Aamiaisavokadot (ja petolintuja keittiössä)

Mikä on parempaa kuin kypsä avokado? No ehkä kypsä avokado, jonka sisällä on paistettu muna.

Tätä mieltä oli myös talitiainen, joka lensi äsken ikkunasta sisään ja alkoi häikäilemättä syödä korianterisilppua leikkuulaudalta ennen kuin yritti iskeä avokadojen kimppuun.

avokadomunat-(1-of-2)

Opin taas jotain uutta itsestäni: rakastan luontoa, mutta haluan, että luonto on… luonnossa. Ei minun himassani.

Reagoin nimittäin talitiaisen kerrostalovisiittiin juuri sillä tavalla kuin naiset sarjakuvissa: aloin kiljua, juoksin vessaan piiloon, hain suojakseni kylpytakin, avasin kaikki ikkunat ja menin nurkkaan kyyryyn odottamaan että kutsumaton vieras painuu takaisin sinne mistä tulikin.

Lopulta se häipyi, mutta vasta kun oli ehtinyt uhkaavasti istua vaalean kevättrenssini päälle terävän nokkansa ja kynsiensä kanssa. Jännä, miten oikeassa ympäristössä (kaupunkikerrostalon vaaterekki) talitintistäkin tulee uhkaava petoeläin.

avokadomunat-(2-of-2)

Mutta varsinaiseen aiheeseen… munilla täytetyt avokadot.

Törmäsin tähän ideaan Soppa365-sivustolla, innostuin ja tein ohjeesta oman versioni. Avokado kuumennettuna saattaa tuntua äkkiseltään omituiselta ajatukselta, mutta Meksikossa oli ihan tavallista käyttää avokadoa lämpimissä ruuissa, jopa kuumissa keitoissa. Joten ennakkoluulot veks ja avokadot uuniin!

Tähän ohjeeseen kannattaa metsästää kaupasta ne kaikista isoikokoisimmat avokadot, joskaan pieneltä yliläikkymiseltä et säästy siinäkään tapauksessa. C’est la vie!

Kananmunilla täytetty avokado

(1-2 annosta)

1 iso kypsä avokado
2 kananmunaa
lime- tai sitruunamehua
suolaa
mustapippuria
tuoretta korianteria
halutessasi chilikastiketta, esim. sriracha tai Tabasco

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Leikkaa avokado pituussuunnassa halki ja poista kivi. Koverra hedelmälihaa pois sen verran, että saat jotakuinkin kananmunan mahtumaan koloon. (Todennäköisesti et saa ja osa valuu yli, älä stressaa siitä.)

Lorauta avokadojen päälle lime- tai sitruunamehua, laita pieneen paistonkestävään astiaan ja riko kummankin puolikkaan koloseen kananmuna.

Paista n. 7-8 minuuttia, kunnes valkuainen on paistunut mutta keltuainen on vielä hieman juokseva. Jos haluat kiinteän keltuaisen, voit paistaa vähän pidempäänkin.

Rapsauta ennen tarjoilua päälle suolaa ja mustapippuria sekä silputtua korianteria. Lisää halutessasi chilikastiketta.

 


Kommentit ( 25 )

  • mia k. kommentoi 2.6.2015 08:43

    Pst. Ehikköhän lukee sen ”flunssankarkotus”-tekstin, jonka eilen heitin edelliseen sun postaukseen :)? Olisi mukava kuulla sun kommentti, jos ehdit sitä kokeilemaan :)

    Vastaa

    • Eeva Kolu kommentoi 2.6.2015 08:43

      Heippa Mia, en ehtinyt kokeilla – flunssa katosi lenkillä :) Mutta ensi kerralla muistan tuon ja kaivelen ohjeen, kiitos vinkistä!

