Ruissalo rokkasi

ruis8

ruis15 Terveisiä Suomen Turusta!

Ruisrock oli ihana. Frimanin Laura tuumasi blogissaan, että Jumala rakastaa Ruisrockia ja näin tosiaan taitaa olla. Mikä tuuri, että kesän kolme hellepäivää osuvat juuri tuolle viikonlopulle!

ruis3

image8ruis16Onnistuneiden aikuisfestareiden salaisuus: muistaa ottaa rennosti. Tällä kertaa en edes yrittänyt jaksaa heilua alueella aamusta aamuyöhön, vaan menin paikalle, kun eka kiinnostava keikka alkoi ja lähdin, kun huvitti.

Söin hyvin, muistin juoda paljon vettä ja otin keikoillakin iisisti – jäin suosiolla reunemmalle, missä mahtui tanssimaan. Osan päiväkeikoista kuuntelin nurtsilla tai hiekalla istuskellen, kahvimuki kädessä. Ihanaa!

Eli juu, olen ehkä liian vanha hikisiin festaritelttoihin ja bajamajan nurkalla suoritettaviin aamupeseytymisiin, mutta en Ruisrockiin.

ruis11ruis9 Suomalaiset festarit selvinpäin olivat muuten aikamoinen extreme-kokemus, mutta siitäkin selvittiin. (Tai siis, ei tarvinnut selvitä, heh.)

Dynamo-jatkoilla (tietenkin olin Dynamo-jatkoilla) join yhden Coronan ja sunnuntaina fiilistelin yhden lasin samppanjaa, ja voi pojat, että molemmat maistuivat HYVÄLTÄ! Laatu korvaa määrän tässäkin asiassa.

ruis4ruis8

Festareiden parhaan keikan pystin plokkasi ehdottomasti Pharrell Williams, jonka keikka jätti sanattomaksi sekä yleisön että välillä itse artistinkin. Ilmassa oli aivan uskomaton energia, tuntui että tunnin ajaksi koko yleisö muuttui isoksi onnellisuusmereksi ja kaikki kyynisyys katosi hetkeksi maailmasta.

Laulettiin mukana, huudettiin kädet ilmassa, kiljuttiin kun jokin vanha tuttu biisi yllätti – ja tanssittiin niin pirusti. Keikan jälkeen jokainen yritti pukea sanoiksi sitä mitä juuri koimme, mutta kukaan ei osannut, joten halailtiin vain toisiamme sanattomina.

Tatuointibussin ohi kävellessäni tuumittiin, että jos nyt otettaisiin festaritatuoinnit, ottaisin ehkä Pharrellin naaman suoraan sydämen päälle.

ruis6

Kiitos Ruisrock, olet sinä vaan festareista parhain. Jumala jatkossakin Ruissaloa siunatkoon!


(Ruis)rock, rauha ja rakkaus

Tässä juuri pakkailen farkkushortseja ja pyyhin pölyjä festariasenteestani, sillä huomenna hyppään bussiin ja kurvaan Ruisrockiin.

En ole koskaan oikein ollut festari-ihminen, mutta entisenä turkulaisena olen toki rokannut Ruissalossa monen monta kertaa.

ruisrock-(2-of-3)

Seuraa kappaleen verran Ruisrock-nostalgiaa, sallittakoon se helsinkiläistyneelle ex-turkulaiselle: Hikinen ja ääriään myöten täysi bussi numero kahdeksan, se loputtomalta tuntuva kävely pysäkiltä festarialueelle (tunnetaan tuttavallisemmin myös nimellä Via Dolorosa – jos olet koskaan vaeltanut pätkää helteellä parin päivän festariväsymys alla ymmärrät miksi). Jätän tässä strategisesti mainitsematta ne kaikki juonet, joilla vuosien saatossa yritimme salakuljettaa alueelle alkoholia. (Niihin liittyy ainakin kuumaliimapistooli sekä hyytelösokeri.) Sen sijaan totean vain että rantalava ja meri, festarialueen edessä läjässä lojuvat polkupyörät, jatkot Dynamossa, kyl maar. Aamuyöstä Mantun makkaraperunat ja kipein jaloin talsiminen Yo-kylään, palaneena, hikisenä ja onnellisena.

Paljon on vettä virrannut Aurajoessa sitten viime Ruisrockini – olisikohan viime kerta ollut 2009 tai 2010? Olen lapsekkaan innoissani tulevasta viikonlopusta – enkä vähiten sen vuoksi, että on vihdoin HELLE!

ruisrock-(3-of-3)

Festarihattu valmiina! 

Tämän vuoden kattaukseen ei kuulu omia must-artistejani, mutta hihitän ja pyörtyilen jo pelkästä ajatuksesta, että olen Pharrellin kanssa samalla maaperällä. (Onhan se nyt ihana.) Ohjelmassa on yllättävän paljon räppiä, mistä en ole ollenkaan pahoillani, toki aion räppihommien lisäksi tsekata myös Mastodonin, Pariisin Kevään ja ANTTI TUISKUN! Ai niin ja syödä – festarien ruokatarjonta on kuulemma kovasti parantunut niistä vuosien takaisista mössömätöistä.

Ehkä siis törmäämme viikonloppuna Ruissalossa! Suurin osa lipputyypeistä on loppuunmyyty, mutta perjantaille ja sunnuntaille näyttäisi vielä saavan yhden ja kahden päivän lippuja.

Hei Turku, kohta nähdään!


(Melkein) täydellinen kahvila

tiirikkala-(7-of-7)

Kun muutin Turkuun kymmenen vuotta sitten, kävimme äidin kanssa unelmointikäynnillä jokivarren Artekin myymälässä. Äiti taisi haaveilla tankkituolista, mutta minun haaveeni löysivät ihan toisen kohteen – visiitistä alkoi pakkomielteinen suhtautumiseni Linnankatu kolmoseen.

Vuosien ajan aina, kun joku kysyi mitä tekisin jos voittaisin lotossa, vastasin: ostaisin sen Artekin liiketilan ja muuttaisin sinne asumaan.

Niin ihanaa tavaraa kuin Artekin liikkeissä onkin, ajattelin aina, että tila meni vähän hukkaan myymälänä. Tuumasin, että sen pitäisi olla paikka, jossa saisi oleskella oikein olemalla ja lojumalla.

tiirikkala

Nyt tilassa toimii vihdoin kahvila, ja esimerkiksi joelle päin avautuva parveke on vihdoin arvoisessaan käytössä terassina. Jos jostain olen katkera niin siitä, että Anniskelukahvila Tiirikkala aukesi vasta sen jälkeen, kun olin itse jo muuttanut pois Turusta. Olen kateellinen kaikille turkulaisille.

Jos Tiirikkala olisi ollut olemassa silloin kun asuin vielä Turussa, olisin todennäköisesti viettänyt siellä puolet elämästäni. Lukenut lehtiä, tavannut kavereita ja haastateltavia, syönyt lounasta, pyörittänyt paperisotaa, kirjoittanut juttuja, päntännyt tenttiin…

tiirikkala-(5-of-7)

Tiirikkala on lähes täydellinen kahvila. Miljöö on tietenkin uniikki ja sisustus paitsi viihtyisä myös käytännöllinen (tarpeeksi isot pöydät esimerkiksi läppärin näpyttelyyn tai kokousten pitämiseen). Ruokalista oli sopivan simppeli ja kahvi maistui siltä miltä pitääkin. Tilaamani ankankoipimaalaissalaatti oli mahtava, tosin Tiirikkalassa useammin käyvät turkulaiset ystäväni – ne onnekkaat ruojat! – mainitsivat, että ruuan taso vähän vaihtelee.

tiirikkala-(1-of-7)

Ainoa miinus oli nuiva,  lähes töykeä palvelu. Yleensä en erityisemmin pahastu nihkeästä asiakaspalvelusta, mutta tässä tapauksessa se oli jotenkin niin räikeässä ristiriidassa Tiirikkalan lämpimän ja kodikkaan ilmapiirin kanssa, että asiaa ei voinut olla kummeksumatta.

No, kukaan ei ole täydellinen – mutta Tiirikkala pääsee hyvin lähelle.

