El comienzo

  
Terveisiä Leónista. Täältä matkani alkaa.

Aivan hurmaava pieni kaupunki. Ensin sitä kiinnittää huomiota kutsuviin terasseihin ja koukeroisiin, kapeisiin vanhoihin katuihin. Kun katsoo vähän tarkemmin, löytää kaupungin goottilaisen sielun. Ja sehän minuun vetoaa – kaikenlaista kammottavaa ja groteskia vaanii aukioilla, seinissä ja katonrajoissa. 

Olen käyttänyt päivän bongaillen gargoileja. Tämänhetkisessä olemuksessani – meikitön akne, likainen tukka, kamalat vaatteet – tunnen niihin sielunsisaruutta.

 
Ja toisaalta oloni on tässä ulkoisessa kauheudessanikin mainiompi kuin aikoihin.

Tänään tarjoilijalle puhuessani huomasin ikään kuin katsovani tilannetta ulkopuolelta. Seurasin kuinka selviydyin ihan kinkkisestä keskustelusta espanjaksi ja ajattelin äidillisellä ylpeydellä, että siellä se pallero tohottaa menemään maailmalla, ja parhaansa yrittää tässä elämässä. You’ve come a long way, baby.

Liekö tämä jo sitä Jaakontien armoa, joka kulkijaansa koskettaa…

Mutta nyt on jätettävä teidät, sillä pyhiinvaeltajan velvollisuudet (eli sukkapyykki) kutsuvat.

En tiedä kuinka usein pääsen Leónin jälkeen nettiin ja kuinka usein edes haluan, mutta laitoin jotain julkaisematta unohtuneita juttuja julkaistaviksi tälle ja ensi viikolle. Päivittelen täältä tien päältäkin kyllä kuulumisia jos kirjoituskärpänen puree ja yhteydet toimivat. Blogin Facebook ei kuitenkaan reissuni aikana päivity, eli jos seurailette yleensä sitä kautta, kannattaa välillä käydä kurkkimassa tänne.

Kaunista syyskuuta!


Reppu ja reissunainen

Tosi moni pyysi, että kertoisin vähän mitä pakkaan Santiagon-vaellukselle mukaan. Tämä postaus saattaa siis olla kiinnostuksen kohteista riippuen joko todella kiehtova tai blogihistoriani kuivin – en pistä pahakseni, jos skippaat.

Kannan rinkkaa selässäni yli 300 kilometriä, joten olennaisinta on pitää se mahdollisimman kevyenä. Otan mukaan vain kaksi vaatekertaa: kahdet juoksutrikoot, kaksi lyhythihaista paitaa sekä yksi ohut neule. Kahdet urheilurintsikat, kolmet pikkarit ja kolmet sukat. Lisäksi pakkaan mukaan lippiksen, aurinkolasit ja pyjaman. Siinä se.

Koska vaatteita pitää pestä koko ajan, päädyin treenivaatteisiin – ne ovat mukavat ja tekniset materiaalit kuivuvat nopeasti.  Ja hammasta purren esiinnyn sitten vaelluskengissä ja juoksutrikoissa Madridin keskustassa…

camino (1 of 1)

Galiciassa sataa kuulemma aina, joten mukana on kevyt Goretex-takki sekä rankempia kuuroja varten sadeviitta, jonka alle mahtuu myös rinkka.

En ole mitenkään ihan hirveästi selvitellyt etukäteen asioita reissusta. Luotan, että jostain löytyy ruokaa, vettä ja majapaikka. Jos keskiajan pyhiinvaeltajat selvisivät tältä reissulta kepin ja leivänkannikan kanssa, enköhän minäkin pärjää. Ainoa asia, josta olen vähän neuroottinen, on jalat! Tarkemmin sanoen se, miten ne saisi pidettyä mahdollisimman vähän kipeinä. Sitä olen kuulkaa tosissani pohtinut.

Jaloillani on taipumusta kipeytyä vähemmästäkin ja tuollainen yhtäjaksoinen kävely on melkoinen höykytys kenelle tahansa. Päädyin nyt ottamaan mukaan kolmet kengät – yhdet tukevammat sateenpitävät vaelluslenkkarit, yhdet höyhenenkevyet juoksukengät sekä varvassandaalit suihkuja ja hengailua varten. Kengät vievät paljon tilaa rinkasta, mutta omat jalkani tuntien tulen tarvitsemaan vaihtelua jalkineisiin.

camino (5 of 6)Jalkavammoja ehkäistäkseni pakkaan mukaan alussukat, joiden tarkoitus on ehkäistä rakkoja ja hiertymiä (kuulemma kahdet päällekkäiset sukat auttavat tähän). Urheiluteipillä ajattelin teipata orastavat hiertymäkohdat ennen kuin ne ehtivät muodostua rakoiksi. Lihaskipujen ehkäisyyn pakkasin Zero Pointin kompressiosäärystimet ja magnesium-suihketta, joka helpottaa väsyneitä ja rasittuneita lihaksia rentoutumaan. Otan mukaan myös tennispallon, jolla voi hieroa jalat päivän päätteeksi.

camino (3 of 6)Vaihdan majapaikkaa joka yö, joten haluan pitää rinkan järjestyksessä niin, että kaikki löytyy helposti. Tähän tarkoitukseen ostin isoja ja pieniä uudelleensuljettavia pakastepusseja, joihin voi pakata suunnilleen kaiken.

