Takki

Stella kertoi, että hänen blogiinsa on kuulemma päädytty useamman kerran hakusanoilla ”eeva kolu adidas takki”.

Hoksasin, että tuo takkipa ei ole näkynyt kertaakaan oman blogini puolella. Joten tässä teille, rakkaat googlettajat.

adidastakki-(2-of-2)

Olen mukana tämän kesän #adidasheimo-juoksukoulussa ja sen tiimoilta sain läjän kivoja uusia treenivaatteita, myös tämän takin. Se on hivuttautunut salakavalasti treenivaatteesta ihan arkipukeutumiseeni.

Tykkään takista, koska siitä tulee mieleen seuraavat asiat: Friday Night Lights, Remember The Titans (erityisesti pukuhuoneen laulukohtaus), Beach Boysien kappale Be True To Your School sekä se Lumideen männävuosien hitti:

o o o-ooo,

tarkemmin sanottuna remix-versio ja Fabolousin featti,

I ain’t never gon’ believe, whoever gonna leave
you feel so good on my arm, somethin like the baseball jacket with a leather on
the sleeve

Kyllä, aivoihin takertuu vuosien varrella kaikenlaista… mut vitsi, oli kova biisi.

Loppupäivän hyräilenkin sitten o o o-ooo. Ja ehkä vähän taputan käsiä.


Ei turuil mut toreil

hietsu-(1-of-7)

Yksi asia, jota kaipaan Turusta ihan hirveästi, on kauppatori. Kävin siellä ympäri vuoden monta kertaa viikossa, en vain kahvilla tai haahuilemassa vaan ihan oikeasti ruokaostoksilla. Halvin ja paras.

Elo-syyskuussa kauppatori oli paratiisi, kun perustukkumyyjien lisäksi kaikki lähiseudun viljelijät myivät satoaan. Ne tuoreiden vihannesten röykkiöt, maailman muhkeimmat salaattikerät, laarit täynnä sieniä ja pikkuviljelijöiden astetta eksoottisempia kokeiluja. (Munakoisoja, valkosipulia ja päärynöitä Laitilasta? Liilaa parsakaalia, raidallisia punajuuria ja broccoli rabea? No mikä nottei!)

Nauttikaa toristanne, turkulaiset! Se on suomalaisittain harvinaisuus.

hietsu-(4-of-7)

Mutta ilokseni olen nyt huomannut, että on Helsingissäkin torielämää. Ei samanlaista, mutta silti aika kivaa.

hietsu

hietsu-(6-of-7)

Olen viime viikkoina opetellut käymään Hietsun torilla. Ruokaostoksia siellä ei voi varsinaisesti tehdä, mutta tunnelma on kiva – sopiva sekoitus turisteja, mummoja, kirppismyyjiä ja nuoria naisia vauvojen kanssa vaihtamassa kuulumisia.

Tykkään tilata kahvin ja parkkeerata terassille torin laidalle, ihan vain katsella vilinää.

hietsu-(5-of-7)hietsu-(2-of-7)

Hietsun kauppahalli tuo torille kivan lisän. Tykkään hallissa Roslundin burgerista, Fat Ramenista (erityisesti osterit, jos niitä saa!) sekä Jädelinon jätskeistä. Tumma suklaajätski on aivan loistava, niin tumma että väri lähentelee jo mustaa – samanlaista en ole koskaan saanut muualla Suomessa.

Nauttikaas heinäkuun vikoista toripäivistä, kesäkansa!


In between dreams

Japanissa ajatellaan, että hortensiat ovat luonnon tapa piristää ihmisiä sadekaudella. (Siellä, hortensioiden kotiseudulla, ne kukkivat kesäkuussa, vuoden sateisimpana aikana.)

Täällä hortensiat kukkivat vain ruukuissa, mutta taas sataa kuin yläkerran ukko olisi unohtanut suihkun päälle. Raahasin kukkani tuuletusparvekkeelle sateeseen. Sinne ne selvästi kuuluvat – kukat pulskistuivat silmissä, varret alkoivat kurotella reippaina kohti korkeuksia. Kiva, että sentään joku kukoistaa koiranilmalla.

hydran1

Tänään olen kuunnellut Jack Johnsonin levyä In Between Dreams. Jokainen, joka harrasti reppureissaamista kymmenen vuotta sitten osaa varmaan vieläkin koko levyn ulkoa. Se soi tuolloin jokaisessa kahvilassa, hostellin aulassa ja rantabaarissa, ja aina oli se joku tyyppi joka aistittuaan oikean hetken koittaneen tempaisi kitaran esiin ja aloitti Better Togetherin.

Ei se ole oikeastaan edes erityisen hyvä levy, mutta ainoa oikea tällaisiin sadepäiviin. Kun pakkaa rinkkaa ja on itsekin in between dreams.

Huomenna hyppään laivaan ja seilaan Viroon. En tiedä vielä milloin palaan. Ihanaa.


Lauantai

Pyykki pyörii koneessa, naamassa hunajanaamio ja lasissa punkkua. Näin on hyvä.

Heinäkuun viimeinen lauantai ja vielä hyvä sääkin. Tänään olisi takuulla tapahtunut vaikka mitä. Mutta meikätyttöpä oli pitkästä aikaa fiksu, pysähtyi, veti henkeä ja kysyi itseltään – mitä tarvitset juuri nyt? Halojaa kroppa ja sielu, lupaan kerrankin kuunnella.

Sitä ne ovat yrittäneet näillä pitkittyneillä jatkuvilla flunssilla sanoa – ota vähän iisimmin.

lordag-(1-of-1)

Joten otan iisimmin, vaikka takaraivossa jyskyttää ajatus siitä, että heinäkuun viimeinen lauantai menee hukkaan. Kesä menee hukkaan. Elämä menee hukkaan. Juuri nyt olisi se aika kun pitäisi mennä, tehdä, tutustua tyyppeihin, takoa duunia, rakentaa sitä loistavaa tulevaisuutta.

Mutta jaa, enpä tiedä. Olen rakentanut itselleni loistavaa tulevaisuutta nyt ahkerasti pari vuotta, eikä se ole vieläkään täällä. Itse asiassa se ei näytä olevan  edes matkalla tänne. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että se on eksynyt johonkin, kenties hypännyt Amsterdamin kentällä väärään vaihtoyhteyteen tai jäänyt junasta väärällä pysäkillä. Pyörii nyt jossain Kouvolassa aivan eksyneenä.

(Jos olette nähneet loistavan tulevaisuuteni jossain teillä päin, pistäkää postipakettina Helsinkiin. Vastaanottaja maksaa postikulut.)

Ehkäpä heitän siis hanskat tiskiin ja kokeilen, josko loistava tulevaisuus lilluttelisi luokseni vähän vähemmälläkin duunilla.

Nostan jalat sohvapöydälle ja korkkaan uuden kirjan. Kuinka ollakaan, se kertoo naisesta, joka aloittaa uuden elämän. Pariisissa. C’est peut être une signe…


1 2 3 5