Siivouspäivä

Pidin eilen lähestyvän lähtöni kunniaksi megasiivouspäivän.

Uuteen kotiin muuttaminen on kuukausia kestävä prosessi, sen olen huomannut. Juuri kun tavarat saa paikoilleen, tulee jokin yllätys, joka pistää koko pakan uusiksi ja kaaos valtaa taas kaiken. Eikä sen tartte olla kuin yksi tavara lisää tai jokin pysyvämpi ratkaisu jonkin väliaikaisen tilalle.

Mutta vie aikansa kun tavarat löytävät paikkansa, niin se menee. Patience, young Jedi…

Nyt täällä alkaa hiljalleen näyttää siltä, että asiat ovat siellä, missä niiden kuuluukin olla.

Säilytystilaa täällä on vähän. Vaikka vaatekaappi näyttää isolta, sinne täytyy vaatteiden lisäksi saada mahtumaan kaikki mitä ei halua pitää esillä – paperit, kengät, teippirullat ja nitojat, kameratarvikkeet, siivoustarvikkeet, urheiluvälineet, peitot, tyynyt, kaikki omituinen pikkusälä…

Eteisessä ei ole mitään säilytyssysteemejä, vessassakaan ei ollut kaappeja tai hyllyjä minipientä peilikaappia lukuunottamatta. Siivouskomeroa ei ole ja tähän asti imuri on vallannut puolet keittiön lattiapinta-alasta.

Ideaalitavoitteeni oli karsia omaisuuttani niin paljon, että kaapista olisi varaa lohkaista pari hyllyä ihan vain imurin jemmaamiseen. Ja nyt, tättädäädää, eilisen siivouspäivän päätteksi tämä tavoitteeni vihdoin onnistui.

Edellisessä kodissa minulla oli pieni varsi-imuri, joka oli jokaisen yksiön unelma (se mahtui piiloon kirjahyllyn taakse), paitsi että se ei vetänyt lainkaan pölyä tai roskia. Joskus, kun asiat kuulostavat liian hyviltä ollakseen totta, ne ovat.

Tuon Dysonin imurin (DC52) sain blogin kautta ja sekin on aika pieni, mutta vanhaan verrattuna niin jyty peli, että imuroinnin jälkeen näyttää siltä kuin olisi samalla pessyt lattiat.

Tuosta tummaksi lakatun lattian puhtaanapidosta on muuten tullut paljon kyselyitä. Minusta se on ollut tosi iisi, ainakin verrattuna edellisen kämpän keittiössä olleeseen valkoiseen. En osaa sanoa, olisiko tilanne eri jos minulla olisi esim. valkoinen kissa.

Pöly tietysti näkyy jos sitä pääsee liikaa kasaantumaan (ei sillä että minulla koskaan pääsisi, tietenkään…), mutta ei kai sellaista lattiaa olekaan, jolla pölypallerot näyttäisivät hyvältä?

Olen vaihtanut kaikki pesuaineet biohajoaviin ja luonnonmukaisiin. Kodin sisäilmalla on iso vaikutus elämänlaatuun ja on oikeastaan tosi hassua, ettei siitä puhuta samaan tapaan kuin vaikka ravinnon tai levon merkityksestä.

Kemikaaleja ei voi mitenkään nykymaailmassa välttää, mutta kuormitusta kannattaa pienentää aina kun se on pienellä vaivalla mahdollista. Pesuaineet ovat yksi iiseimmistä tavoista tehdä niin. Maison Bellet ja Methodit ovat lemppareitani – ihanat tuoksut ja kivat pakkaukset.

Muita lempparitapojani parantaa sisäilman laatua: avaa ikkunat (eikö ole hassua, miten näinkin yksinkertainen asia ei ole mitenkään itsestäänselvyys?). Elämä on liian lyhyt kuivissa, tunkkaisissa pätseissä lymyilemiseen.

Mutta nyt ikkunat kiinni! Kohta on nimittäin aika päästää väliaikaisasukit sisälle ja sanoa itse adios maailman parhaalle yksiölle.

Valoa keskiviikkoonne! Ensi kerralla kun kuullaan, olen jo ehkä jossain tosi kaukana.