Kaikki mitä rakastin

Ystäväiset, on tullut aika sanoa hetkeksi heippa.

heippa16

En ole kertonut tätä aikaisemmin, mutta tällä blogilla on alusta asti ollut missio. Kuten esittelin idean silloiselle poikaystävälleni: no mä haluun luoda mediaan semmoisen paikan, jossa nuorella naisella on tilaa olla.

Ja sellainen paikka tämä blogi on ollut, minulle ja ilmeisen monelle muulle. Täällä meidän ajatuksillamme on ollut väliä. Täällä äänensä on saanut kuuluviin, vaikka ei ole se joka huutaa äänekkäimmin ja provosoi raflaavimmin. Täällä on saanut fiilistellä, innostua, pettyä, tuntea – ja tänne on harvoin kyynisyyden ilkkuva sormikaan tökkinyt.

Nyt monen vuoden jälkeen voin sanoa, että olen ilmeisesti onnistunut missiossani. Se tuntuu hienolta ja olen siitä valtavan ylpeä – ja suurin kiitos kuuluu tietysti teille lukijoille.

Ehkä juuri nyt on oikea hetki lähteä uuteen suuntaan, kun kaikki on erinomaisen hyvin. Olen saanut tästä valtavasti hyvää elämääni ja tuntuu, että olen saanut sanottua sen, mitä halusin tällä blogilla sanoa.

(Pähkinänkuoressa: valitse rakkaus, valitse rakkaus, valitse rakkaus. Ok?)

heippa15Jännittää, tietysti. Saattaa olla ihan mielipuolista lopettaa homma juuri nyt, kun blogi on vihdoin päässyt siihen, mitä tavoittelin ja lukijoitakin on enemmän kuin koskaan. Puhumattakaan siitä, että olen viimeisen vuoden elänyt tällä, joten huomisesta alkaen olen käytännössä työtön.

Epäilen päätöstäni monta kertaa päivässä, mutta joka kerta kun mieleni kelat alkavat pyöriä, sinkoilla ja poukkoilla kaikkiin eri suuntiin, pääni sisäisistä äänistä se kirkkain ja viisain keskeyttää touhun alkuunsa. Toteaa tyynesti: your work here is done. Nyt on aika jollekin muulle, luota vaan. (Kyllä, pääni sisäiset äänet ovat kaksikielisiä).

Moni teistä on kysynyt, mitä se jokin muu on. No esimerkiksi:

Alan kirjoittaa kirjaa.

(Ups! Kaikki ovat neuvoneet, että älä nyt jumalauta sano tuota ääneen, se on kuulemma paras tapa varmistua siitä, että kirja ei ikinä valmistu. Mutta syteen tai saveen, halusin nyt jakaa tämän kanssanne, kun te olette jakaneet niin paljon minun kanssani viime viikkoina. Uskomattomia viestejä, kohtaamisia kaupungilla – olette kietoneet minut sellaiseen rakkauskapaloon että tässä mielentilassa luulen pystyväni ihan mihin vain.)

Mutta sitä ennen aion pitää vähän lomaa. Jos löydän halvan äkkilähdön, kilautan säästötilin auki ja karkaan aurinkoon, jos en, vetelehdin pitkin Helsingin katuja. Pistän läppärin ja kännykän hetkeksi kiinni, totuttelen elämään ilman bloggaamista. Kahdeksan ja puolen vuoden jälkeen olen melko utelias näkemään, millaista se on.

heippa1251Tämä sivusto ja sen arkistot jäävät auki. Vaikka urani bloggaajana tulee nyt ainakin toistaiseksi päätökseen, en näe mitään syytä miksi en voisi silloin tällöin käydä kirjoittelemassa tänne, jos siltä tuntuu. Kertomassa kuulumisia, vinkkaamassa, kun tulee uusia projekteja, tai sitten vain purkamassa mieleni tai kameran muistikortin sisältöä. Pysytte parhaiten perillä seuraamalla blogin Facebook-sivua. Jatkan toki Instagramissakin päivittelyä, käyttäjänimeni on @eevakolu.

Jaa… nyt se olisi sitten viimeisten rivien paikka. Miten kaikki päättyy?

Sitä en tiedä.

Tämähän on vasta alku.

Kiitos.


Sitähän se kaikki on

Silläkin uhalla, että tämä viikko menee blogissa nyt aivan huruiluksi ja sfääreissä pyörimiseksi, aion vielä tarttua ylivoimaisesti toivotuimpaan postausaiheeseen: Voisitko kirjoittaa rakkaudesta?

Seuraa paljastus: lähes jokainen tämän blogin kirjoitus on kertonut rakkaudesta. Ainakin ne, joihin olen näin jälkikäteen tyytyväinen.

hyviajuttuja-(2-of-6)

Jo lapsena minua ärsytti suunnattomasti, kun aikuiset sanoivat alentuvaan sävyyn noin nuori ei kuule tiedä rakkaudesta vielä mitään.

Öö.

Juuri lapset tietävät. Vasta myöhemmin alamme unohtaa, mitä rakkaus on – pitää sitä monimutkaisena asiana, jota täytyy metsästää, jonka puolesta täytyy koko ajan taistella. Ja ennen kaikkea: jonain, mitä toisilla on ja toisilla ei. Minkä voi menettää milloin tahansa.

Minun elämäni tärkeimpiin oivalluksiin kuuluu se, että ei rakkaus ole tunne. Tunteet tulevat ja menevät, rakkaus on jotain pysyvämpää ja paljon vahvempaa. Se on… ehkä voima? Tila? Energiaa? Kaiken perusolemus maailmankaikkeudessa? No, joka tapauksessa se on jotain muuta kuin mistä radiossa lauletaan. (Christina Aguilera, Céline ja Whitney ovat kyllä pari kertaa päässeet aika lähelle. When there’s no one else, look inside yourself…)

hesaaaa (3 of 10)

Vaikka rakastankin leffoja ja populaarimusiikkia, yhdestä asiasta olen niille närkästynyt – vuosikymmeniä ne ovat takoneet päähämme, että rakkaus tulee jostain oman itsen ulkopuolelta. Että se kävelee Hugh Grantin hahmossa vastaan, kaataa appelsiinimehut paidalle ja lopulta pelastaa.

No, tämän olen oppinut: ei ole mitään pelastajaa. Ei ole pelastavaa ihmissuhdetta eikä Amoria, joka ampuu nuolia niiden niskaan, joilla käy tuuri. On vain se sama rakkaus, joka asuu meissä kaikissa – siis ihan jokaisessa – eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä muut ihmiset meitä kohtaan tuntevat. (Tai eivät tunne, mikä lienee se yleisempi murhe.)

talvi-(1-of-1)

Vanhan viisauden mukaan elämässä kaikki valinnat tehdään joko pelosta tai rakkaudesta käsin. Sen sisäistämiseksi on luovuttava siitä rajallisesta poplaulu-ajatuksesta, mitä rakkaus on ja ymmärrettävä se paljon laajempana voimana, joka ei liity vain ihmissuhteisiin vaan on läsnä kaikessa ja kaikkialla. Joskus rakkauden vastaus ei ole kyllä vaan ei. Joskus pelko haluaa jäädä ja rakkaus lähteä. Muistisääntö: rakkaus on yksinkertaista, pelko on monimutkaista.

Olen aina ihmetellyt ihmisten hätää löytää parisuhde – tai ainakin jotain sutinaa – ja vähän äkkiä. Kun edellinen suhteeni päättyi, ei mennyt kovin kauaa kun joissain ihmisissä alkoi näkyä levotonta liikehdintää – eikö se nyt ole jo löytänyt jotain uutta? Minua yritettiin järjestää sokkotreffeille miesten kanssa, joiden kanssa minulla oli yhteistä se, että olimme molemmat sinkkuja. Ikään kuin se riittäisi. Ikään kuin sinkkuus olisi jotain niin pelottavaa, että siitä pitäisi pyrkiä mahdollisimman nopeasti eroon.

Vaikka olen muuten melkoisen kärsimätön ihminen ja nopeiden käänteiden nainen, sydämen asioissa minulla ei ole koskaan ollut kiire. Ehkä koska en ole koskaan tuntenut eläväni ilman rakkautta. Maailmani on sitä täynnä – ennen kaikkea on rakkaus itse elämää kohtaan. On myös läheisiä ihmisiä ja kohtaamisia ohikulkijoiden kanssa, merenratoja ja metsiä, kahvia ja kahviloita, kirjoja ja kirjoittamista, kaukaisia maita ja kaupunkeja. Kuten laulussakin lauletaan, sitähän se kaikki on, rakkautta, rakkautta vain.

keittiossa-(5-of-7)

No, kaikki tämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö haaveilisi siitä, että jonain päivänä löydän jonkun ihanan tyypin. Mutta en enää odota, että joku mies kävelisi elämääni ja näyttäisi minulle, mitä rakkaus on. Se on liian vaativa tehtävä sälyttää kenenkään harteille. (Ite pitää tämäkin tehdä.)

Jos kuvittelee, että elämä on onnellista vasta jonkin parisuhteen (tai minkä tahansa tietyn asian) myötä, saa koko elämänsä elää peläten samaisen asian menettämistä. Ja niinhän moni meistä toisaalta tekee – elää pelossa ja tekee valinnat pelosta käsin, ja silti toivoo niiden valintojen johtavan rakkauteen. Se on vähän hassua.

Jos kysyisitte neuvoani rakkausasioissa, sanoisin: rakkaus lisääntyy rakastamalla. Ei kannata odotella, että se ilmestyy jostain – se on nyt jo sinussa.

Älä etsi rakkautta, elä siinä, ole se.

keittiossa-(1-of-7)

Lopuksi joudun vielä toistamiseen lainaamaan lempibiisiäni rakkaudesta, koska siinä kiteytyy kaikki:

if love is a place I’ma go again
at least now I know to go within

Ei rakkautta tarvitse etsiä. Se on jo täällä.

Tervetuloa kotiin.


Mitä tiedän tähän mennessä

Useampi lukija toivoi, että kokoaisin yhteen sen, mitä tästä elämästä oikein ajattelen.

No, ajatukset tulevat ja menevät, mutta ehkä jotain olen oppinut…

hernesaari

Esimerkiksi: Mitä vähemmän tuomitsee muita, sitä helpompaa on tehdä omat valinnat välittämättä muiden mielipiteistä.

Utelias, avoin mieli kantaa pitkälle. (Ja tekee maailmasta paljon mielenkiintoisemman paikan.)

Yksinkertainen ruoka on sittenkin aina parasta.

Asioita, joihin käyttämääni rahaa en ole koskaan katunut: matkustaminen, laadukkaat sukkahousut.

image1 En enää pode FOMO-syndroomaa (fear of missing out, paitsijäämisen pelko). Uskon, että niin kauan kuin pysyn omalla polullani, mikään minulle oikeasti tärkeä kokemus, ihminen tai asia ei kävele ohitseni. Siksi uskallan jäädä lauantai-iltana kotiin tai lähteä bileistä ennen keskiyötä, jos siltä tuntuu. (Ja siksi en ole vieläkään Tinderissä.)

Mitä enemmän puhuu pahaa muista selän takana, sitä pahemmalta näyttää itse.

Tärkeimmät taidot elämässä: antaa anteeksi, päästää irti, olla läsnä. Tärkein sana: kiitos.

untitled-(486-of-576) Se, että itsensä kehittäminen olisi itsekeskeistä, on harmillisen yleinen väärinymmärrys (väärinymmärrys, johon olen itsekin sortunut ja siitä äkäisiä mielipidekirjoituksia kirjoittanut). Jokainen henkinen polku alkaa minäkeskeisesti, koska nähdäkseen kirkkaasti on pohdittava kuka minä olen ja mikä on minun tarkoitukseni tässä elämässä. Mutta se polku johtaa lopulta minusta meihin – se on vääjäämätöntä, kun sydän avautuu. Sille pitää vain antaa aikaa. Minä itse on ainoa asia, johon kukaan meistä voi täysin vaikuttaa – siksi maailman muuttaminen alkaa aina itsensä muuttamisesta. Eihän maailma voi valaistua, jos yksilöt elävät pimeydessä…

aitienpaiva15-(4-of-4) Asioita, jotka eivät pue ketään: epätoivo, takertuminen, mustasukkaisuus.

Asioita, jotka pukevat kaikkia: itsevarmuus, ilo, kevyt mieli.

Kynsilakka kestää pidempään ilman päällyslakkaa.

Ei ole sittenkään olemassa ”ikuisia vaatteita” tai valmista vaatekaappia. Vaatteisiin kietoutuu niin paljon sitä, mitä elämässämme on meneillään ja millaisia missäkin elämänvaiheessa olemme, että toisinaan se klassisinkaan pikkumusta tai beige trenssi ei enää tunnu hyvältä ja omalta. Se on ihan ok.

Asioiden patoaminen on pahasta. Välillä pitää kiroilla.

lellikersa-(6-of-6) Asioiden – ihmissuhteiden, hetkien, työsuhteiden, harrastusten – arvoa ei mitata sillä, kauanko ne kestivät vaan sillä, kuinka merkityksellisiä ne olivat.

Aina kannattaa puhua muista hyvää.

Intuitio ei ole koskaan väärässä, sen ääntä vain on vaikea erottaa metelin alta. Silloin, kun se puhuu, kannattaa kuunnella.

On tärkeää osata vetää omat rajat. Aluksi ihmiset saattavat pitää sinua mulkvistina, kun et vastaa kaikkeen kyllä, mutta loppujen lopuksi keskinäinen kunnioitus lisääntyy.

Vilpitön ilo on hieno tunne, harvinaisempi aikuisiällä. Sen löytää, kun tekee asioita ihan muuten vain. Ei aina mieti, mitä hyötyä tästäkin on.

Taikuutta on olemassa, jos siihen uskoo.

istanbul-(28-of-48) Itsekuri ja tahdonvoima ovat rajallisia, ne hyytyvät päivän mittaan, vähän kuin lihasvoima salilla. Kannattaa harkita tarkkaan, mihin niitä käyttää.

Elämässä yllättävän moni juttu järjestyy itsestään – ja hämmästyttävän hienolla tavalla – kun antaa vain asioiden virrata. Ei ole koko ajan itse hampaat irvessä hääräämässä.

… mutta unelmat ja toiveet kannattaa sanoa ääneen. Koskaan ei tiedä, kuka kuulee.

En enää esitä mitään asioita totuuksina (en näitäkään, joita tässä nyt luettelen). En enää luule tietäväni absoluuttista totuutta yhdestäkään asiasta, en edes itsestäni. Edes tiede ei ole erehtymätön, ihmisestä puhumattakaan. Eikä minulla ole valtuuksia sanoa, että oma kokemukseni jostain olisi jotenkin todempi kuin jonkun toisen.

Haters gonna hate, lovers gonna love. Tiedän, kumpaan jengiin haluan kuulua.

ruis4 istanbul-(24-of-48) Meditointi on paras sijoitus, minkä voi tehdä. 15 tai 30 minuuttia aamulla tuo päivään lukemattomia tunteja lisää. Kun mieli on rauhallinen ja kirkas, sitä tekee kolmessa tunnissa ne työt, joihin ennen kului kahdeksan. (Ja sen työpäivän jälkeen jaksaa vielä lähteä museoon, leffaan tai kaverin kanssa kahville.)

Itsensä julkinen nolaaminen tekee toisinaan hyvää. (Siksi laulan aina karaokessa Mariahia, Whitneyä ja Adelea. Jos hyppää joka tapauksessa järveen ilman uimataitoa, on parasta hypätä näyttävästi.)

Mikään ei ole niin vakavaa kuin kuvittelen, hyvin harva asia on lainkaan.

Asioita, jotka olisi kannattanut uskoa jo paljon aiemmin: veden juominen, säännöllinen syöminen ja kunnon yöunet tekevät kaikesta paljon helpompaa.

kesis15-(8-of-10) Ei ole suurempaa ajanhukkaa kuin kateus. Etiäppäin ja omia unelmia kohti.

Mikään dieetti ei ole niin tärkeä, että kannattaisi kieltäytyä tuoreesta pullasta.

On ok muuttaa mieltään. Se on kasvamista, ei takinkääntämistä.

… ja siksi voi olla, että jos vuoden päästä kysytte, olen jo ihan eri mieltä tästä kaikesta. C’est la vie, sellaista se on, elämä – arvaamatonta, epäloogista, ikuisesti keskeneräistä ja alati muutoksessa. Hullua, yllättävää ja aika mahtavaa.


Mukillinen Meksikoa

Ennen kuin kävin Meksikossa, en ollut yhtään kaakaoihminen. Suomessa tarjoiltava kaakao on yleensä öklömakeaa ja varsin maitoisaa (tiedättekö mitä tarkoitan?). Edes hyvissä kahviloissa kaakaoon ei yleensä panosteta yhtään. Ranskassa taas vanhanaikainen chocolat chaud on kyllä ihanaa, täyteläistä ja paksua, mutta muistuttaa enemmän jälkiruokaa kuin juomaa, jota voisi lipitellä harva se ilta.

kaakao-(1-of-3)

Meksikossa aloin älytä homman päälle. Siellä – tai ainakin Oaxacassa – kaakao on tummaa ja täyteläistä, mutta ei liian tuhtia. Se maistuu oikeasti kaakaolle, ei vähän kaakaolla maustetulle kuumalle maidolle. Usein se maustetaan mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla: kanelilla, chilillä, mustapippurilla, appelsiinilla, kahvilla, vaniljalla, mantelilla… 

Meksikossa kaakao tehdään usein tuollaisesta laataksi puristetusta massasta, jossa mausteet ovat valmiiksi mukana. Ostinkin niitä pussillisen kotiin tuliaisiksi. En ole nähnyt vastaavia Suomessa myynnissä, mutta meksikolaistyylinen kaakao onnistuu onneksi myös ihan lähikaupankin aineksilla.

kaakao-(3-of-3)Tykkään tehdä kaakaon mieluummin kasvipohjaiseen maitoon, juuri välttääkseni sitä maitoisuutta. Suosikkini on kookosmaitojuoma. Manteli sopii myös mainiosti, sillä Meksikossa kaakaoon lisätään usein mantelia ihan jauhettujen mantelien muodossa.

Tässä on yksi versio, jota teen yleisimmin – kanelia, vaniljaa ja cayennepippuria, sekä ripaus merisuolaa korostamaan kaakaon makua. Mausteet lämmittävät talvella ihanasti ja auttavat myös flunssaoireisiin. Lisäksi tässä kaakaossa on niin terveelliset ainekset, että sitä voi juoda kupin vaikka joka ilta – viime aikoina tätä onkin sohvallani lipitelty ahkerasti.

kaakao-(2-of-3)

Meksikolaistyylinen kaakao

(yksi mukillinen)

3 dl kookosmaitojuomaa tai mantelimaitoa (toki voit käyttää myös tavallista maitoa)
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1/2 tl kanelia
hyppysellinen cayennepippuria
hyppysellinen aitoa vaniljajauhetta
hyppysellinen merisuolaa
hunajaa tai muuta makeutusta maun mukaan

Kaada kaikki ainekset pieneen kasariin. Vispaa tasaiseksi ja anna kiehahtaa. Tarjoile heti.