Yksi lempijuttujani Helsingissä: kun kävelee pahaa-aavistamattomana pitkin Hallituskatua ja yhtäkkiä nurkan takaa näköpiiriin hiipii Tuomiokirkko. Mistä TOI tohon ilmestyi?
Yllätyn joka kerta, jos en muista erikseen odottaa sitä.
Kiehtovia nämä perspektiiviasiat. Että tuollainenkin järkäle voi piiloutua paljon pienemmän rakennuksen taakse, jos sitä katsoo oikeasta – vai väärästä? – näkökulmasta. Pätee muuhunkin kuin rakennuksiin, väitän.
Pitäkääs ystävät silmät auki, jo seuraavan kulman takana saattaa olla yllätys. Vaikka tuollainen oikein iso.
Heippa Eeva! Ehdottaisin tänne uusintana siun bataattilinssisalaattia! Siitä on tullu meillä ihan klassikko ja nyt kun kaveri kyseli reseptiä ja rupesin sitä hälle linkkaan, Kauhaa&rakkautta -sivuille ei päässytkään enää :/
Heippa, kiitos vinkistä, pistetään tulemaan 🙂
Ihanaa! 🙂
Hassua, olen kiinnittänyt samaan näkymään monta kertaa huomiota. Ensimmäinen kerta oli tosin lyhytelokuvassa nimeltä Fasisti, joka alkaakin juurikin kuvalla näkymästä. Sen jälkeen olen monta kertaa hilpaissut kotiin päin Hallituskadun kautta ja kääntynyt katsomaan tuomiokirkkoa. Hassua indeed.
En olekaan nähnyt tuota pätkää, nyt pitää pitää silmät auki sen ja avauskohtauksen varalta. Kiitti vinkistä!
Tadaa!
http://areena.yle.fi/tv/2050238
Kirkko on säilynyt kaupunkikuvallisena dominanttina kaupungin kasvaessa ympärillä. Se todella putkahtaa näkymiin. Samoin tekee Kölnin kirkko, yhtäkkiä se on siinä ja mykistää taivaita hipoessaan. Ja se vasta suuri dominantti onkin!
Pariisissa on sama juttu kun kävelee Montmartressa ja sit kun menee oikeaan kadunkulmaan niin silmien eteen tupsahtaa yhtäkkiä valtava Sacre Coeur. Elämän jänniä juttuja.
heh, kyl nyt on samat vilunväreet rangoissamme. muutin tovi takaperin uuteen kotiin, maahan ja kaupunkiin, usein ympäriinsä pasteeratessani pelästyn niin peijakkaasti kun kaupungin moinen metallihäkkyrä putkahtaa kulman takaa. sopii tulla muidenkin töllöttelemään kanssani eiffeliä, ei siihen kai ikinä totu – hih