdä sitä, mitä rakastaa ja uskaltaa myös antaa muille rakkautta. Kaikki hyvä tulee aina jollain tapaa takaisin ja se jos joku vasta onkin palkitsevaa, kun huomaa, että on omalla ajattelutavallaan ja toiminnallaan saanut jotain hyvää aikaiseksi.
    Kiitos inspiroivista ja taidokkaista teksteistä Eeva, sun blogi on yks lemppareista. Jatka samaan malliin:)

    Vastaa

  • Oona Julia kommentoi 17.11.2015 13:47

    Voi kiitos Eeva tästä tekstistä!

    Olen taas hieman rohkeammin tekemässä sitä mitä rakastan.

    Vastaa

  • eve kommentoi 17.11.2015 13:54

    Aamen! Allekirjoitan joka sanan! :)

    Vastaa

  • Inskii kommentoi 17.11.2015 14:10

    Oon sun kanssa niin samaa mieltä tästä asiasta. Välillä tulee sellainen olo et yrittää kaikkensa, ja silti kukaan ei arvosta, mutta sillon yritän aina pitää tän ajatuksen mielessä. Se, että on mukava muille, on tuonut mulle niin paljon hyvää, että oon vakuuttunut, et samaa tahtia jatkamalla ei voi mennä kuin hyvin :)

    Kiitos inspiroivasta blogista ja ihanaa tiistaita!

    Vastaa

  • Johanna K. kommentoi 17.11.2015 15:14

    Oh, rakastan sitä polkua, jota blogisi on lähtenyt kulkemaan. Ihanaa, että jaat lukijoillesi näitä viisaita ajatuksia, kiitos! :)

    Vastaa

  • Ape kommentoi 17.11.2015 15:39

    Ihana Eeva! ❤

    Vastaa

  • Jenni kommentoi 17.11.2015 15:52

    Mikä se biisi oli? Jäi vaivaamaan…

    Vastaa

    • mitämitä kommentoi 17.11.2015 16:21

      Niin, ihan vastuutonta jättää meidät epätietoisuuteen sen kappaleen nimen suhteen …! ;) Vaikka asia ei meille ulkopuolisille avautuisikaan…silti.

      Vastaa

  • j kommentoi 17.11.2015 16:09

    Musta tuntuu, että aika monet valinnat mun elämässä on ollut sellasia poikkeavia. Siitä viis mitä yleisesti pidetään arvossa. Uskon, ettei tässä elämässä voi muuta kuin seurata sydäntään. Mikään muu ei ole koskaan toiminut. Mitkään merkittävät valinnat, kuten ammatti tai kumppani eivät ainakaan omalla kohdallani ole olleet seurausta ”järkeilystä”. Jossain määrin sisintä ääntään voi paeta, mutta sillä on aina seurauksensa, jotka on pakko kohdata, vaikkapa niin, että on lopulta niin paha olo, että se pakottaa pysähtymään. Mulla on pyörinyt viimeaikoina päässä Edith Södergranin sitaatti: ”Kukaan ei vältä tähteään, sitä on pakko seurata.”

    Vastaa

  • Viva i colori kommentoi 17.11.2015 16:24

    Kiitos Eeva!
    Jälleen kerran kiteytit yhteen postaukseen jotain suurta ja merkittävää. Tekstejäsi on ilo lukea. Nämä asiat meidän jokaisen tulisi muistaa, vaikka jostain syystä ne meinaavat välillä unohtua. Kiitos, että muistutit. Kiitos, että rohkaisit. Tänään olen taas epäröinyt valintojani, mutta muistutit, että suunnaksi tulee valita tie jota eniten rakastaa, näyttäisipä se tässä vaiheessa kuinka kuoppaiselta tahansa. Tsemppiä projektillenne!

    Vastaa

  • Mervi kommentoi 17.11.2015 17:13

    Aivan ihana kirjoitus! Löysin blogisi pari vuotta sitten sattumalta ja varsinkin viime aikoina, kun tuntuu että on juuttunut sellaiseen elämänvaiheeseen mikä ei enää tunnu omalta, niin on ollut ihana lukea tekstejäsi. Ne ovat useinkin hymyilyttäneet, valaisseet ja antaneet uusia ideoita. Kiitos!