Kosmetiikan pidän minimissä, mutta yllättävän paljon sitä kertyi silti – matkakokoinen shampoo ja hoitoaine, deodorantti, hammastahna, kasvoputsari ja kosteusvoide. Lisäksi päivävoide reilulla suojakertoimella ja aurinkovoide kropalle, yleisperusrasva sekä kuivasampoo, koska veikkaan että pitkien hiusten peseminen reissussa tulee olemaan hankalaa. Vaseliinilla kannattaa kuulemma illan päätteeksi rasvata jalat. Marseille-saippualla voin pestä sekä itseni että pyykit. Lääkkeistä otin mukaan Buranaa, allergialääkettä ja Imodiumia sekä nenäsuihkeen.

camino (2 of 6)Kynsisakset ovat joka reissulla must. Korvatulppia 10 paria, ehkä liioittelua, mutta olen korvatulppafanaatikko! En pysty nukkumaan, jos makuusalissa joku kuorsaa, ja ainahan siellä joku kuorsaa. Saatana. Mistä tulikin mieleeni, että pitääpä muistaa pakata myös unimaski…

camino (1 of 6)Minikokoisen makuupussin sain lainaan entiseltä poikaystävältä ja lisäksi ostin retkeilykaupasta tosi pieneen tilaan menevän silkkisen (oooh!) matkalakanan. Äiti on hankkinut minulle eräkaupasta mikrokuituisen matkapyyhkeen, joka kuivuu hetkessä eikä paina paljon mitään. Sen nappaan mukaan matkalla kentälle. Ratsaan äidin kaapit myös pyykkipoikien varalta – niillä voi ripustaa vaatteet rinkkaan päiväksi kuivumaan, jos ne aamulla majapaikasta lähtiessä ovat vielä märkiä.

camino (4 of 6)iPadin ottaminen mukaan ärsyttää, koska se on iso ja painava, mutta toisaalta saan sinne ladattua tuhottoman määrän e-kirjoja ja voin käyttää sitä myös kirjoittamiseen, jos kirjoitusvimma iskee reissussa. Muuten teknologiaksi riittää puhelin, joka toimii myös mp3-soittimena, kamerana ja taskulamppuna. Muistivihko ja kyniä on vaan pakko olla, joka reissulla.

camino (6 of 6)

Lopuksi tärkeimmät – reittikartta, matkaopas ja pyhiinvaeltajapassi.

Alkaa jo vähän jännittää.

Okei, alkaa jo paljon jännittää.


Santiagon kutsu

Lähden ensi kuussa pyhiinvaellukselle Espanjaan. Maantieteellinen määränpääni on Santiago de Compostela, henkinen määränpääni… no jaa. Olisi varmaan itsepetosta väittää, ettenkö olisi lähdössä tälle reissulle etsimään jotain. Mutta mitä, sitä en vielä tiedä.

Sain idean jo vuosia sitten, kun kuulin että Santiagon vaellus on yhä voimissaan ja voi hyvin (mielikuvissani pyhiinvaeltajat kuuluivat keskiajalle ristiretkeläisten ja lohikäärmeiden kanssa). En tosin tutkinut asiaa yhtään sen enempää, tuumasin vain jaahas juu kuulostaa jännältä, tuon minäkin vielä joskus teen. Ja sitten unohdin koko jutun.

camino-(1-of-1)

Täksi syyskuuksi minun piti lähteä Kanadaan, mutta kohdattuani pankkitilini saldon silmästä silmään jouduin keksimään toisen suunnitelman. Ajatus pyhiinvaelluksesta (”pyhiinvaellus = askeesi = ei tarvita paljon rahaa!”) pomppasi jostain yllättäen mieleeni.

Vaikka koko juttu oli täysi päähänpisto, innostukseni on kasvanut sitä mukaa mitä lähemmäs lähtö hiipii. Juuri nyt ei ole mitään muuta matkaa, jolle olisin mieluummin lähdössä (unohdin jo koko Kanadan). En muista milloin olisin viimeksi ollut jostain yhtä innoissani kuin nyt olen ajatuksesta, että pian saan kävellä reilut 300 kilometriä yksin rinkka selässä ja nukkua yöt kapisissa pyhiinvaeltajien majataloissa.

Tänään postissa saapui pyhiinvaelluspassi. Tilasin Goretex-lenkkarit ja matkalakanan. Mietin, mistä saisi rakkolaastareita tukkupakkauksissa.

Olen myös alkanut vihdoin hieman lukea siitä mihin olen menossa. Vasta nyt älysin, että olen menossa paitsi caminolle, myös Espanjaan. Olin niin innoissani kävelemisestä ja Jumalan mahdollisesta näyttäytymisestä jossain Galician tienmutkassa, että olin kokonaan unohtanut itse Espanjan! Tapakset ja punaviinin! Ja sen, että pääsen taas sönköttämään tuhat kertaa päivässä … ööö… como se dice se-ja-se en español…?

Matkani tärkeimmät sanat olen jo painanut mieleeni. Peregrino. Se tarkoittaa pyhiinvaeltajaa.

Ja jamón. Se tarkoittaa kinkkua. Ollaan sentään Espanjassa.