Maailman kauneimmat parkettilattiat?

Uuteen kotiini ei ole tulossa merkittäviä remppoja (tai siis niinhän minä nyt sanon…), mutta lattian suhteen jottai tarttis tehrä.

Isäni ehdotti parkettia, ja ensireaktioni oli BLAAAAAAAAH. Olin nimittäin jo maalannut mielessäni kuvan siitä, kuinka tepastelen sunnuntaiaamuisin silkkiaamutakkiin kietoutuneena keittämään kahvia lautalattian natistessa alpakkasukkien alla, samalla kun keittiöön on ilmestynyt tyhjästä kaksi vastaleivottua skonssia ja lautasellinen valmiiksi pilkottuja hedelmiä. (Mielikuvassani olen myös läpi vuoden ruskettunut ja puhun sujuvaa ranskaa.)

Asunnossa on vanha lakattu lautalattia, periaatteessa ihana, mutta lattia on ympäriinsä paikkailtu ja männylle ominaisesti se on ei-niin-ihanan väriseksi kellastunut. Ykkössuunnitelmani oli hioa lattia ja lakata se tummaksi, mutta lattian kunnosta johtuen se ei välttämättä ole mahdollinen tai ainakaan fiksu ratkaisu.

Eksyin netissä haahuillessani belgialaisen parkettivalmistajan Cabuy Didierin sivuille ja leukani loksahti puoli metriä. Jos parkettilattia voi näyttää tältä niin olen valmis antamaan sille mahdollisuuden.

Lattian tilaaminen ulkomailta kuulostaa logistiselta painajaiselta ja älyttömältä ihan jo siksikin, että Suomessa on metsät puita täynnä. Toistaiseksi en ole ollut suomalaisten parkettifirmojen sivuilla surffaillessani ihan yhtä vakuuttunut, mutta ehkä tässä on taas kerran kyse suomalaisten firmojen surullisenkuuluisasta kyvyttömyydestä stailata tuotteensa haluttavasti :)

Parketti siis tällä hetkellä vahvoilla lattiaratkaisuksi, mutta katsotaan miten käy. Avaimet saan viimeistään kahden viikon päästä – JÄNNÄÄ!

Kuvat Cabuy Didier


Enää en ole nälkäinen

Pari asiaa, jotka olen oppinut ruuasta ja syömisestä tänä kesänä.

(Okei, osa on toki jo vanhoja totuuksia, mutta niitäkin on välillä hyvä kirkastaa.)

resepti5

Ruoka on ruokaa, mutta ruuasta tulee ateria vasta kun sen ympärille kietoutuu jotain muuta. Tunnelma, katettu pöytä ja ihan aito pysähtymisen hetki.

Note to self: Sohvalla kulhosta kaavittu riisimössö Netflixin pauhatessa taustalla ei ole ateria. Siitä lähtee ehkä fyysinen nälkä, mutta minusta kun tuntuu, että ihmiset ovat nykyään kauhean nälissään vaikka syövät liikaa. Kai se on hyvien, aidosti tyydyttävien kokemusten nälkää.

resepti6

Olen onnellinen ja onnekas, kun yksineläjän statuksestani huolimatta saan syödä seurassa monta kertaa viikossa. Yhdessä pöydän ääressä nautittu ateria ravitsee meinaans ruumista ja sielua. Sen jälkeen on niin tyytyväinen olo, ettei edes kaipaa jälkiruokaa. (Tosin en kieltäydy, jos sitäkin on.)

Ja yhdessä kokkaaminen – sekin on paljon kivempaa. Yksi pilkkoo, toinen tarjoilee kokille viiniä, kolmas kertoo vaihdellen joko hyviä tai huonoja juttuja.

reseptit8

Toisaalta olen oppinut, että yksinkin voi nauttia täydellisen aterian. Koostan sen parista eri ruokalajista (ja kun puhun ruokalajeista, tarkoitan niin yksinkertaisia asioita, että naurattaa – vihersalaattia ja kastiketta, lohipalaa, etikkakurkkuja, keitettyjä perunoita, raastettua porkkanaa, suoraan purkista kaiveltuja oliiveja).

