Terveisiä Euroopan laidalta

istanbul-(4-of-48)

istanbul-(16-of-48)

istanbul-(23-of-48)

istanbul-(47-of-48)

Hei Istanbulista.

Vietin kaupungissa reilut kolme päivää – suurin osa ajasta meni työhommissa, joten matkavinkkejä ei ole liiemmin jaettavaksi. Mutta kuvia, niitä riittää.

istanbul-(31-of-48)

istanbul-(10-of-48)

istanbul-(45-of-48)

Hullaannuin kaupungista. Sen kauneus löi ällikällä ja tunnelma tyrmäsi. Koskaan ei tiennyt, mikä kulman takana odottaa: välillä tuntui, että oli Pariisissa, toisinaan New Yorkissa, joskus Kouvolassa. Basaareissa ja moskeijoissa taas oli selvää, että nyt ollaan kaukana kotoa.

istanbul-(2-of-48)

istanbul-(6-of-48)

istanbul-(2-of-3)

Ihanaa oli meren läsnäolo, sen tunsi ilmassa silloinkin kun vettä ei nähnyt.

Ensimmäisenä ja toisena yönä heräsin moskeijoiden rukouskutsuihin, kolmantena olin jo tottunut. Korviahuumaavasta laulusta, joka kajahti samalla kellonlyömällä joka puolelta kaupunkia, tuli äkkiä osa arkipäivää, ihan kuin iltapäiväkahveista tai ruuhkaisista ratikoista, se alkoi rytmittää elämää. ”Oota mä kerron tän jutun loppuun kun noi lopettaa.”

istanbul-(18-of-48)

istanbul-(13-of-48)

istanbul-(14-of-48)

Ruoka oli mahdottoman hyvää ja sitä oli kaikkialla. Kahvi oli kamalaa, mutta yleensä maisemat terassilta korvasivat puuttuvan makuelämyksen.

(Tai no – perinteisessä turkkilaisessa kahvissa on kyllä oma viehätyksensä, mutta kun se kuppi on niin pieni.)

istanbul-(17-of-48)

istanbul-(5-of-48)

istanbul-(20-of-48)

Kaupunki on kaunis kaunis kaunis. Se repsottaa joka nurkasta.

Seilatessani lautalla Bosporinsalmea ihmettelin autioita, lahoamaan jätettyjä taloja luksushuviloiden vieressä. No, ainakin kummituksilla ja rotilla on merinäköala, josta moni maksaisi miljoonia.

istanbul-(22-of-48)

istanbul-(24-of-48)

istanbul-(26-of-48)

Vanhoja rakennuksia, viehättäviä terasseja, tunnelmallisia kaartuvia pikkukujia. Siellä täällä pieniä terasseja ja epävirallisen näköisiä pöytiä ja tuoleja, joille voi istahtaa juomaan kupin teetä.

Mukulakivisiä mäkiä, jotka pistävät kovakuntoisemmankin flaneeraajan pohkeet hapoille. Moskeijat ja niiden tornit, joiden katseen alla kaikki tuntuu vähän taianomaiselta, mystiseltä – ainakin näin pohjoisen plikasta.

Ja se meri…

istanbul-(25-of-48)

istanbul-(41-of-48)

Kävin Sinisessä moskeijassa. Yksi kauneimmista, vaikuttavimmista, henkeäsalpaavimmista tiloista, joissa olen koskaan ollut. Siellä todella tunsi jonkin korkeamman läsnäolon. Pehmeä matto ja paljaat jalat, ei penkkejä. Tunsin itseni pieneksi, hyvällä tavalla, kuin olisin jonkin isomman sylissä. Hetken olin aivan hullaantunut.

Sitten näin matalassa aidatussa nurkassa rukoilevat naiset ja muistin, että se tila ei kuulu kaikille. Tulin järjettömän vihaiseksi, sitten surulliseksi. Yritän ymmärtää, ihan tosissani yritän, mutta en vain käsitä…

istanbul-(1-of-48)

istanbul-(28-of-48)

istanbul-(27-of-48)

istanbul-(29-of-48)

Istanbulin linnuissa oli jotain erikoista. Tulimme siihen tulokseen, että ne ovat lumottuja. Päivisin ne liihottelivat hitaasti kaartaen, eikä niitä kiinnostanut tippaakaan turistien ruokarippeet kuten Helsingin lokkeja. Joskus ne lensivät ympyrää tornadomuodostelmassa. Öisin ne kaikki alkoivat kiertää Sinistä moskeijaa.

istanbul-(30-of-48)

istanbul-(38-of-48)

Yhtenä päivänä matkalaiset yllätti kunnon helle. Hoin taukoamatta sanoja ihana, täydellinen ja onnellinen. Niin se on, että elämässä tärkeää on kaksi asiaa – aurinko ja meri. Istanbulissa oli viime viikonloppuna molemmat.

Loikoilimme vuokrakämpän kattoterassilla bikineissä. Viereisellä parvekkeella paistatteli päivää nainen mustassa burkhassa. Miten erilainen elämä, ja kuitenkin sama aurinko.

istanbul-(35-of-48)

istanbul-(43-of-48)

Reissu jäi lyhyeksi, lumo kaupunkiin pysyväksi. En tiedä palaanko, mutta suosittelen visiittiä jokaiselle – maaginen, ainutlaatuinen paikka.

istanbul-(46-of-48)

istanbul-(36-of-48)

Viimeisenä päivänä kehitin jo perinteeksi muodostuneen reissukuumeen. Lentäminen flunssassa, ah – korvani eivät ole auenneet eilisen lennon jäljiltä vieläkään, maailma on sumea.

Liekö siitä johtuu tämä tunne, ihan kuin en olisi täysin palannut todellisuuteen. Tai sitten olen sen saman lumouksen alla kuin ne linnut.