    Vastaa

  • Lyyli-Maria kommentoi 17.11.2015 17:22

    Sinun tekstisi ovat merkityksellisiä minulle. Ne antavat paljon iloa ja uusia oivalluksia. Jokainen voi tosiaan laittaa hyvän kiertämään omalla tavallaan.

    Vastaa

  • A kommentoi 17.11.2015 18:34

    No äläpä. Tätä muistutusta tarvin just nyt, kiitooooos!

    Vastaa

  • Ou kommentoi 17.11.2015 19:13

    Ainakin sinun tekstisi tuovat kerrannaisvaikutuksillaan suunnattomasti hyvää, kiitos.

    Olen pohtinut samoja asioita viime aikoina paljon. Olen paahtanut viimeisen seitsemän vuoden aikana kolmea korkeakoulua yhtäaikaa, joista kahdesta olen jo paperini saanut uloskin, ihan maisteroitunutkin! Kaikki mitä olen tehnyt, on minulle kovin merkityksellistä mutta opiskelemani alat eivät ehkä ole niitä ”kolmen ässän” talouskeskeisestä näkökulmasta tuottavimpia. Tällä hetkellä olen vaihto-opintojen kautta ulkomailla, mutta takaraivossa kolkuttaa jo pieni pelko siitä, mitä tapahtuu kun (jos) joskus lakkaan opiskelemasta..

    Vastaa

  • Sari H kommentoi 17.11.2015 19:23

    Tänä aamuna pyöräilin kaatosateessa ja rännässä, vastatuuleen töihin, ja olin maani myynyt, kun saavuin paikalle. Tuntematon työkaveri kysyi: ”Poljitko tänään töihin?”. Johon vastasin mutisten että kyllä….
    Hän sanoi: ”Tiedätkö, että olemme aika etuoikeutettuja! Maailmassa on yli 7 miljardia ihmistä ja vain ehkä 20-25 miljoonaa meistä tietää, minkälainen tämä tällainen keli on”.

    Välillä tuntuu, että universumi tiputtelee tiellemme ihmisiä ja asioita, jotka saavat täydellisinä elämän tuntumaan erityiseltä ja arvokkaalta. Kiitos Eeva kirjoituksestasi!

    Vastaa

  • H kommentoi 17.11.2015 19:50

    Asiallinen kirjoitus. Tähän teemaan liittyen, itse olen jo vuosia antanut herkästi palautetta, niin risuja kuin ruusuja. Kun minulle myydään b-luokan pesukone tai saan erittäin huonoa palvelua, annan varmasti palautetta, asiallista mutta tiukkaakin. Muttamutta, vastapainona annan erittäin mielelläni myös positiivista palautetta. Kun bussikuljettaja neuvoo erityisen avuliaasti matkustajaa olen laitttanut sivusta seuranneen palautetta yksilöiden linjan ja kellonajan jotta palaute varmasti menee oikealle henkilölle. Saatuani vaikean ja traumaattisen synnytyksen jälkeen eräältä lastenlääkäriltä ihanan positiivista ja rohkeaa puhetta, halusin vielä pitkän ajan kuluttua antaa pitkän positiivisen palautteen kyseisestä lääkäristä kertoen, kuinka valtava merkitys hänen rohkaisevalla suhtautumisellaan oli meidän koko perheelle ja vauvavuoden onnellisuuteen. Näitä tarinoita on paljon, mutta juuri esimerkiksi kiireessä ja paineessa työtä tekevien voi olla tärkeää kuulla kuinka hyvin he ovat työssään onnistuneet, myös tavoilla jotka eivät esim. hoitotilanteessa välttämättä heti näy. Rohkaisisin kaikkia hyvän palautteen ja hymyjen tuhlailevaan käyttöön :-) :-)

    Vastaa

  • Ellae kommentoi 17.11.2015 20:12

    Eeva mä lähetän sulle rutistuksen nyt.