Katan kauniisti, istun pöydän ääreen ja pureskelen rauhassa.

reseptit10

Kun ymmärtää, että alkusalaatiksi riittää jokin vihannes, oliiviöljy, suola ja mustapippuri ja jälkiruuaksi hedelmä tai pari palaa suklaata, on yhtäkkiä varsin helppoa olla se nainen, joka loihtii hetkessä kahden tai kolmen ruokalajin aterian.

Yksinkertainen ruoka on sitä paitsi parasta. Huutaisin halleluja, jos Helsingissä joku kokki olisi niin rohkea, että uskaltaisi tarjoilla ravintolassaan oikeasti yksinkertaista ruokaa. Ajatelkaa vaikka Italiaa. Siellä salaatti voi olla ihan vain tomaatti + oliiviöljy + suola.

reseptit9

Oliiviöljystä puheenollen – olen tänä kesänä vasta todella tajunnut hyvän oliiviöljyn merkityksen. Jos saisin antaa yhden neuvon maistuvampaan arkeen, se olisi: osta parasta oliiviöljyä, johon sinulla on varaa. Kaikki muuttuu sen jälkeen helpommaksi. Ei tarvitse tehdä kastikkeita. Aina on jotain leivän päälle. Salaatit ja vihannekset maistuvat tajunnanräjäyttäviltä.

Kaapissani on nykyään aina kaksi oliiviöljypulloa: halpa pullo paistamiseen, kallis maustamiseen. Kalliilla ei koskaan paisteta.

reseptit12

Melkein yhtä iso merkitys on suolalla ja pippurilla. Käytän aina pippurimyllyä, en koskaan valmiiksi jauhettua pippuria. Halpoja myllyjä saa vaikka Lidlistä. Jos haluaa tosi tujut maut, kannattaa ostaa kunnon mylly. Minulla ei sellaista ole, ostan joskus kunhan jaksan ja muistan.

Suolaa on hyvä olla kahdenlaista: iso merisuolapaketti pastavettä, patoja ja muita keitettäviä ruokia varten ja pieni purkki hyvää sormisuolaa salaatteihin ja muihin ruokiin, joihin suola ripotellaan vasta lopuksi.

reseptit11

Tässä vielä kaksi kuluneen kesän suosikkireseptiäni, joissa yhdistyy kaksi postauksessa mainittua asiaa: yksinkertaisuus ja hyvä oliiviöljy.

Kumpikaan näistä salaateista ei kaipaisi sitruunan, oliiviöljyn, suolan ja pippurin lisäksi mitään muuta. Muu on vain ekstraa, tuomaan makuun vaihtelua.

Raaka-aineiden määrälle et tarvitse ohjeita. Luota makuaistiisi – tiedät kyllä oikeat määrät itse.

Kesäkurpitsasalaatti

kesäkurpitsaa
tuoretta sitruunamehua
laadukasta oliiviöljyä
chilihiutaleita
sormisuolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta basilikaa silputtuna

Leikkaa kesäkurpitsa ohuenohuiksi siivuiksi. Sekoita joukkoon kaikki muut ainekset paitsi basilika. Anna tekeytyä huoneenlämmössä tunti tai pari tai jääkaapissa vaikka yön yli. Lisää basilika joukkoon juuri ennen tarjoilua.

Fenkolisalaatti

fenkolia
tuoretta sitruunamehua
laadukasta oliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta minttua silputtuna

Leikkaa fenkolin valkoiset osat ohuiksi siivuiksi. Lisää joukkoon kaikki ainekset lukuunottamatta minttua. Anna tekeytyä huoneenlämmössä ainakin puoli tuntia tai jääkaapissa vaikka yön yli. Lisää minttu joukkoon juuri ennen tarjoilua.


1 9 10 11