Koukussa: Limetown

Oletko valmis koukuttumaan uuteen podcastiin? Jos et, niin sulje äkkiä selaimesi, laita puhelin pois päältä ja vedä verhot kiinni.

Sain vähän aikaa sitten Ella-nimiseltä lukijaltani vinkin uudesta podcastista (kiitos!). Aloin kuunnella sitä toissapäivänä päiväkävelyllä. Kotiovelle päästyäni käännyin takaisin, jotta saisin kuunnella vielä toisenkin jakson.

limetown

Ainoa syy, miksi en ole jo kuunnellut kaikkia jaksoja on se, että en uskalla kuunnella Limetownia muuten kuin lenkkeillessäni valoisaan aikaan.

Limetown on fiktiivinen, näytelty mysteerikertomus, jossa tutkiva journalisti Lea Haddock selvittää tapausta, jossa kokonaisen pikkukaupungin asukkaat katosivat yhdessä illassa jäljettömiin. Vähän kuin Serial kohtaisi Lostin tai Salaiset kansiot.

Nyt kolmen jakson perusteella suosittelen, mutta en iltalenkeille. Hyvin tehty ja jännittävä, paikoitellen jopa pelottava. Ja koska tarina on täysin fiktiivinen, ei tarvitse pohdiskella onko moraalisesti väärin viihtyä sen parissa. Näitä lisää kiitos!


Serial, kausi kaksi

Huomasitteko jo, että Serialin toinen kausi on alkanut? (Jos olet ihan että öö mikä Serial, olen kirjoittanut aiheesta aiemmin täällä.)

Serialin aiheena on tällä kertaa Afganistanissa kadonnut, Talebanien vankina viisi vuotta ollut amerikkalaissotilas Bowe Bergdahl.

Itse en ollut ensimmäisen jakson jälkeen vielä täysin vakuuttunut kakkoskaudesta – mikä oli pieni pettymys, koska olin odottanut sitä todella pitkään ja kiihkeästi.

serial2-(1-of-1)

Vaikka tuotanto on jälleen tuttua Serial-laatua, ykköskauteen verrattuna eroja on paljon. Tällä kertaa aiheena on jo aiemmin paljon mediahuomiota saanut keissi. Siinä missä ensimmäinen kausi käsitteli ”pienten ihmisten” kohtaloja  – ja toki Bowe Bergdahlinkin tapauksessa on siitä loppujen lopuksi kyse – on kakkoskaudella väkisinkin laajempi yhteiskunnallinen ja poliittinen teema. Soppaa sekoittaa se, että samasta aiheesta suunnitellaan elokuvaa ja Serialin kakkoskausi on tehty yhteistyössä elokuvakäsikirjoittaja Mark Boalin kanssa, joka itsekin tutkii Bergdahlin tapausta.

Mutta kaikista suurin menetys on se, että toimittaja Sarah Koenig ei tällä kertaa puhu kohteensa kanssa lainkaan itse, vaan kaikki Bergdahlin kommentit on nauhoitettu tämän keskusteluista Mark Boalin kanssa. Minusta ykköskauden parhaita hetkiä olivat nimenomaan Koenigin ja murhasta tuomitun Adnan Syedin väliset puhelinkeskustelut, jotka pistivät paitsi Koenigin myös kuuntelijan pohtimaan kaikenlaista – Adnanin syyllisyyttä, oikeusjärjestelmää ja oikeutta, empatiaa, muistia, ajan kulumista…

Mutta mutta. Ensimmäinen jakso on toki vasta ensimmäinen jakso. Vaikka tämä kausi on hyvin erilainen, nuo eroavaisuudet voivat hyvinkin jatkossa osoittautua vahvuuksiksi. Aion toki kuunnella ensi viikollakin.

Joko te kuuntelitte – mitä piditte?


Uusin podcast-suosikki: Mystery Show

Tiedän, että monien elämään on Serialin loputtua jäänyt podcast-tyhjiö.

Ei hätää, olen tullut täyttämään sen! Tai siis, nainen nimeltä Starlee Kine on, minä toimin vain viestintuojana.

Olen jäänyt koukkuun Kinen Mystery Show -podcastiin. Lähden iltaisin pitkälle kävelylle ja haahuilen pitkin Helsingin katuja kuulokkeet korvilla – ihan parasta.

mysteryshow-(1-of-1)

Joka jaksossa Kine ratkaisee jonkun puolesta tätä vaivaamaan jääneen mysteerin. Loch Nessin hirviöstä, Bermudan kolmiosta tai JFK:n salamurhasta ei tässä nyt ole kyse, vaan pienten ihmisten pienistä mysteereistä – kenelle kuului mudasta löytynyt erikoinen vyönsolki? Miksi Britney Spears valokuvattiin tuntemattoman kirjailijan kirja kädessään? Rakastan sitä, kuinka tavallisten ihmisten arkisista jutuista kasvaa suuria tarinoita – ajatella, millaiset jännityskertomuksen ainekset jokaisen meidän elämä pitää sisällään.