    Vastaa

  • Päivi kommentoi 17.11.2015 20:30

    Ehkä turha varoitus, mutta jos törmään suhun jossain, tuun halaamaan. Kiitos, kun olet.

    Vastaa

  • Halina kommentoi 17.11.2015 22:52

    Kiitos! < 3

    Vastaa

  • Ninni kommentoi 18.11.2015 07:47

    Touché, Eeva – jälleen kerran! Koska kirjoitat kirjan? Tai kaksi…

    Ilo, joka kuplii sieraimiin saakka on niin osuvasti sanottu, että sen otan ohjenuoraksi nyt heti. Muistutan itseäni pitämään sieraimet isosti avoinna, jotta se ilo kuplii sieltä myös ympärilleni, missä ikinä kuljenkaan. :)

    Vastaa

  • Sininen kommentoi 18.11.2015 09:47

    Eeva, olet ihana! Olet syvällinen olematta tippaakaan imelä tai tekotaiteellinen! Olen uusi lukijasi ja minusta blogisi on paras. Kiitos tästä tekstistä <3

    Vastaa

  • Eeva kommentoi 18.11.2015 13:33

    Hei, ihana kirjoitus taas. Tuli mieleen tämä:
    People are often unreasonable and self-centered. Forgive them anyway.
    If you are kind, people may accuse you of ulterior motives. Be kind anyway.
    If you are honest, people may cheat you. Be honest anyway.
    If you find happiness, people may be jealous. Be happy anyway.
    The good you do today may be forgotten tomorrow. Do good anyway.
    Give the world the best you have, and it may never be enough. Give your best anyway.
    For you see, in the end, it is between you and God.
    IT WAS NEVER BETWEEN YOU AND THEM ANYWAY.

    Vastaa

  • Heidi kommentoi 18.11.2015 15:47

    Kiitos Eeva kauniista ajatuksen kulusta. Joku kuulee

    Vastaa

  • Skyblue kommentoi 18.11.2015 18:52

    Voi ”Ieva” minkä taas teit. Asian ytimessä jälleen.
    Et voi ymmärtää miten paljon olen blogistasi saanut.
    Välität teksteissäsi niin suurta elämän viisautta.
    Elämä on lahja, nautitaan joka päivästä. Jos elämme keskellä kriisiä, otetaan ilo irti asioista jotka ovat hyvin. Itse erään kriisin keskellä pyörin ja silti nautin elämästä niin kuin vain voin.
    Elämämme hetkiin tupsahtavat juuri oikeat ihmiset oikeaan aikaan.
    Kylmiä väreitä ja hymyä …sekä liikutusta koin taas postaustasi lukiessani. Iloa ja valoa.

    Vastaa

  • kukka kommentoi 19.11.2015 04:04

    Ihana kirjoitus! Tästä tuli mieleen Sara K. Olen miettinyt Sara K.ta viime aikoina paljon. En toki tunne häntä, mutta hänen blogistaan sain niin paljon hyvää. Saralla oli niin kaunis maailmankuva, toivottavasti on edelleen, ja sinulla myös! :)

    Vastaa

  • Elmeri kommentoi 19.11.2015 06:19

    Tällä tekstillä oli ainakin merkitys. Ensimmäinen aamuhetki pitkään aikaan, kun tuntuu hyvältä. Kiitos. Ehkä tästä syyspimeydestä on jotenkin mahdollista selvitä.

    Vastaa

  • iinja kommentoi 19.11.2015 12:51

    Kiitos tästä tekstistä! Tuntui sydämessä asti. Ei ole eka kerta, kun sun kirjoituksia lukiessa menee kylmät väreet liikutuksesta. Mistä sää aina tiedät kirjoittaa just sen mitä mulle oli tärkeetä saada lukea? <3

    Vastaa

  • Kata kommentoi 19.11.2015 18:34

    Tästä tuli mieleen Björkin iki-ihana biisi All is full of love..!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *