Ei turuil mut toreil

hietsu-(1-of-7)

Yksi asia, jota kaipaan Turusta ihan hirveästi, on kauppatori. Kävin siellä ympäri vuoden monta kertaa viikossa, en vain kahvilla tai haahuilemassa vaan ihan oikeasti ruokaostoksilla. Halvin ja paras.

Elo-syyskuussa kauppatori oli paratiisi, kun perustukkumyyjien lisäksi kaikki lähiseudun viljelijät myivät satoaan. Ne tuoreiden vihannesten röykkiöt, maailman muhkeimmat salaattikerät, laarit täynnä sieniä ja pikkuviljelijöiden astetta eksoottisempia kokeiluja. (Munakoisoja, valkosipulia ja päärynöitä Laitilasta? Liilaa parsakaalia, raidallisia punajuuria ja broccoli rabea? No mikä nottei!)

Nauttikaa toristanne, turkulaiset! Se on suomalaisittain harvinaisuus.

hietsu-(4-of-7)

Mutta ilokseni olen nyt huomannut, että on Helsingissäkin torielämää. Ei samanlaista, mutta silti aika kivaa.

hietsu

hietsu-(6-of-7)

Olen viime viikkoina opetellut käymään Hietsun torilla. Ruokaostoksia siellä ei voi varsinaisesti tehdä, mutta tunnelma on kiva – sopiva sekoitus turisteja, mummoja, kirppismyyjiä ja nuoria naisia vauvojen kanssa vaihtamassa kuulumisia.

Tykkään tilata kahvin ja parkkeerata terassille torin laidalle, ihan vain katsella vilinää.

hietsu-(5-of-7)hietsu-(2-of-7)

Hietsun kauppahalli tuo torille kivan lisän. Tykkään hallissa Roslundin burgerista, Fat Ramenista (erityisesti osterit, jos niitä saa!) sekä Jädelinon jätskeistä. Tumma suklaajätski on aivan loistava, niin tumma että väri lähentelee jo mustaa – samanlaista en ole koskaan saanut muualla Suomessa.

Nauttikaas heinäkuun vikoista toripäivistä, kesäkansa!


Hernesaaressa (ja synninpäästö sääurputtajille)

hernesaarenranta-(9-of-9)

Tiedän, tiedän, tiedän – on maailman turhinta ja epäkehittävintä mököttää säästä, koska sille ei voi mitään.

Mutta siinä vaiheessa, kun alkaa olla heinäkuun loppu ja kesän lämpimät päivät voi laskea yhden käden sormin, ei kyseessä ole enää asennekysymys. Kyseessä on asia, joka on faktuaalisesti perseestä (virallinen, tekninen termi).

Tietysti asian kanssa on fiksumpaa opetella elämään kuin murjottaa päivästä toiseen, ja sitä suosittelen kaikille. Mutta antakaa silti kavereiden vähän myös urputtaa, onhan tämä järkälemäinen pettymys johonkin purettava tai saamme koko Suomi vielä sappikiviä.

hernesaarenranta-(8-of-9)

hernesaarenranta-(2-of-9) Kesäkaupunki nyt vain ei ole sama ilman kunnon kelejä. Kyllä, terasseilla on lämpölamput, voi pukea päälle kerroksia, kääriytyä vilttiin ja istua katoksen alla.

Mutta ilman aurinkoa ja pitkiä lämpimiä iltoja, kaupungissa vain ei ole sitä samaa taikaa

hernesaarenranta-(3-of-9)

Ei kyse ole vain siitä, ettei voi maata bikineissä rannalla. Kun sää on heinäkuussa ehtaa syyskuuta, suomalaisten kesäpersoona pysyy piilossaan, ihmiset vähän enemmän omissa oloissaan.

On vähän vähemmän sitä, mitä kesässä – sen lämmön ja auringon lisäksi – eniten rakastan: epäsuomalaista spontaaniutta ja rentoutta. Yllättäviä käänteitä, päiviä ja iltoja, joista ei koskaan voi arvata miten ja mihin ne päättyvät.

hernesaarenranta-(4-of-9)

Kovasti säästä riippuvainen on myös tämä uusi, kulkureittieni varrelle hiljattain avautunut Hernesaaren Ranta. Kerran osuin sinne lämpimänä, aurinkoisena iltana ja yllätyin täysin. Moni oli valmis tuomitsemaan paikan jo etukäteen, koska kyseessä on Sedu Koskisen masinoima operaatio.

Mutta minä ihastuin. Aurinkoisena iltana meno oli kuin Rivieralla konsanaan (okei, Rivieralla ei kylllä ikinä juotaisi muovituopeista). Rentoja, hymyileviä ihmisiä (ja koiria!) tuoleilla, pöydillä, kallioilla ja laiturilla, eikä kukaan mäkättänyt että anniskelualue loppuu tähän. Monen ikäistä ja -näköistä porukkaa seurapiirikaunottarista vähän rähjäisiin veneilijöihin. 

Salsa soi, varpaiden välissä oli hiekkaa ja veneilijät kiipeilivät paljain jaloin paattiensa kansilla. Auringonlasku toi taivaalle pastelliset sävyt ja poskille punan.

hernesaarenranta-(6-of-9)

hernesaarenranta-(1-of-9)

Testasimme myös paikan ruokatarjonnan, josta vastaavat erilaiset kontteihin rakennetut ravintolat. Suosittelen burritoja ja tacoja tarjoilevaa Chalupaa, muut eivät oikein vakuuttaneet.

hernesaarenranta-(5-of-9)

 Nyt alan googlata netistä ohjeita aurinkotanssiin, jotta tännekin päästään ainakin vielä kerran tänä kesänä!


Eka oikea

southpark-(8-of-11)

southpark-(1-of-11)southpark2

Kesän ensimmäisenä oikeana kesäpäivänä hymy oli niin herkässä, että poskipäitä pakotti.

Päivä oli täydellinen. Tiesin sen jo sitä eläessäni ja tiedän sen nyt näitä kuvia selatessani.

Fiilis oli niin kokonaisvaltaisen tyytyväinen ja onnellinen jo heti aamusta, kun kävelin koiran kanssa kotikadulla – v i h d o i n … tuntui, että leijuin sandaaleissani (!) ja t-paidassani (!!) pari senttiä asfaltin yläpuolella. Onneksi oli rekku hihnan päässä, muuten olisin saattanut kohota ilmaan ja liihottaa Ranskaan asti.

southpark-(4-of-11)

southpark-(10-of-11)

Lähdettiin haahuilemaan kaupungille, törmättiin kaveriin, mentiin porukalla lounaalle.

Istuttiin terassilla niin kauan, että pöytä ehti olla varjossa, auringossa ja taas varjossa. Käytiin läpi kaikkien työasiat, asuntoasiat, treeniasiat ja koira-asiat. Poltin nenäni, taas. Hyvän päivän merkki.

southpark-(5-of-11)

southpark-(7-of-11)

southpark1

Lounaspaikaksi valikoitui uusi Southpark – tosi viihtyisä miljöö, ihana terassi suoraan Koffin puiston laidalla. Ruokakin oli aika jees.

Kaunis ilma, terassi, pari kaveria ja aikaa – ei siihen sen kummempaa tarvita, päivään, jolloin kaikki tuntui olevan täydellisen hyvin.

southpark-(3-of-11)

southpark-(9-of-11)

southpark-(2-of-3)

Kesälystiä kesti vain päivän, mutta olipa se ihana päivä. Äsken jäin Esterin perse -tyyppisen sadekuuron kouriin ja palasin kotiin kylmästä hytisevänä uitettuna koirana, mutta näitä kuvia katsoessa hymyilyttää taas. Ehkä eilisen voimin jaksaa taas hetken.

Mutta siis huomio, vain hetken. Että älkää nyt sääjumalat saako siellä mitään sadistisia ideoita.

southpark-(1-of-3)

 

Southpark 
Sinebrychoffin puisto, Helsinki


Walk on by

kesakuu15-(11-of-11)

kesakuu15-(4-of-11)

”Yritän nukkua niin paljon kuin mahdollista, ja kävellä niin paljon kuin mahdollista”, totesi Nassim Nicholas Taleb eilisessä Tomorrow-puheessaan.

Lause oli täysin epärelevantti puheen varsinaisen aiheen kannalta, mutta jotenkin se jäi mieleeni. Muistin yhtäkkiä viime kevään ja alkukesän, jolloin kä-ve-lin. Varmaan yli kymmenen kilometriä joka päivä ilman mitään päämäärää tai kuntotavoitetta. Talsin vaan Helsingin katuja ja kehittelin mielessäni tarinoita. Ideoita. Joskus en kehitellyt yhtään mitään, paitsi ehkä huomaamattani pohjelihaksia.

Miksiköhän lopetin? Kävelyhän on parasta meditaatiota, ongelmanratkaisua, ideointia – ja samalla saa raitista ilmaa ja brunan.

kesakuu15-(5-of-11)

Tapasin eilen bileissä amerikkalaisen tyypin, joka ihmetteli miten Suomessa voi kukkia mikään, kun täällä on niin fucking freezing. Sitä minäkin joskus ihmettelen. Mutta sitten tulee tällainen päivä ja ajattelen, että jos olisin kukka niin en kukkisi mieluummin missään muualla.

Alkukesästä on ihan erityisen mukavaa kävellä ympäriinsä, koska kadulla laahustajan saattaa milloin tahansa yllättää syreenien tuoksu, joka on niin tyrmäävä että sitä meinaa lentää perseelleen. Tai yön aikana salakavalasti kukkaan puhjenneet alppiruusut, pionit, onhan niitä. Joko tänään, joko tänään, mietin tiettyjen lempparipuideni ja -pensaideni ohi kävellessäni.

(Kyllä, olen sen verran kajahtanut kukkamuija, että en seuraa vain kukkatilannetta yleisellä tasolla, vaan minulla on lisäksi Helsingin puiden ja pensaiden joukosta lempiyksilöitä, joiden kukkimisaikataulua kyttään ja jännitän vähän kuin urheilutuloksia.)

kesakuu15-(3-of-11)

Ehkä epämukavat kengät ovatkin ainoa asia, joka seisoo minun – tai sinun – ja seuraavan kuningasidean välillä?

Vaikka nykyään on sallittua käyttää lenkkareita minkä tahansa kanssa, jotenkin en ole vielä ihan valmis antamaan sille trendille täysin periksi – tänään puin tennarit hameen kanssa, ja se saa minut hieman huokaamaan. Lisätäänpä siis ostoslistalle: kauniit mutta mukavat kesäkengät, sellaiset, jotka kannustavat kävelemään. Niin paljon kuin mahdollista.