      Vastaa

  • nmn kommentoi 2.6.2015 09:17

    ihana idea kyllä! Meksikosta tuli mieleen kysyä: ootkohan kokeillut itse tehdä täysin maissijauhoisisia tacoja (to say, suomi-”tortilloja”). Mä aina meksiko-ikävissä yritän ja tuskastun (viimeksi eilen), niin ajattelin että jos sulla on tähän lajiin ihmekikkoja, niin saa jakaa. Oikeat tortillajauhot sentään omistan, niitä kun nykyään ainakin ruohonjuuresta saa (hurraa!). Mutta ehkä pitäisi luovuttaa ja ostaa tortillaprässi vaan. (:

    Vastaa

    • riikka kommentoi 2.6.2015 09:48

      kaupoista saa nykyään sellasia pieniä maissi-”tacoja” (ts. suomi-tortilloja :D). ainakin prismoista ja cittareista löytyy, samoin isoista k-kaupoista.

      Vastaa

    • MaiP kommentoi 3.6.2015 16:12

      Eeva on julkaissut ainakin Voisilmäpelissä tämän tortillaohjeen, joka minulla on toiminut tosi hyvin. :) Olen tosin kokeillut vain vehnäjauhoversiona. Kauliintuu todella hyvin, kun ei laita enää yhtään jauhoja tuon veden lisäämisen jälkeen, eli vettä kannattaa laittaa ensin minimi ja sit lisätä. http://blogit.mtv.fi/voisilmapelia/2009/02/04/pieni-juustoinen-asia/

      Kiitos muuten Eevalle Voisilmäpelin jutuista, edelleen valmistuu monia leivonnaisia ja ruokia reseptipankista! :)

      Vastaa

    • tato kommentoi 3.6.2015 18:45

      Hei mulla ainakin onnistuu helposti niin että kaulittee tacot muovipussin tai kelmun välissä.

      Vastaa

  • Saara kommentoi 2.6.2015 10:57

    Okei, siis tätä on ihan pakko kokeilla!!! Nimimerkillä teen-lähes-joka-toinen-viikko-sitä-tahini-bataatti-salaattia-josta-kerran-bloggasit :)

    Vastaa

  • miipe kommentoi 2.6.2015 11:11

    Jee, ruokaohje! Oon kaipaillut sun ihania reseptejä ja ruokajuttuja! :)

    Vastaa

  • ässätässä kommentoi 2.6.2015 14:30

    Siis mitä, eikö avokado alakaan maistua pahalta kuumentamisen seurauksena?! Mistähän oon tällasen mielikuvan saanut. Vaie sietääkö se tuollaisen lyhyen lämmittämisen (kuten myös esim. avokadopastassa), mutta ei esim. pannulla paistamista? Tai sitten oon keksinyt koko jutun omasta päästäni…

    Vastaa

    • Ue kommentoi 2.6.2015 15:17

      Samaa rupesin miettimään! Kerran kuutioin avokadonjämät kasviscurryn sekaan ja maku muuttui huonolla tavalla jopa hieman jauhelihamaiseksi. Oli sen verran omituinen makukokemus, että sen koommin en ole avokadoa erikseen lämmittänyt – toki lämpimiin ruokiin loppuvaiheessa lisättynä (kuten juuri avokadopastassa) maistuu sekin oikein hyvältä. Muuttuuko avokadon maku siis postauksen reseptissä jotenkin huomattavan paljon?

      Vastaa

  • Krista kommentoi 2.6.2015 18:55

    Tätä täytyy kokeilla, voi nams!!

    Vastaa

  • JohannaS kommentoi 3.6.2015 02:47

    Mistä on peräisin tuo ihana lautanen ♡ ??

    Vastaa

  • Nina kommentoi 3.6.2015 04:54

    Hyi kamala, itse olisin juossut varmaan paniikissa ulos kämpästä sen talitiaisen takia :D ps. Kerran lensi perhonen sisään ja toimin juuri noin niinkuin sinä. Kyllä, perhonen. :D

    Vastaa

  • Tiltaltti kommentoi 3.6.2015 09:36

    voi mulla lentelee yksi tietty talitinttipariskunta aina keväisin nyppimässä makkarin karvamatosta pehmuisteita pesäänsä kun tuulettelen aamuisin. ovat niin söpöjä!
    tunnen itseni aina ihan tuhkimoksi kun linnut lentelee ympärilläni makuuhuoneessa :)
    joutessaan voisivat ommelle mulle jonkun juhlamekkosen!

    Vastaa

  • tupukkainen kommentoi 3.6.2015 12:51

    Tulipas superhyviä, testasin ohjetta tänään! :) kiitos mainiosta ohjeesta, taas kerran! :)

    Vastaa

  • vislaava kommentoi 3.6.2015 17:51

    Jos sattuu olemaan geneettisesti kykenemätön syömään korianteria, mutta muuten resepti kiinnostaa, niin mitä suosittelisit korianterin tilalle?

    Vastaa

    • Eeva Kolu kommentoi 7.6.2015 14:07

      Heippa, voi käyttää persiljaa tai ruohosipulia tai sit vaan jättää kokonaan pois :)

      Vastaa

  • ElinaHelm kommentoi 5.6.2015 07:32

    Uulalaa, kokeilin eilen reseptistäsi inspiroituneena, lisätä avocadoa pitsaan. Kyllä, raakana pitsaan ja 10 minuutiksi pitsa uuniin. Aikamoinen ja yllättävä makuelämys, mutta ehdottomasti sarakkeeseen: hyvää, kokeiltava uudelleen, nam!

    Vastaa

  • Jonna kommentoi 7.6.2015 05:47

    Lähtee kokeiluun!

    Vastaa

  • Annikka kommentoi 7.6.2015 13:45

    Mahtava tuo lintutarina!Itsehän en erityisemmin linnuista välitä(okei,poikkeuksiakin löytyy) ja olen kokenut nuo samat kauhunhetket omassa keittiössäni :) Ilmeisesti kyseessä on siis yleismaailmallinen tapa toimia ”lintu kodissani-tyylissä tilanteissa” :P

    Vastaa

  • ninieni kommentoi 8.6.2015 09:22

    Ihanaa! En siis ole ainoa jonka ensimmäinen reaktio on halu kirkua, kun pikkulintu lentää sisään! Oma vieraani tosin kamikazesi ikkunasta toiseen sellaisella vauhdilla, että pelkäsin jo sen niskan puolesta, ja ehdin jo miettiä, mitä naapurit sanoisivat biojätteeseen pudotetusta pikkulinnusta. Onneksi Valot pois ja ikkunaverhot kiinni -tekniikka rauhoitti tyyppiä sen verran että ehdin saada olkkarin ikkunan levälleen pakotieksi ennen kuin ruumiin hävityssuunnitelmia joutui toteuttamaan käytönnössä. Kaveri siis pääsi ehjänä ulos, mutta sen untuvia löytyy edelleen kolmesta eri ikkunasta. Olen siis todellakin samaa mieltä kanssasi: luonto on ihanaa, mutta ainostaan luonnossa. Sisällä meno menee vähän liian villiksi.

    Vastaa

  • tynderi kommentoi 13.6.2015 15:02

    Hei, ihana toi sun kommenttis ”(Todennäköisesti et saa ja osa valuu yli, älä stressaa siitä.)” koska mä olen aina ollut hirveä reseptistressaaja! Kaksi ruokalusikallista on tasan se kaksi ruokalusikkaMITALLISTA! Voi kun siitä tavasta pääsisi eroon niin kokkauskin vois joskus olla luontevaa :) Onneksi mies osaa kokata, itse kun vain keitän makaroonit tai pilkon salaatin, maustaa en osaa lainkaan (jauhelihakin maistuu mulla aina samalta…). Mulle jo pelkkä makujen yhdisteleminen on rakettitiedettä, en ymmärrä miten joku voi keksiä miten maustaa kalaa/lihaa/avokadoja/mitävaan. Tästä taidosta olen aina ollut muille kateellinen ja tulen aina varmaan olemaankin! :D

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *