Kesän loppu

Jaahas,

se taitaa olla ensimmäinen virallinen syyspäivä!

Kevyt trenssi on kaivettu kaapista, sopiva tarmokkuus taasen mielen perukoilta.

syys-(1-of-4)Yleensä alan syksyllä tehdä suunnitelmia, fiilistellä ja haaveilla. Innostun uusista harrastuksista, mietin pukeutumista, selailen keittokirjoista reseptejä ja katselen kotona nurkkia sillä silmällä. Listaan tavoitteita. Syksyllä on nimittäin usein samanlainen fiilis kuin vuodenvaihteessa. Sellainen olo, että nyt elämä voi muuttua.

Tänä vuonna sitä fiilistä ei ole vielä tullut. Luulen, että se johtuu edessä häämöttävästä vaellusreissustani – en joudu vielä kuukauteen asettumaan omaan arkeeni. Turha miettiä balettitunteja tai syystakkeja, kun kohta päiväni kuitenkin täyttyvät kävelemisestä ja pukeudun pelkkään Goretexiin.

syys-(4-of-4)

Kiitos muuten vaellusaiheisista kirja- ja leffavinkeistänne! Ainakin Cheryl Strayedin Villi vaellus kiilasi nyt ehdottomasti lukulistani kärkeen, vaikka oma reittini tuleekin kulkemaan paljon urbaanimmissa maisemissa kuin missä tuossa kirjassa liikuskellaan.

syys1

  • Trenssi Zara
  • Paita Filippa K
  • Hame Tiger of Sweden
  • laukku Samuji

Kenties johtuen edessä siintävästä seikkailusta tämä sadepäivä ja kesän päättyminen ei ole toistaiseksi ahdistanut yhtään. Tai ehkä se johtuu siitä, että tämä kesä on ollut kaikkien aikojen pettymys, jokaisella osa-alueella ja mittapuulla.

Tunnen siis helpotusta, ehkä jopa aavistuksen riemua sanoessani seuraavat sanat:

Hyvää syksyä kaikille!


Jotain skarpimpaa

heleats-(2-of-4)

heleats-(4-of-4)Aion nauttia kesästä loppuun asti, mutta kieltämättä olen huomaavinani jo aavistuksen alkusyksyä ilmassa. Tai ainakin asussa – viininpunaista ja astetta skarpimpia vaatteita pellavaisten hippihuituloiden sijaan.

Tuntuu ihan hyvältä tämä pieni skarppaus. Olkoonkin, että kesän jäljiltä en meinannut mahtua yhteenkään istuvaan vaatteeseeni. Sillä tavalla salakavalia ne pellavamekkoset… ja kylmät roseelasilliset…

heleats-(1-of-4)

(Kävin eilen #heleatsin järkkäämällä illallisella ja pokassa oli pitelemistä, kun alkudrinkkinä tarjottiin suosikkiani kahvitonicia. Hehe.)

Nyt yritän vähän skarpata töidenkin suhteen, olen ihan pudonnut kärryiltä vetäytymispaussini jälkeen. Puhelimessa on 59 lukematonta tekstaria, mailia en taida uskaltaa edes avata ennen kuin kaadan itselleni ison gin… öö, kahvitonicin.

Kaikkea kaunista ja hyvää kahvia keskiviikkoonne!

heleats-(3-of-4)

  • paita MARIMEKKO (lainassa)
  • hame TIGER OF SWEDEN
  • laukku ZARA
  • kengät KIRPPIS


Naps

Viime viikon olen pukeutunut kahteen asuun, tähän tai mustaan trikoomekkoon ja farkkutakkiin.

Elelen edelleen matkalaukusta, ja muuta ei ole. Muuta en ole kaivannutkaan.

Muutenkin elämä on juuri nyt hyvin yksinkertaista. Nukun edelleen kymmenen tuntia yössä. Teen töitä, luen kuin hullu, kokkaan.

koffari-(2-of-4)

Olen myös löytänyt vanhan koulukunnan viihdykkeen nimeltä televisio (en ole itse omistanut telkkaria vuosiin). On kiinnostavaa katsoa pitkästä aikaa jonkun muun valitsemaa ohjelmistoa. Sieltä tulee vanhoja leffoja, aika hyviäkin.

Katsoin Rockyn ja Heartburnin. Rakastan Meryl Streepin hahmon asuntoa Heartburnissa – 80-luvun koti ei näytä tippaakaan vanhentuneelta! – ja tietenkin kohtausta, jossa Meryl ja Jack Nicholson syövät sängyssä spagettia.

Juuri nyt huomaan keräileväni talteen tuollaisia yksityiskohtia, kirjoista, leffoista, lehdistä, ohikulkijoita vakoilemalla. Tallettelen niitä aivojeni arkistoihin kansioihin kiinnostaa ja ei kiinnosta. 

koffari-(1-of-4)

Kiinnostaa: pasta isossa kulhossa, pitkät pöydät, se pieni piha, joka Streepillä ja Nicholsonilla on Heartburnissa. Mukavat ja ystävälliset ihmiset, sellaiset, jotka kysyvät muiden kuulumisia. Vieraat kielet. Toimistot, viihtyisät tietysti, sellaiset joissa on kukkia ja hedelmäkori. Uranaiset, jotka kävelevät lenkkareilla töihin ja kaivavat toimiston ovella korot laukusta. Pyykkinarulla kuivuva lakanapyykki, tuulessa heiluva, valkoinen. Kouluratsastus. Vaatekaappi, joka mahtuu yhteen matkalaukkuun.

En tiedä vielä, mitä teen mielikuvaleikkeilläni. En ehkä mitään, mutta ei tarvitsekaan – niiden keräily itsessään on hauskaa.

koffari-(4-of-4)

Olen elämässäni melkoisessa solmukohdassa. Monenkin asian suhteen pitäisi lähteä kulkemaan johonkin suuntaan, mutta en tiedä mihin. Koko kevään ja kesän olen hiki päässä yrittänyt keksiä, mutta tietäähän sen, miten siinä käy… ei kukko käskemällä laula jne.

Viime viikkoina olen luovuttanut. En enää yritä vimmatusti ratkaista mitään. Lilluttelen menemään päivä kerrallaan, ja ratkaisujen pähkäilemisen sijaan kokoan mielikuvaleikekirjaani kiinnostavista jutuista. 

Sitä voi selata ja miettiä: jonain päivänä näistä vielä rakentuu jotain. Jonain päivänä tässä kaikessa on järkeä.

Siihen asti minun ei tarvitse tietää eikä edes arvuutella, mitä ja miten. Riittää kun havainnoin. Pidän silmät auki ja sakset ja klemmarit valmiina.

Nips naps!


Takki

Stella kertoi, että hänen blogiinsa on kuulemma päädytty useamman kerran hakusanoilla ”eeva kolu adidas takki”.

Hoksasin, että tuo takkipa ei ole näkynyt kertaakaan oman blogini puolella. Joten tässä teille, rakkaat googlettajat.

adidastakki-(2-of-2)

Olen mukana tämän kesän #adidasheimo-juoksukoulussa ja sen tiimoilta sain läjän kivoja uusia treenivaatteita, myös tämän takin. Se on hivuttautunut salakavalasti treenivaatteesta ihan arkipukeutumiseeni.

Tykkään takista, koska siitä tulee mieleen seuraavat asiat: Friday Night Lights, Remember The Titans (erityisesti pukuhuoneen laulukohtaus), Beach Boysien kappale Be True To Your School sekä se Lumideen männävuosien hitti:

o o o-ooo,

tarkemmin sanottuna remix-versio ja Fabolousin featti,

I ain’t never gon’ believe, whoever gonna leave
you feel so good on my arm, somethin like the baseball jacket with a leather on
the sleeve

Kyllä, aivoihin takertuu vuosien varrella kaikenlaista… mut vitsi, oli kova biisi.

Loppupäivän hyräilenkin sitten o o o-ooo. Ja ehkä vähän taputan käsiä.