Anniskelukahvila Tiirikkala
Linnankatu 3, Turku


Turku-terkut

turku_Tammikuu15-(3-of-27)

tammikuu15-(7-of-9)

Terveiset Turusta! Piipahdin siellä viikonloppuna yhdistetyllä työ- ja hupireissulla. Ilma oli lämmin, kadut kuivat ja syrän keveä.

Turkuun oli taas tullut vaikka ja mitä. Iski dilemma: käydäkö läpi kaikki vanhat suosikit, joita on ollut ikävä, vai kokeillako jotain kaupungin uutuuksista?

Kuvassa yksi itselleni uusi tuttavuus: Ruissalon Avelia, joka on yhdistetty kahvila ja sisustuskauppa.

turku_Tammikuu15-(26-of-27)

turku_Tammikuu15-(25-of-27)

Oli ihana päästä syömään Turussa. Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon jatkossakin niin kauan kun mikään ei muutu: Turun ravintolaskene voittaa Helsingin mennen tullen. Siellä osataan paikat, joihin voi mennä syömään oikeasti rennosti. Helsingissä on jotenkin ihan liikaa piiperrystä minun makuuni (vaikka kukaan ei tietenkään myönnä piipertävänsä).

turku_Tammikuu15-(1-of-27)

Testasin Kauppahallin kehutun La Victorian tacot (ja tamarindi –agua frescan!), jotka olivat kyllä oikein mainiot. Muutenkin oli ihanaa nähdä, miten kauppahalli oli remontin jälkeen herännyt ihan uudella tavalla eloon. Kuhina kävi ja La Victorian lisäksi siellä näytti olevan muitakin kiinnostavia uusia ruokapaikkoja.

turku_Tammikuu15-(7-of-27)

Mutta toki päädyin myös vähän puolivahingossa vanhaan suosikkiini Tintåån. Eikös ole muuten aika näpsäkkä sisustusidea tuo viinipullosta leikattu tuikkulyhty?

turku_Tammikuu15-(4-of-27)

turku_Tammikuu15-(15-of-27)

turku_Tammikuu15-(19-of-27)

Olin yötä Radissonissa, ja se olikin melkoinen trippi… nimittäin olen ollut siellä  monta vuotta kerroshoitajana opiskeluaikoina. Olen todennäköisesti pedannut kymmeniä tai satoja kertoja juuri tuonkin kuvan sängyn, jossa nyt nukuin. Tuntui jotenkin ihan väärältä ja odotin koko ajan milloin esimies ryntää sisään ja huutaa että Eeva, sängyt on asiakkaille, ei sinun päiväuniasi varten. (Oli pakko kurkata sisään siitä ovesta, jossa luki Staff only. Muistoja, muistoja…)

Eräänlainen ympyrä sulkeutuu – teen jälleen duunia Radissonille, tosin tällä kertaa kirjoitushommia. Mutta arvatkaapa, välillä vähän ikävöin kerroshoitajan duuneja. Se oli ihanan konkreettista hommaa. Sotkusta luotiin siisteys, ovi perässä kiinni ja se oli siinä. Eikä tarttenut paljon salilla käydä. Vaikka työkavereiden kanssa maristiin ja ruokatunnilla täytettiin lottolappuja niin oikeasti tykkäsin siitä työstä.

turku_Tammikuu15-(8-of-27)

turku_Tammikuu15-(10-of-27)

Perinteikkäät blinijuhlatkin osuivat lauantaille. Aiemmista vuosista oppineena osasin kieltäytyä snapseista ja ilta päättyi osaltani varsin sivistyneesti – tai siis niin sivistyneesti kuin mikään nyt voi päättyä jos stereoista kajahtaa Nicki Minajin Anaconda...

turku_Tammikuu15-(13-of-27)

Tämä tyyppi oli ihan entisensä. Bileissäkin kannattaa jättää takki naulakkoon, ellei halua että villakangastakin koostumus on jatkossa 10 % länsiylämaanterrierinkarvaa.

turku_Tammikuu15-(14-of-27)

Kiitos Turku, oli kiva nähdä!