Liikkuva yrittäjä, muuttuva maailma

Saan todella paljon kysymyksiä työstäni. Millainen on työpäiväni? Ja mitä oikeastaan teen työkseni?

Käyntikortissani ei lue titteliä, koska sellaista ei ole. Kysyttäessä vastaan yleensä, että kirjoitan, vaikka tosiasiassa teen paljon muutakin. Tällä hetkellä kirjoitan lehtijuttuja, editoin yhtä kirjaa, teen käännöksiä, teen copywritingia ja konsultoin yrityksiä esimerkiksi bloggaamisesta, ruokatrendeistä ja sosiaalisen median käytöstä. Teen kuvauksia ja reseptiikkaa. Valokuvaan ja teen jonkin verran prop stylingia. Ja tietysti kirjoitan tätä blogia.

Juuri näin haluan elää ja työskennellä – olla mukana monessa, tehdä vähän kaikkea, mikä kiinnostaa ja missä olen hyvä.

pisnes-(1-of-1)

Lupauduin kertomaan mietteitäni työstä ja liikkuvan yrittäjän arjesta Elisan #teetoisin -kampanjan tiimoilta.

Työni on unelmatyöni, koska olen keksinyt sen itse – eihän tällaista ammattia oikeastaan ole olemassa (tai ainakaan yläasteen opo ei tästä vaihtoehdosta maininnut).

Työnkuvani muotoutuu koko ajan uusiksi, kokeilemalla, mokailemalla ja karsimalla. Se muuttuu sitä mukaa, kun kiinnostun uusista jutuista ja huomaan, mikä ei ehkä ollutkaan meikän juttu – tai missä en sitten ollutkaan – kröhöm – ihan niin hyvä.

pisnes-(7-of-7)

Oikeastaan tärkeämpää kuin se, mitä teen, minulle on se, miten teen sen. Vapaus on minulle läpi elämän kantava perusarvo ja sitä haluan toteuttaa myös työssäni.

Kun ryhdyin tosissani miettimään, millaisen työn haluan, oli selvää, että haluan valita missä teen töitä, mihin aikaan ja millaisella tahdilla. Olen kokeillut myös säännöllistä päivätyötä, ja vaikka siinä ei ollut mitään vikaa, tunsin koko ajan eläväni jonkun muun elämää.

pisnes-(1-of-7)

Yrittäjyydessä parasta on vapaus valita. Kääntöpuoli on tietysti epävarmuus – kukaan ei takaa, että ensi kuussa tilille rapsahtaa rahaa, kukaan ei maksa lomailusta tai kustanna terveyskeskuskäyntejä. Se, nauttiiko yrittäjyydestä vai ei on varmasti ihmistyyppikysymys. Toisille epävarmuus on raastavaa – minua taas alkaa ahdistaa, jos pystyn tasan tarkkaan ennakoimaan, mitä teen ensi viikolla tai ensi vuonna.

Totta puhuen juuri se epävarmuus, jota moni yrittäjyydessä kammoksuu, on minulle se, mistä saan kicksini. (Ehkä sitten kuitenkin syvällä sisimmässäni tykkään elää vaarallisesti, heh.) Kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista. Maailman kutkuttavin fiilis on saada puhelu tai maili, joka alkaa sanoilla ”Hei Eeva, kiinnostaisikohan sinua…”

pisnes-(3-of-7)

Ystäväni huokailevat joskus, että onpa ihanaa kun saat valita itse duunisi ja tehdä töitä vaikka biitsiltä, jos siltä tuntuu. No, ei voi väittää vastaan – se on ihanaa ja iloitsen siitä joka ikinen päivä. Mutta pieni reality check: Meni monta vuotta, että pääsin tähän pisteeseen, jossa voin tehdä vähän sitä sun tätä kiinnostavaa. Olen ollut onnekas, mutta myös tehnyt hitosti duunia – kivaa, mutta myös tylsää, kuivaa, ilmaista ja huonosti palkattua. Ensimmäisen neljän vuoden aikana en pitänyt lainkaan lomaa, eikä ollut kerta tai kaksi kun heräilin keskellä yötä stressiin ja vollotin väsymystäni.

Ylivoimaisesti vaikeinta ja pelottavinta oli kuitenkin uskaltaa hypätä yrittäjäksi välittämättä äänistä, jotka supattavat, että ei tämä kannata, ei tässä voi onnistua, pieleen menee kuitenkin – tulivatpa ne äänet oman pään sisältä tai sen ulkopuolelta. (Suomessa aloittelevan yrittäjän arjessa ei moisista äänistä ole pulaa.)

pisnes-(2-of-7)

Nyt tuntuu siltä, että olen vihdoin päässyt siihen pisteeseen, että voin vähän hellittää ja nauttia puurtamiseni hedelmistä. Ja toisaalta, hassua kyllä – näyttää siltä, että mitä iisimmin uskallan ottaa, mitä vähemmän stressata asioista ja mitä enemmän luottaa siihen, että työasiat kyllä sutviutuvat, sitä paremmin, helpommin ja kauniimmin ne yleensä sutviutuvat.

