“Kukaan ei eipäile, että bussissa istuva sievä tyttö kuljettaa salaisuuksia.”
Vuonna 2014 Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA julkisti joukon vanhoja salaisia asiakirjoja, jossa paljastettiin erikoinen ja kiehtova operaatio: amerikkalaiset levittivät järjestelmällisesti Boris Pasternakin romaania Tohtori Živago Neuvostoliittoon tarkoituksenaan muuttaa ihmisten asenteita kaunokirjallisuuden avulla.
Tohtori Živago lukeutuu nykyään tietenkin maailmankirjallisuuden (ja elokuviahistorian!) klassikoihin, mutta tuolloin se oli kielletty Pasternakin kotimaassa Neuvostoliitossa.
Tämä on siis faktaa. Fiktiota – ja herkullista sellaista – on Lara Prescottin operaatiosta kertova romaani Tätä ei koskaan tapahtunut.
Prescottin kirja on ollut maailmalla melkoinen hitti ja tiesin heti siitä kuultuani, että se olisi luultavasti “ihan mun juttu”. Kylmä sota on minusta yksi kiehtovimmista aikakausista historiassa. Muistan etäisesti ajan hengen vielä itsekin omasta lapsuudesta. Kahtia jakautunut maailma, kahden suurvallan välinen jännite – ja tietenkin vakoojat!
Tarina operaatiosta kulkee eteenpäin monen eri kertojan kautta, rautaesiripun molemmin puolin. Idässä Boris Pasternak kirjoittaa vaarallista romaaniaan ja asettaa vaaraan paitsi itsensä, ennen kaikkea rakastajattarensa ja muusansa Olga Ivinskayan. Lännessä CIA:n konekirjoittajanaiset ja naisvakoojat kohtaavat paitsi idästä, myös kotoa tulevan vaaran – 50-luvun Amerikan erilaisuutta kammoksuvat asenteet ja tiedustelupalvelun ummehtuneen sovinismin.
Kirja vilisee herkullisia paikkoja ja henkilöitä – ollaan Washingtonissa, Moskovassa, Milanossa, Pariisissa ja Lontoossa. On juhlia ja samppanjaa ja ihania asuja jotka näin, kuulin ja haistoin mielessäni elävästi. Toisaalta on myös mutainen kasvimaa datšalla ja neuvostoliittolaisen pakkotyöleirin kammottava todellisuus.
Prescottin henkilögalleria jää aika pinnalliseksi, mutta tässä kirjassa pääosassa onkin oikeastaan toinen kirja – Tohtori Živago.
Kun alkuasetelma oli pedattu (ja olin päässyt kärryille siitä että joka luvussa on eri kertoja, heh) ja operaatio käynnistyi, en meinannut malttaa laskea kirjaa käsistäni. Tämä oli juuri sellainen tarina, johon upposin täysin.
Kirja on tyyliltään kevyt ja viihteellinen, mutta onnistuu silti sitomaan yhteen Tohtori Živagon syntytarinan sekä ison operaation eri puolet. Ja puhumaan suurista aiheista – taiteen vapaudesta ja merkityksestä, naisten asemasta historian kulussa.
Ja tietenkin myös rakkaudesta.
Kirjan tunnelmasta tuli mieleen Mad Men ja mielessäni näin CIA:n toimiston, kahvilat, vaatteet ja hiukset juuri sellaisina – mutta tietenkään en voinut olla ajattelematta kirjaa lukiessani yhtä toista tv-sarjaa, The Americansia. Se lukeutuu minusta viime vuosien hienoimpiin tv-sarjoihin.
The Americans on katsottavissa esimerkiksi Netflixissä.
The Americans sijoittuu kylmän sodan loppuaikoihin 1980-luvulle ja se kertoo kahdesta KGB:n vakoojasta, jotka soluttautuvat Yhdysvaltoihin esittäen ihan tavallisen lähiöperheen vanhempia. Sarja on saanut inspiraationsa tästä tosielämän tapauksesta, jossa kanadalaisiksi soluttautunut pariskunta paljastui venäläisiksi vakoojiksi, eikä heidän Kanadassa syntyneillä lapsillaan ollut asiasta mitään käsitystä. (Juuri pari kuukautta sitten uutisoitiin, että ainakin toinen pojista on vihdoin saanut päätöksen Kanadan kansalaisuuden säilymisestä.)
The Americans haastaa katsojansa ajattelemaan uskollisuutta, isänmaallisuutta, kuulumista johonkin ja sitä mikä antaa elämälle merkityksen. Se esittää enemmän kysymyksiä kuin antaa valmiita vastauksia. Sarja on kuitenkin myös viihdyttävä (ne loputtomat valeasut!) ja palkitsee kärsivällisen katsojan – sarja itse asiassa vain paranee koko ajan edetessään ja viimeinen kausi oli minusta hienoin.
Tämän kirjan tunnelmien myötä saatan innostua ja aloittaa sarjan alusta. Mutta sitä ennen luen ehkä vihdoin Tohtori Živagon.
P.S. Jos innostuit kirjasta, Instagramistani (@eevakolu) löytyy arvonta, jossa arvotaan kolme kirjaa!