Mysteerien ratkeamisen lisäksi parasta podcastissa ovat ehkä ne hetket kun tutkimus eksyy sivuraiteille ja Kine jää juttelemaan kohtaamiensa ihmisten kanssa milloin mistäkin.

Kinellä on pitkä historia podcastien tekijänä – hän on tehnyt mm. Serialin emosarjaa This American Lifea. Tuotanto on ammattimaista, hyvin rullaavaa ja todella viihdyttävää.

Ensimmäinen jakso ei ole superhyvä, mutta kakkososasta homma lähtee tosissaan rullaamaan.

Ainoa valituksen aiheeni: jaksoja on julkaistu vasta viisi, enkä löydä mistään tietoa, milloin tulee lisää! Vauhtia sinne mysteeriratkomoon ja vähän äkkiä!


Serial: niin hyvä, että vähän hirvittää

Joskus loppusyksystä aloin kuulla vähän sieltä sun täältä kuhinaa podcastista nimeltä Serial. ”Niin hyvä!” ”Niin koukuttava!”

Kävin kurkkaamassa, mistä on kyse. Jaaha, joku murhajuttu, ei kiinnosta. Lopulta kuitenkin podcastin hehkutus saavutti pisteen, jossa minun oli pakko uteliaisuudesta ladata eka jakso iTunesista. Jäin kerrasta koukkuun. Aloin oikein odottaa ratikkamatkoja, että pääsisin kuuntelemaan Serialia (auta armias, jos ratikassa oli joku tuttu, joka halusi jutella…!)

serial-(1-of-1)

Serialissa tutkitaan vuonna 1999 Baltimoressa tapahtunutta teinitytön murhaa, josta tuomittiin tämän entinen poikaystävä.

Serialissa ei minusta ole kiinnostavaa niinkään se, löydetäänkö rikokseen ratkaisu, vaan kurkistus siihen, millainen rikosten selvittämisen prosessi oikeasti on. Meidän tavallisten ihmisten käsityshän siitä perustuu lähinnä populaarikulttuuriin, jossa se esitetään loppupeleissä oikeastaan aika yksinkertaisena: seurataan johtolankoja ja selvitetään, kuka valehtelee.

Serialia kuunneltuani ymmärsin, millaisessa suossa etsivät oikeasti tarpovat. Jokaisella todistajalla on erilainen tarina, ihmisten kertomukset ovat ristiriitaisia ja muuttuvat koko ajan. Kaikki valehtelevat, nekin, jotka eivät näytä hyötyvän siitä mitään. Tapahtuu asioita, joilla ei ole näennäisesti mitään osaa laajemmassa kuviossa. Ihmisillä ei näytä olevan järkevää motiivia mihinkään. Viranomaisiakaan ei aina kiinnosta selvittää mitä oikeasti tapahtui vaan löytää vain todisteita tukemaan omaa teoriaansa, jotta juttu voidaan lyödä ratkaistujen kirjoihin.

Kiehtovinta ja samalla raastavinta koko jutussa on se oivallus, että toisin kuin draaman kaaren mukaan etenevät dekkarit, tosielämä on sotkuista, irrationaalista, epäloogista ja toisinaan järjetöntä.

Juuri tästä syystä minua välillä hirvitti ja podin toisinaan jopa huonoa omaatuntoa kuunnellessani Serialia. Vaikka ohjelma on vanhan koulukunnan journalismia ja toimittaja Sarah Koenig pysyy minusta ihailtavan puolueettomana sekä kykeenee tuomaan esiin asian monet puolet, kyseessä on kuitenkin oikea tapaus, josta on nyt kulunut 16 vuotta. Podcast käsittelee ihan oikeita tapahtumia ja ihmisiä, joista moni olisi varmaan halunnut jo unohtaa koko asian.

Toisaalta olen hurjan iloinen Serialin menestyksestä (jaksoja on ladattu iTunesista yli 5 miljoonaa kertaa). On ollut ilahduttavaa huomata, että laadukkaalle puheohjelmalle, jossa asioihin perehdytään juurta jaksain, on edelleen kysyntää.

Ehkä se Serialissa onkin parasta – kun omakin keskittymiskyky on selkeästi heikentynyt tässä klikkijournalismin ja nopean selailun maailmassa, on ihanaa keskittyä hetkinen kunnolla. Ihan vain kuunnella, mitä joku työnsä kunnolla tehnyt ihminen kertoo.