Gin & Rose

Olen suuri gin & tonicin ystävä. Täydellinen seurustelujuoma ympäri vuoden – toimii niin joulupakkasilla kuin kesähelteilläkin. Niin aterian alkuun ruokahalua herättelemään kuin aterian loppuunkin ähkyä taltuttamaan. Ja pari siinä välissä, no mikä nottei!

Siispä oi WHAT A TRAGEDY kun yhtenä iltana, Bombay-pullon pakastimeen hyvissä ajoin sujautettuani, suuntasin lähikauppaan ja mitä kiniinin kirkastamat silmäni näkivätkään! Kaikki tonic-hyllyt tyhjinä!

Kenties joku oli päättänyt juuri sinä iltana pitää siirtomaaherrahenkiset teemabileet. (Kyllähän te tiedätte – britti-imperiumia pidettiin Intiassa hengissä g&t:llä, sillä vanhan kansan tonic-vesi ehkäisi malariaa.)

reseptit27

Suosikki-tonicini on Fentimansin tonic, jonka tyhjän hyllypaikan vieressä könötti saman valmistajan ruusulimonaati. Rakastan tätä ruusulimpparia ja ostan sitä silloin tällöin itselleni alkoholittomaksi kuohujuomaksi, mutta eipä tullut aikaisemmin mieleen kokeilla sitä drinkissä.

Mutta mitäpä tekee gininhimoinen leidi hädässä? Kiikuttaa kassalle ruusulimpparin, siivuttaa lasiin sitruunan ja lataa sinne jäät ja Bombayn kuin geeteentekijä konsanaan.

Lopputulos: ihana!

Raikas, jos pidät ginin ja limpparin suhteen sopivan tujuna. Sitruuna on ehdoton, tarjoiltava jääkylmänä. Ja mikä väri!

Sopisi kesäisiin puutarhajuhliin tai englantilaistyylisille teekutsuille. Varmaan sinne Intiaankin.


Kanelinen ginitoti

Ystäväni Jenna luottaa flunssankarkotuksessa yhteen asiaan: rommitotiin. Oli kurkku kipeänä tai vuotava nenä. Iskipä vilu kaupungilla tai kotona, rommitoti on ratkaisu. Niitä on tilattu Ranskassakin, kielimuurista huolimatta: … une tasse d’eau chaud avec le rhum et le miel sönkönsön… (Muistakaa tämä, jos koskaan löydätte itsenne nenä vuotaen ranskalaisesta ravintolasta, niin pääsette helpommalla: toti on ranskaksigrog. Tärkeä sana.)

Heräsin tänään aamuna pahaenteisen vuotavan nenän ja kipeän kurkun kanssa. Kyllä, flunssa tuli vierailulle – tietysti juuri kun olin hehkuttanut sitä miten en ole kuukausiin ollut kipeänä.

reseptit4

Koska olin jo käynyt läpi omat takuuvarmat flunssankarkoitusniksini – inkivääriä, kurkumaa ja intialaista noutoruokaa – ja koska minulla oli ikävä Jennaa, ryhdyin totinkeittopuuhiin. Paitsi, ettei minulla ollut rommia. Eikä viskiä, eikä mitään muutakaan perinteistä totimatskua. Vain Aperolia ja giniä.

Niin eksoottinen ajatus kuin Aperol-toti olisikin ollut, päätin kuitenkin värkkäillä flunssacocktailini ginistä. Ja voi hyvänen aika, siitä tuli ihan mahottoman hyvää. Itse asiassa pidän tästä enemmän kuin rommitotista. Saatan tarjoilla näitä muillekin kuin flunssapotilaille, vaikka talvella vaihtoehtona glögille. Jos huushollista olisi löytynyt tuoretta inkivääriä, sitä olisi hyvin voinut vielä viipaloida mukaan.

Tässähän tämä lauantai-ilta sitten kuluukin, ihan siedettävästi: toti kouraan, torkkupeitto harteille ja The Wire pyörimään läppäriltä.

(Mielessä kävi sellainenkin ajatus, että ehkä olen psyykannut alitajuisesti itselleni flunssan, jotta minulla olisi hyvä syy olla tekemättä mitään muuta kuin töllöttää Wireä jakso toisensa perään.)

Kanelinen ginitoti

(1 annos)

loraus giniä
kuumaa vettä
1 tl hunajaa
hyppysellinen kanelia
n. 1 rkl tuorepuristettua sitruunamehua

Sekoita kaikki aineet keskenään. Älä käytä ihan kiehuvaa vettä, jotta hunajan ja sitruunan hyvää tekevät entsyymit ja vitamiinit eivät tuhoudu.


Talvicocktail: Verigreippi gin&tonic

Juhlin synttäreitäni tänä vuonna varsin matalalla profiililla, mutten sentään niin matalalla etten olisi kehitellyt päivää varten omaa cocktailia. (Tämä on mielestäni onnistuneiden kemujen tärkeimpiä oivalluksia: en edes yritä tehdä cocktaileja monikossa vaan päätän aina yhden ”päivän cocktailin” joita fiksaan illan mittaan kaikille halukkaille. Ei-halukkaat saavat juoda valkkaria tai purra kynsiään.)

reseptit1

Greippimehulla maustettu gin&tonic sopii meille, joiden suupielet eivät käänny kitkeristä mauista ruttuun vaan tyytyväiseen ja onnelliseen hymyyn. Ei siis drinkki ihan kaikkien makuun.

Verigreippi tuo klassiseen g&t:hen aavistuksen hedelmäisyyttä ja raikkautta, mutta mikä tärkeintä se tekee siitä hurmaavan hailakan vaaleanpunaisen värisen. Ja tuo sen tiukasti sesonkiin kiinni – paras sitruskausi alkaa nyt ja kestää koko talven.

reseptit2

Käytä ehdottomasti tähän drinkkiin tuorepuristettua verigreippiä. Greipit ovat niin mehuisia että muutamalla greipillä teet drinkit jo isommallekin joukolle. Makuun vaikuttaa tietysti myös tonic-vesi, jotka ovat merkistä riippuen ihan eri makuisia. Omat suosikkini ovat Fever Tree ja Fentimans.

Verigreippi gin&tonic (yksi annos)

4 cl giniä
4 cl tuorepuristettua verigreippimehua
10 cl tonic-vettä (tai maun mukaan)
reilusti jäitä
verigreippisiivu


Ällömakeasta ässäksi: Roseesangria

sangria1

Seuraa paljastus: en oikeastaan kauheasti pidä sangriasta. Tiedän, että siitä kuuluisi tykätä, koska se muistuttaa etelänlomista ja auringossa palaneista olkapäistä ja siitä yhdestä kesästä, kun tanssittiin Budapestin baareissa auringonnousuun saakka.

Mutta perinteinen punaviiniin tehty sangria maistuu minusta lähinnä tunkkaiselta ja päänsärkyä aiheuttavalta. Ei siis yhtään siltä, minkä miellän kesäiseksi.

sangria2

Tänä kesänä keksin kokeilla sangriaa roseeviinistä, vähän olosuhteiden pakosta. Olin nimittäin saanut pullollisen puolimakeaa roseeviiniä, joka oli omaan makuuni liian äitelää sellaisenaan juotavaksi.

Lopputulos oli sekä perinteistä punaviinisangriaa että tätä nimenomaista roseeviiniä raikkaampi ja maukkaampi.

Juuri tällaisissa olosuhteissa sangria on varmaan alun perin syntynytkin: jollain Espanjassa on ollut ei-täysin-priimaa viiniä, joka on pitänyt taikoa jollain tavalla vähän maistuvammaksi. Pohjoisemmassa Euroopassa samoista lähtökohdista ovat syntyneet hehkuviinit ja glögit (mutta onneksi niitä ei tarvitse ajatella heinäkuussa).

Edelleen suosittelen pitäytymään sangrian valmistuksessa tässä perinteessä. Sangriaan on turha haaskata mitään helmiviiniä, vaan nimenomaan ne vähän kyseenalaiset pullot. Toki maku on tässäkin parempi, jos ainekset ovat itsenäisinäkin hyvän makuisia, mutta mielestäni sangrian henkeen kuuluu se, että se ei oleihan niin justiinsa.

sangria3

 Roseesangria

(vajaat kaksi litraa)

1 pullo (puoli)makeaa roseeviiniä**
n. 1 litra kuplivaa kivennäisvettä
1 sitruunan mehu
(halutessasi makuun lisää syvyyttä: puolisen desiä appelsiinilikööriä, esim. Grand Marnier)
sitruunaviipaleita
persikkaviipaleita
mansikkaviipaleita

reilusti jäitä

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja tarjoile jääkylmänä (!) sitruuna-, persikka- ja mansikkaviipaleiden kanssa.

** Jos haluat tehdä sangriaa kuivasta roseeviinistä, korvaa osa kivennäisvedestä jollain makealla, esimerkiksi sitruunalimonadilla tai raikkaalla omenamehulla.