Yksinkertaisempaa, rakas Watson (ja yksi kaupungin parhaista)

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä simppelimmäksi makuni muuttuu. Olen todennut, että olen yksinkertainen tyttö ja tykkään yksinkertaisista asioista. Kotiruuasta, katukojuista ja rennoista ravintoloista, joissa ei pönötetä.

Tykkään, että syödessä nauru saa raikua ja viini läiskyä pöydälle. Tykkään jutella seuralaisilleni ja heittää tarjoilijan kanssa läppää, en niinkään kuunnella ulkoaopeteltuja vuorosanoja jokaisen punajuuren alkuperästä. Lopuksi tykkään saada laskun, jossa on maksimissaan kaksi numeroa.

fisujaranet-(1-of-3)

En ole juurikaan kiinnostunut hienoista ravintoloista – joista yksikään ei tietenkään myönnä olevansa hieno. Kaikkihan ne ovat rentoja bistrotyylisiä.

Kaipaan usein Turun ravintolatarjontaa. Helsingissä on tosi paljon hienoja rafloja mutta ihan liian vähän sellaisia, joissa uskallettaisiin tehdä oikeasti mutkatonta ja rehtiä, mutta silti laadukasta ja hyvää safkaa. Sellaisia, joihin voisi kävellä ilman pöytävarausta, ja joissa nälkä lähtisi yhdelläkin ruokalajilla.

(Tai ehkä en ole vain vielä löytänyt niitä – saa vinkata!)

fisujaranet-(1-of-1)

Jos ihan rehellisiä ollaan: vaikka pystyn arvostamaan huippuunsa hiottua keittotaitoa ja kykyä asetella ruoka kauniisti, en vain itse saa sen tyyppisestä hommasta oikein mitään kicksejä. Syön koska tahansa mieluummin lautasellisen hyvin tehtyä lihaa ja pottua kuin seitsemän ruokalajin maistelumenun.

fisujaranet-(3-of-3)

No, hyvin simppelistä safkasta puheenollen: olen löytänyt kaupungin ellen Suomen parhaat fish’n’chipsit. Ne saa Fisu & Ranet -nimisestä ruokarekasta, jonka bongasin viimeksi vappupäivänä Kasarmitorilta.

Ah niin rapea turska, ihanat läskit ranut. Ainoa miinus oli mallasetikan maltillinen annostelu – toisaalta minä nyt olen niin hapan muija, etten ole vielä koskaan kohdannut annosta, jossa olisi liikaa etikkaa. (Kiinnostuneille tiedoksi, että turska on MSC-sertifioitua.)

fisujaranet-(2-of-3)

Nyt kun joku vielä kertoisi, mistä tietää, milloin rekat ilmestyvät Kasarmitorille. En ole toistaiseksi keksinyt logiikkaa, joskus ne vain ovat siellä ja joskus eivät.

Ehkä kesällä siirrän toimistoni puistonpenkille, niin olen aina valmiina kytiksellä. Minä ja Kasarmitorin lokit, kalapalat tähtäimessä. Raak raak.


Tervetuloa takaisin, Café Kokko

… on sua kaivattukin!

cafekokko-(6-of-9)

cafekokko-(1-of-9)

Surku tuli, kun viime vuonna luin täysin yllättäen jostain, että lempikahvilani Helsingissä sulkee ovensa.

Ja riemu repesi, kun kuulin, että se on avannut uudestaan!

cafekokko-(7-of-9)

cafekokko-(4-of-9)

Ennen Katajanokalla majaillut Café Kokko löytyy nyt Kalevankadulta.

Osoite ja tila on uusi, mutta paljon vanhaa tuttua on jäljellä: mainiot kahvit, kaupungin herkullisimmat raakakakut (niin hyviä, että maistuvat jopa raakakakkuskeptikolle) sekä ilmapiiri, jossa leijuu aina sellainen pieni tunne, että täällä voi koska tahansa sattua jotain hyvää ja yllättävää…

cafekokko-(2-of-9)

Vietin ison osan viime kesästä Café Kokon terassilla, sateisina päivinä notkuin yläkerran nurkkapöydässä. Ja usein jotain hauskaa ja yllättävää tapahtuikin. Tutustuin uusiin tyyppeihin tai törmäsin juuri siihen vanhaaan tuttuun, johon sillä hetkellä kannattikin.

Tässä paikassa on toden totta jotain erityistä. Ehkä se on se sielu, jolla paikkaa pyöritetään – tarttuu asiakkaisiinkin.

cafekokko-(8-of-9)

Uutta on osoitteen lisäksi myös se, että Kokon kanssa samasta tilasta löytyy nyt aiemmin vain nettikauppana toiminut Roomage, joka myy käytettyjä huonekaluja ja isompaa ja pienempää sisustustavaraa. Kannattaa ehdottomasti tsekata valikoima kahvinjuonnin jälkeen!

cafekokko-(9-of-9)

Kalevankadun tila ei ole ehkä ihan yhtä ihana kuin merellinen Skattan paikka, mutta en valita yhtään – toivotan Kokon avosylin tervetulleeksi takaisin kaupunkiin.

