Elämä Koti

Perustaidot hukassa

14.4.2015

Äh!

Jotenkin en nyt ollenkaan muista miten tätä arkielämää eletään. Unirytmi on ihan sekaisin, en ole vieläkään käynyt kaupassa ja työrintamalla odottaa kaaos, enkä tiedä mistä suunnasta sitä lähtisi purkamaan.

lucky

Tänään purin sentään rinkan. Pohjalta löytyi tuo sympaattinen viikatemies, joka tarttui matkaan jostain päin Meksikoa. Äitini kutsuu tuollaisia pieniä turhia tavaroita nimellä kiku, ja olen pienestä asti oppinut välttelemään kikuja ja niiden keräämistä nurkkiin. Mutta tuota en voinut vastustaa – minua alkaa hymyilyttää joka kerta kun katseeni osuu siihen. Ei siis ehkä ollenkaan turha, loppujen lopuksi.

Elättelen toivoa, että viikatemiehen katseen alla muistan täällä Suomessakin pysytellä sopivan rennossa lattarimoodissa.

Että toisaalta ehtiihän niitä töitäkin sitten mañana, mañana…

Sohvapöytälöytö ja pyöreiden asioiden merkityksestä
Mustaa kahvia

Saattaisit pitää myös näistä

  • Riikka 14.4.2015 at 7:11

    Aivan ihana toi viikatemies, ah!

  • Sari 14.4.2015 at 7:28

    Viikatemies on symppis kuten Hugo Simbergin Kuolema-hahmo. Ihana, mulle kans.

  • Tuuvetti 15.4.2015 at 6:32

    Ihana viikatemies! Huomion kiinnitti kuitenkin tuo ikoni, minulla on tismalleen samanlainen ja olen paljon miettinyt sen alkuperää. Sen takana on venäjän kielistä kirjoitusta josta en ymmärrä yhtään mitään… Mitä kautta sinä olet saanut tuon omasi? Jos se yhtään mahdollisesti valaisi minun ikonini taustoja. Vai voikohan noita olla paljon samanlaisia vaikka valmistettaisiin tai myytäisiin eri paikoissa? Oli miten oli niin rakastan tuota ikonia mutta uteliaisuuttani kyselen. 😀

    • Eeva Kolu 15.4.2015 at 10:40

      Heippa, mä olen saanut tuon ikonin ystävältäni, voin kysäistä jos hän tietäisi enemmän alkuperästä. Mutta varmasti jostain Venäjän suunnilta tuokin!

    • Mondiale 16.4.2015 at 12:35

      Laita kuva tekstistä, niin voin yrittää saada selvää!

  • Reetta V. 15.4.2015 at 7:55

    Viikatemies on kyllä hullun söpö! 🙂

  • Spring Cleaning 15.4.2015 at 8:58

    Loman jälkeen on tosiaan vaikea aloittaa arki. Etenkin, jos sisäinen kello on ihan sekaisin. Mulla oli 12 h aikaero selätettävänä edellisen reissun jälkeen. Päätin että ei enää ikinä; nelikymppiselle se ei enää sovi. Ainakaan minulle. Elin sumussa ainakin 1,5 viikkoa; samalla hoidin 4-vuotiasta tytärtä. Hevii staffii.
    Lomakepeys.. Saisipa sen takaisin! Omani kesti ehkä 2-3 viikkoa, sitten palasin arkiminään :-/ Onneksi kesä on kohta ja lomaminä saa taas enemmän elintilaa. Eikä pelkästään lomalla, mutta kesällä muutoinkin. Kesäarki on paaljon kepeämpää kuin talviarki.

  • Taru 18.4.2015 at 9:33

    Kiku! Kuulostaa hyvältä, ehkä vähän meksikolaiselta. Tiedätkö yhtään äitisi sanan alkuperää tai syvempää merkitystä?
    t: alati etymologiasta viehtynyt Taru

    • Eeva Kolu 18.4.2015 at 10:07

      Moikka, luulen että se on vaan meidän äidin oma sana, äiti on aina ollut hyvä keksimään niitä 🙂