Ei voi tietää kuinka kauan asiat ovat näin mainiosti, joten nautin nyt kivoista töistä täysillä. Teen töitä oikeastaan joka päivä, mutta se ei haittaa, koska saan tehdä ne omalla tavallani.

pisnes2-(1-of-1)

Toimistoni on kotona, puistossa, kaikissa kaupungin kahviloissa, joskus kavereiden sohvalla, aika usein ratikassa ja välillä Helsinki-Turku-junassa. Se kulkee aina mukana läppärin tai kännykän muodossa. Ainoat edellytykset työni tekemiselle ovat kamera, puhelin ja toimiva nettiyhteys. Olen järjettömän kiitollinen nykyteknologiasta, koska sen ansiosta voin tehdä töitä ihan mistä vain, lähteä vaikka Pariisiin ilman että täytyy järjestää lomaa.

(Tätä juttua kirjoitan vaakatasossa Johan & Nyströmin yläkerran sohvalla maaten, kinkku-juustovoikkari kädessä ja räpit kuulokkeissa.)

pisnes-(6-of-7)

Elisa-yhteistyöni myötä sain supernopean netin kotiin sekä kännykkääni 4G-internetin, jonka vuoksi ei enää tarvitse kysellä kahviloissa wifi-yhteyden perään vaan voin valita työskentelypaikan sen mukaan, missä on paras pulla. Nappaan läppärille kännykän netin ja tadaa – toimistoni on pystyssä, missä vain ja milloin vain. 4G-yhteys on niin näpsäkkä, että sen avulla onnistuu jopa isojen kuvatiedostojen siirtely, joka on yleensä tässä duunissa varsinainen murheenkryyni.

pisnes3-(1-of-1)

En osaa vielä sanoa, mihin suuntaan työni jatkossa kehittyy. Media-alan muutos ahdistaa monia alalla työskenteleviä, mutta minä seuraan silmät uteliaina kiiluen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kenttä muuttuu järjetöntä vauhtia sitä mukaa, kun teknologia ja ihmisten tapa käyttää sitä muuttuvat, mutta en pidä sitä pelkästään huonona asiana. Olen paatunut optimisti, minkäs teet – sokea luotto valoisaan tulevaisuuteen.

On myös täysin mahdollista, että joidenkin vuosien päästä en enää edes työskentele media-alalla. Kirjoittaminen on elämäni suuri rakkaus, mutta mistä sitä koskaan tietää. Kirjoitushommien ainoa huono puoli on työn ajoittainen yksinäisyys, ja jatkossa haluaisin tehdä enemmän töitä ihmisten kanssa.

Onneksi työelämä kehittyy koko ajan enemmän ja enemmän siihen suuntaan, että ei ole pakko valita sen ja tämän väliltä. Voi olla useampi työ, jopa useampi ammatti. Voi tehdä montaa juttua samaan aikaan tai pätkissä peräkkäin.

pisnes21

Ehkä jatkossa olen maanantaina toimittaja, tiistaina elokuvakäsikirjoittaja, keskiviikkona kukkakauppias ja torstaina vedän vesijumppaa. Mutta siitä olen aika varma, että olen jatkossakin yrittäjä viikon jokaisena päivänä.

 

Elisa-mukana2

 

Kuvat minusta: Mikko Rasila


Kvitto soikoon

Minulle tulee paljon freelancerina toimimiseen liittyviä kysymyksiä. Tänään voin paljastaa yrittäjyyttä miettiville, mikä tässä hommassa on ylivoimaisesti eniten perseestä.

Ei, se ei ole epävarmuus, verotus, riskit, lomien puute tai Suomen asenneilmapiiri. Se on kuittisirkus!

kuitit

Bongaa kuvasta ei yksi, ei kaksi, vaan kolme kahvikuppia. Yhdessä on kahvia, toisessa matchaa ja kolmannessa matéta. Kofeiinitankkaus on pelattava varman päälle, kun kuittisirkuksessa tanssitaan.

Kuvittelin vuosi sitten pääseväni helpolla, kun raaskin vihdoin palkata kirjanpitäjän (näin jälkeenpäin mietityttää että mitäköhän hittoa ajattelin siihen asti…). Mutta äh. Monta asiaa se helpottaa, mutta kuitit ja laskut joutuu silti käymään läpi itse.

Kuittisirkuksen ensimmäisen tunti kuluu printterin kanssa taisteluun. (Tässä pisnesidea jollekin tulevalle yrittäjälle: toimiva printteri. Saa käyttää!)

Sitten koko kuittikasa dumpataan keittiön pöydälle, laitetaan soimaan vähän aggressiivista räppiä. Pieni pep talk koutsi Taylorin tapaan itselle peilin edessä.

20 minuutissa kuitit ja paperit ovat vallanneet koko asunnon: niitä lojuu pöydillä ympäriinsä, niitä on pinoissa lattialla ja kasoissa kaikilla vapailla pinnoilla. Ja vaikka tietenkin säilytät kuuliaisesti kaikki kuitit niin takuulla osa on kadonnut. (Ja sitten on vielä ne mysteerikuitit, joiden sisällöstä ei ole minkäänlaista käsitystä. 16,70 euroa Hilirimpsishokkuspokkus oy:lle? Jaa, tämä onkin kopiopaperia myyvä yritys Lohjalla, no sehän on loogista…)

Mutta oi, se tunne kun kuittisirkus on tehty… ihan vain jo sen hetken takia kannattaa kokeilla pienyrittäjän uraa.