”You know the truth by the way it feels”

Ihmiseksi, joka ei joogaa, olen joogannut viime aikoina hämmästyttävän paljon.

Luulen, että olen vihdoin alkanut tykätä joogasta siksi, että ajattelen nykyään liikuntaa hyvin eri tavalla kuin ennen. En enää ajattele, että jokaisen liikuntasuorituksen tulisi olla mahdollisimman tehokas ja hikinen. Ja toisaalta ymmärrän, että tehokkuuttakin on monenlaista – oikeasti toimiva kroppa tarvitsee paljon muutakin kuin sykkeenkohotusta ja painojen nostelua. Venyttelyä, kevyttä liikuttelua, hierontaa, rauhallista olemista, arkista hyötyliikuntaa…

Mutta itse asiassa minua kiinnostaa joogassa enemmän se toinen, ei-liikunnallinen puoli.

joogakassi-(1-of-1)

On ihanaa mennä paikkaan, jossa saa olla hiljaa… ja jossa saa olla luvan kanssa vähän outo. Välillä naurattaa kun katsoo sitä tunnin alkua odottelevaa jengiä – melkoinen porukka. Joku nukkuu viltin alla, toinen heittää jalat kohti kattoa, kolmas meditoi jalat ristissä. Ja silti, maailman luonnollisinta! Kaikki tekevät just sitä mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä, sen kummempia kelailematta. Kukaan ei kummastele edes sitä jos joku purskahtaa itkuun kesken tunnin. (On tapahtunut itsellenikin, etenkin yin-jooga tuntuu aiheuttavan hämmentäviä tunnekuohuja.)

Vähän aikaa sitten joku totesi minulle (siis ihan positiivisessa mielessä) että hitto sä olet kyllä outo tyyppi. Ehkäpä, mutta olen alkanut ajatella, että se on ihan jees. Kaikkihan me oikeastaan ollaan.

Ehkä ei enää tarvitse yrittää muuttua muuksi, vaan ajatella, että kenties ne jutut mitä joku pitää outouksina ovatkin minulle vahvuuksia. Olen viime aikoina huomannut kaipaavani etäisyyttä ihmisiin, joilla on kovasti mielipiteitä siitä miten ja millainen minun kannattaisi olla. Kenties siksi tällainen salliva ympäristö tuntuu juuri nyt paikalta, jonne tekee mieli palata. (Vaikka aiemmin olisin ehkä ajatellut sitä diipadaapana tai hymistelynä!)

Käyn joogassa parilla eri salilla. Toisen ikkunaan on kirjoitettu You know the truth by the way it feels.

Niinpä. Tällä hetkellä tämä tuntuu omalta, jos nyt ei totuudelta, niin ainakin… jutulta.


Keskiyön juoksuissa

mr13Viikonloppuna juostiin Helsingin Midnight Run. Myös minä läähätin joukon jatkeena.

Vielä päivällä usko oli loppua ja valmistelin itseäni kaikkiin mahdollisiin skenaarioihin: a) joudun lopettamaan juoksun kesken, b) joudun kävelemään osan matkasta, c) joudun konttaamaan maaliin oman pukluni peitossa, d) päädyn iltapäivälehtien otsikoihin tavalla tai toisella saatuani hermoromahduksen jossain viiden kilsan kohdalla.

mr3

Olen nimittäin tällä hetkellä huomattavasti huonommassa kunnossa kuin vielä alkukesästä. Jouduin pitämään taukoa treenaamisesta sairastelun ja ylirasituksen vuoksi, ja on uskomatonta kuinka nopeasti aerobinen kunto heikkenee jo kuukauden tauolla! Ihan kuin en koskaan olisi missään treeneissä käynytkään. (Tiedän, että kunto myös kohoaa nopeasti takaisin kun se on kerran rakennettu, mutta se ajatus ei auttanut siinä vaiheessa kun lähtöön oli pari tuntia eikä pari kuukautta.)

Tauolla olen lisäksi keskittynyt mahdollisimman epäterveelliseen syömiseen, mikä ei varsinaisesti auttanut asiaa…

mr4mr2

mr17Senaatintorille päästyäni paikansin nopeasti muut adidasheimolaiset ja hermoilu jatkui. Tapahtuma itsessään kuitenkin teki tehtävänsä, sillä jossain alkulämmittelyjen jälkeen huomasin että huono hermoilu oli vaihtunut hyväksi jännitykseksi. Senaatintorilla soiva musa, ympärillä kuhisevat juoksijat ja sähköistynyt ilmapiiri tarttuivat.

Sain ihan hulluna tsemppiä muista heimolaisista ja totesin jälleen kerran, että juoksu jos mikä on joukkuelaji. (Kiitos kaikille, ootte te vaan parhaita.)

mr11

mr5Lähtöä odotellessa mietin enää sitä, millä biisillä halusin kymppini aloittaa (Murphy Leen Shake Ya Tailfeather – erinomainen valinta) ja pinkaisin kamuni Villen peesiin. 500 metrin jälkeen tajusin etten tule pysymään lähimainkaan Villen tahdissa, joten hidastin askelta reippaasti. Tämä oli käänteentekevä oivallus, joka pelasti koko kympin. Päätin, että kuuntelen kroppaani, etenen tasaisen hitaasti muista juoksijoista välittämättä ja pysähdyn jokaiselle juomapisteelle vaikka koutsit erikseen kielsivät (:D) .

mr7

Loppumatka sujui näissä merkeissä, ja kymppi meni tosi hyvin. Keskityin miettimään koutsimme Jarnon ohjetta – jos et muista mitään muuta niin juokset vaan mahdollisimman pitkänä. (Paras ohje ikinä!)

Midnight Runin reitti kulkee läpi kauneimman Helsingin ja matkan varrella oli kaikenlaista kannustusjoukoista valopylväisiin ja musiikkiesityksiin. Nämä veivät näppärästi välillä huomion muualle ja tarjosivat kivan breikin sen ajattelemisesta, että milloin se seuraava kilometripylväs tulee. (Toinen hyvä ohje toiselta valmentajaltamme Joonakselta: keskity miettimään vain kuluvaa kilometriä äläkä sitä, että vielä 8, 7, tai 6 jäljellä.)

mr16

Puolivälin jälkeen homma alkoi rullata ja kilometrit 5-9 olivat oikeasti jo aika nautinnollisia. Tietenkin välillä – okei, usein – mietin, että tää on siis aivan perseestä perseestä perseestä kun pääsen maaliin en juokse enää ikinä ja miten KUKAAN ikinä juoksee maratonin ja mikä niitä ihmisiä vaivaa??!

Midnight Runin viimeisen kilometrin voisi liittää maailman suurien salaliittoteorioiden joukkoon JFK:n salamurhan ja Bermudan kolmion jatkeeksi. Se ei todellakaan ole kilometrin pituinen kilometri. Se on takuulla ainakin kolme kilometriä pitkä kilometri.

mr8

Maalin häämöttäessä otin aikamoisen spurtin ja viivan ohi päästyäni olo oli aivan hirveä. Siis HIRVEÄ. Siis joku ajoi juuri lumiauralla keuhkojeni yli, peruutti, ja ajoi vielä uudestaan -hirveä.

Viisi sekuntia myöhemmin kaikki kipu oli unohtunut ja olo oli fantastinen ja mietin jo seuraavaa kertaa. Hämmästelin, olinko se varmasti minä joka siellä neloskilsan kohdalla mietti, ettei juokse enää koskaan… Juoksu on niin kummallinen laji! Vannon, että se tekee jotain outoa ihmisen aivoille. Tai ainakin lähimuistille.

mr9Lopullinen aikani oli tunti ja kahdeksan minuuttia, eli jäin reilusti kesäkuussa asettamastani tavoitteesta jälkeen, mutta tämänhetkiset olosuhteet huomioiden olin itse asiassa suoritukseeni tosi tyytyväinen ja positiivisesti yllättynyt.

mr18

Juoksuharrastus jatkunee vaellusreissuni jälkeen entisten heimolaisten yhteistreeneissä. Eiköhän ensi vuoden Midnight Run mene sitten alle tuntiin.