Ainoa, mitä jäin vanhasta Kokosta kaipaamaan: NE LEIVÄT. Ne kaupungin parhaat voikkarit! Voikkarit takas ja sassiin!

cafekokko

Café Kokko & Roomage
Kalevankatu 31 A (2. krs), Helsinki


Saaristokausi korkattu

skiffer-(8-of-8)

(Kyllä, puhun sinnikkäästi niistä parista melkein mantereessa kiinni olevasta pläntistä saaristona. Kaikki meistä eivät voi olla Bengtskärin lapsia.)

Sain yhtenä päivänä tekstarin, joka pisti vipinää lahkeeseen: ”SKIFFER ON AUKI!! Lauttaan ja vähän äkkiä!”

Olin ulkona ovesta noin minuutissa ja pian nökötin jo yhteysaluksessa (mahtipontinen nimi paatille, jonka matka kestää noin minuutin) matkalla Liuskaluodolle.

skiffer-(6-of-8)

skiffer-(4-of-8)

Skiffer on kiistatta yksi Helsingin sympaattisimpia ravintoloita, eikä pelkästään tuon laivamatkan vuoksi.

Pikkiriikkiselle luodolle rakennetun ravintolan kupeesta löytyy veneilijöiden huoltoasema (liikkis) sekä kelluva sauna (vielä liikkiksempi). Parasta on kuitenkin paikkaa ympäröivä meri sekä ihmisten rentous ja hyväntuulisuus – tänne ei kukaan hortoile vahingossa kiireisen palaveriputken välissä.

skiffer-(5-of-8)

skiffer-(3-of-8)

Ravintolan puolelta ei saa kahvia, joten oli juotava aamutuimaan kesän ensimmäinen Aperol spritz. Ei maistunut pahalta auringossa ja merimaisemissa. (Kahvia saa kyllä sieltä huoltsikalta.)

Skiffer tunnetaan pizzoistaan, tai siis ”liuskoistaan”, mutta rehellisyyden nimissä ne eivät ole minun makuuni – rakastan sen sijaan paikan yltäkylläisiä salaatteja.

skiffer-(1-of-8)

skiffer-(7-of-8)

Kaupungin edustalla olevat saaret ovat minusta aivan parasta Helsinkiä, ja olen totta puhuen vähän hämmästynyt siitä, miten harva kaupunkilainen tuntuu käyvän niillä!

Tämä etu on siinä, että muuttaa uuteen kaupunkiin aikuisena – näkee kaiken edelleen vähän turistin silmin.

Skiffer Liuskaluoto, yhteysalus Merisatamanrannasta (meno-paluu 6 euroa). 


Kulmilla

huudit-(6-of-15)

huudit-(11-of-15)

Reissun jälkeen masensi vähän palata kotiin, mutta tänään olen taas nähnyt kotikulmani uudessa valossa.

Ja se valo on varsin ruusuinen…

huudit-(14-of-15)

huudit-(3-of-15)

huudit-(7-of-15)

Kävin leipomossa, samassa, josta aina ostan paniikissa ylihintaisen kahvin, kun en kuitenkaan ehtinyt kotona keittää. Nurkkapöydässä oli käynnissä tutuksi tullut pappojen ja mammojen filosofinen väittelykerho. Rakastan sitä porukkaa. En tiedä miten kukaan voi puhua niin viisaita heti aamusta. Heillä on mielipide kaikesta, politiikasta, taiteesta, maailman tilasta.

Ja aina se sama paikka, sama aika, sama pöytä, samat karjalanpiirakat.

huudit-(9-of-15)

huudit-(1-of-15)

huudit-(10-of-15)

Kävin lounaalla yhdessä vakkaripaikoista. Sinne oli tullut uusi työntekijä, poika joka hymyili leveästi ja katsoi silmiin. Tarkkailin tilannetta lautaseni takaa ja huomasin, että melkein jokainen naisasiakas lähti paikasta hymyillen ja vähän hehkuen, osa jopa hihitellen.

Laskin, että 25 minuutissa tyyppi pelasti ainakin seitsemän naisen päivän. Tehokkuustaso: hyvä. Kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen luku on jo aika iso. Ja tämä kaikki siis vain hymyilemällä ja olemalla k i v a. Tyypit, ei se ole niin vaikeaa…

huudit-(2-of-15)

huudit-(15-of-15)

Kaverini valitti jonkun kamalista kalosseista ja tulin siitä hyvälle tuulelle, koska nekin kuuluvat tänne – neonväriset kalossit, kuoritakit, hapsumokkasiinit. Kaikenlaista kauheaa, joka sopii merillä kärähtäneen ihon kanssa yhteen. Purjehtijat, voi hitto, teitäkin rakastan.

Törmäsin kahvilan terassilla notkuviin tuttuihin ja sain kutsun kemuihin. Ajoin lautalla syömään pizzaa.

huudit-(4-of-15)

huudit-(13-of-15)

Hekoteltiin ratikkapysäkillä pappojen kanssa hulluille taksikuskeille. Join päivän kolmannen kahvin merenrannassa ja mietin kesää.

Niin, huomio, kesä tulee.

Enkä nyt tähän hätään keksi paikkaa, jossa sen mieluummin viettäisin.

huudit-(8-of-15)

Onnea on asua paikassa, jota rakastaa – tai rakastaa paikkaa, jossa asuu. Kummin sen nyt haluaa nähdä.

Bloom where you are planted.