Ja jos ei mene, niin ei sekään haittaa – pääasia että menee. Tärkeintä on kuitenkin pysyä liikkeessä. Ei sillä vauhdilla niin väliä, eikä aina sillä suunnallakaan.


Kuvat Stella Harasek ja Mikko Rasila


Ihana kvinoapuuro

Viimeisen vuoden sisällä elämääni on tullut paljon uusia asioita, ja yksi niistä on NÄLKÄ.

Alituinen nälkä.

Koko ajan nälkä.

Aina nälkä ja koko ajan jano.

kvinoapuuro-(3-of-3)Olen koko elämäni ollut pieniruokainen, silloinkin kun kävin ahkerasti ryhmäliikuntatunneilla. Vasta nyt viimeisen vuoden aikana, kun olen alkanut tehdä enemmän lihastreeniä, olen saanut tuta, miltä Nälkä tuntuu.

Koska en haluaisi syödä ylenmäärin lihaa enkä vehnää – jotka tuntuvat olevan ainoat asiat, jotka oikeasti vievät minulta Nälän – olen yrittänyt löytää ruokavaliooni uusia kasviproteiinin lähteitä, mikä ei olekaan omalla kohdallani ihan helppo juttu.

kvinoapuuro-(1-of-3)

Kuulin jokin aika sitten kärsiväni ärtyneen suolen oireyhtymästä (eli toisinsanoen ruuansulatus ei handlaa tietynlaisia hiilihydraatteja), ja siksipä kaikenlaiset pavut, herneet ja linssit ovat ehdottomien ei ei -asioiden listalla.  (Niin olisi muuten myös tuo kuvassa näkyvä avokadokin, mutta en vaan pysty kokonaan luopumaan siitä…) Maitoa voin käyttää vähän, mutta mikään rahkapurkkien päivittäinen kiskominen ei tule kuuloon. Soijaa en halua syödä.

Jäljelle jää… pähkinät ja kvinoa. Olenkin yrittänyt nyt opetella kokkaamaan kvinoaa vähän kiinnostavammilla ja maukkaammilla tavoilla, itsessäänhän se ei maistu oikein miltään.

kvinoapuuro-(1-of-1)Yksi suosikeistani on tämä ihanan kermainen, vähän makeakin kvinoapuuro. Siinä on jotain tosi lohdullista ja lämmittävää. Rakenne on peruspuuron sijaan vähän rakeinen, ei ehkä kaikkien mieleen, mutta itse rakastan tätä!

Olen kokeillut tehdä puuroa pelkästä kvinoasta, mutta lopputulos jää jotenkin vellimäiseksi. Kaurahiutaleet sitovat rakennetta kivasti.

Kaurapuuron keitän aina veteen, mutta tähän suosittelen maitoa, mantelimaitoa tai kookosmaitoa, kvinoan oma maku kun on aika vaatimaton. 

kvinoapuuro-(2-of-3)

Kvinoapuuro

(2 annosta)

1 dl kvinoaa
2 dl vettä
2 dl maitoa tai mantelimaitoa (tai esim. Alpron kookosjuomaa)
1 dl kaurahiutaleita
ripaus suolaa
1/2 tl kanelia
aitoa vaniljaa myllystä tai jauheena

banaania
marjoja
pähkinöitä
vaahterasiirappia (tai hunajaa)

Huuhtele kvinoa huolellisesti siivilässä. Lisää kasariin kvinoa ja vesi, kiehauta ja keitä miedolla lämmöllä kannen alla 10 minuuttia. Lisää joukkoon maito, kaurahiutaleet, suola sekä mausteet. Kiehauta ja keitä koko ajan sekoittaen 5 minuuttia. Jos neste haihtuu liian nopeasti, voit lisätä tässä vaiheessa vähän vettä.

Tarjoile lämpimänä siivutetun banaanin, marjojen ja pähkinöiden kanssa. Kruunaa koko hoito lorauksella vaahterasiirappia tai hunajaa.


Tuu treenaamaan!

bootcamp1

Kyselitte kovasti treeneistäni, joten minäpä kerron!

Joskus viime kesänä Stella maanitteli minut mukaansa Helsinki Core Trainersille. Olin ilmoittanut tiukkaan sävyyn, että no voin mä kerran tulla kokeilemaan mutta se ei oo sitten yhtään mun juttu.

bootcamp-(17-of-20)

Eipä! Jäin kerrasta koukkuun ja ilmoittauduin aika intensiiviselle Summer Campille, jossa treenattiin 4 kertaa viikossa, pääasiassa ulkona. Kesästä asti olen käynyt Coren bootcampeissa 1-4 kertaa viikossa, vähän riippuen aikatauluista ja rahatilanteesta.

Yleensä olen innostuttuani kyllästynyt kaikkiin lajeihin muutaman kuukauden jälkeen, mutta bootcampeja odotan edelleen vajaan vuoden jälkeen joka kerta yhtä innoissani.

bootcamp-(12-of-20)

Käyn Corella Kanerva Ahonalan treeneissä, joissa yhdistellään toiminnallista treeniä ja kuntosaliharjoittelua.

Tunneilla tehdään kaikkea kovan sykkeen rääkistä kehonhuoltoon, painonnostoon, juoksuun ja liikkuvuustreeneihin. Jokainen kerta on erilainen eikä koskaan voi tietää, mitä on tulossa. Olen temponut viivajuoksua Kaivarissa, pomppinut yhdellä jalalla Eiranrannan portaita, tehnyt kuperkeikkoja ja kantanut Stellaa reppuselässä.

bootcamp-(6-of-20)

Viimeisen vuoden sisällä koko suhtautumiseni liikuntaan on muuttunut ihan täysin. Ennen liikunta oli pakkopullaa, jota oli pakko tehdä, jotta pysyisi terveenä ja jotakuinkin mitoissa. Nykyään urheilen urheilemisen itsensä vuoksi – se vaan on niin hiton kivaa.

bootcamp-3

Minun ei tarvitse enää motivoida itseäni lähteämään salille. Sen jälkeen kun aloitin Kanervan treenit ja uskaltauduin tanssitunneille (olen aina rakastanut tanssimista, mutta olen tosi huono oppimaan koreografioita) minulla ei ole ollut kertaakaan sellaista tunnetta, että jäisin mieluummin makaamaan sohvalle kuin lähtisin treeneihin.

Pitää vaan löytää se oma juttu – ja se, mikä se on, saattaa yllättää. En olisi ikinä uskonut että innostun ihan täysillä painojen nostelusta tai vaikka HIIT-rääkistä. Tai cha cha chasta…

bootcamp-(2-of-20)

 Kun Corella näkee korttipakan, kannattaa pelätä…

bootcamp2

Treeneissä on usein mukana myös maailman kiltein kakkosvalmentaja, Nella-koira.

Kanervan treeneihin on ollut tähän asti vähän hankala tulla uutena asiakkaana, mutta ensi kuussa Kanella alkaa pari uutta ryhmää, joihin mahtuu hyvin myös uusia tyyppejä. Kaksi ryhmistä on suunnattu erityisesti aloittelijoille, eli kannattaa tulla kokeilemaan, vaikka olisi ihan rapakunnossa (minäkin olin aloittaessani!). Kokeilemaan pääsee sitä paitsi ihan ilmaiseksi.

Kanerva kysyi haluaisinko vinkata uusista ryhmistä blogissani ja huusin että TODELLAKIN! Voin nimittäin suositella Kanervan treenejä koko sydämestäni – kuulostaa kornilta, mutta elämäni on ihan oikeasti muuttunut sen jälkeen kun aloin käydä bootcampilla.

bootcamp-(1-of-20)

En ole koskaan kehittynyt missään muissa treeneissä yhtä nopeasti, ja se jos mikä palkitsee. Kun aloitin Corella, olin yläkropasta niin heikko että hyvä kun jaksoin kantaa kauppakassin, mutta viime viikolla tein ELÄMÄNI ENSIMMÄISEN MIESTEN PUNNERRUKSEN!!! Tämä on ehkä suurin saavutukseni, mutta mainittakoon vielä, että käytän nykyään kahta kokoa pienempiä farkkuja, olen nopeampi, liikkuvampi, venyvämpi ja aerobisesti paremmassa kunnossa. Olen saanut puolen vuoden bootcampilla nopeammin ja enemmän tuloksia kuin vuosien aerobic-hinkuttelussa.

Jopa juoksukunto on kehittynyt ihan itsestään, vaikka kesän jälkeen treeneissä ei ole juostu lainkaan. Ja tietysti jaksan arjessa paljon, paljon paremmin. Olen hiffannut sen, että liikkuminen on mielelle ihan yhtä tärkeää kuin kropalle – en olisi varmasti selvinnyt viime vuodesta järjissäni ilman treenejä.

bootcamp3

Liikunta on nykyään luonteva osa elämääni ja siitä on tullut prioriteetti. Ennen liikuin, jotta saisin syödä enemmän. Nykyään syön koko ajan enemmän, jotta jaksaisin treeneissä. Käytän mieluummin rahaa treeneihin ja tanssitunteihin kuin uusiin vaatteisiin tai muuhunkaan tavaraan.

Coren treenit eivät ole niitä halvimpia, mutta tietenkin taso on täysin eri verrattuna massasaleihin. Ryhmissä on yleensä 4-8 henkeä, joten ohjaus on lähempänä personal trainerin ohjausta kuin ryhmäliikuntaa. Treenit ovat paljon tehokkaampia, kun joku vahtii että liikkeet oikeasti tehdään oikein. Pienen porukan takia treeneissä on myös hauskaa, kun muihin treenaajiin tulee oikeasti tutustuttua.

bootcamp-(4-of-20)

Mites tuo Markon vesipullovalinta…

Kanerva on vaativa ohjaaja ja saa yltämään suorituksiin, joita ei itse uskoisi mahdollisiksi. Tämä on ollut itselleni varmasti se suurin syy nopeaan kehitykseen: hiffaan nyt että olen kaikilla ryhmäliikuntatunneilla päästänyt itseni aina ihan liian helpolla ja tehnyt monia perusliikkeitäkin tietämättäni ihan väärin. Kanervan treeneissä rajoja koetellaan, mutta ketään ei pusketa omien rajojensa yli. Kaikki tekevät oman kuntonsa ja tasonsa mukaan ja bootcampeilla käykin aika eritasoisia liikkujia.

Bootcampilla treenataan kovaa, mutta ei ryppyotsaisesti – aika usein siellä sekoillaan ja nauretaan ja välillä treenien jälkeen lähdetään yhdessä kaljalle. Just tästä tykkään Coressa – vaikka porukka treenaa kovaa, homma on tasapainoista ja tervehenkistä, ei fanaattista terveysintoilua.

bootcamp-(5-of-20)

Tauko kesken circuitin. Aika hiljaista porukkaa…

Jos innostuit Kanervan treeneistä, niin bootcampeja  on maanantaisin, keskiviikkoisin, perjantaisin ja sunnuntaisin ja niitä pääsee kokeilemaan ilmaiseksi. Ota yhteyttä Kanervaan (kanerva@coretrainers.fi) jos haluat tulla testaamaan! Kanelta saa toki myös yksityisiä PT-tunteja. Kanerva on luvannut myös tarjota ilmaisen ruokavalioanalyysin kaikille ennen maaliskuuta ilmoittautuneille, jotka sitoutuvat käymään treeneissä ainakin kuukauden ajan.

Hikoilun iloa kaikille!