Vuoden vika

uusivuosi-(1-of-4)uusivuosi-(3-of-4)

Uudenvuodenaatto hiippaili huomaamatta. Olen viimeiset pari päivää painanut putkiaivoisena työstressissä ja havahduin vasta aamulla siihen, että tjaaa se päivä on tänään.

Juhlafiilis alkaa hissuksiin nousta. Avainasioita tälle illalle: tinakengät ja ystävältä  saamani punainen kynsilakka, jonka sävyn nimi on ROUGE. Suoraan ytimeen, ei turhaa mielikuvilla maalailua – tässä on juuri sitä asennetta, jota haluan lisää vuodelle 2016.

uusivuosi-(2-of-4)Löysin kaupasta maailman kauneimman limsapullon (maku: Pommac kohtaa Jacky-vanukkaan). Ennen kuin lähden juhlimaan kavereiden kanssa, kohotin ihan itsekseni maljan kuluneelle vuodelle. Olen aina ollut hyvä jättämään vanhan taakseni, mutta minulla on tapana miettiä aina yksi asia, jonka haluan viedä mukanani uuteen vuoteen.

Vuodesta 2015 haluan viedä mukanani sen, mitä tajusin syksyllä junassa Espanjassa: kaikki se rakkaus, rauha, täyttymys ja ilo jota etsimme, on jo meissä. Jos sitä etsii muista ihmisistä, olosuhteista, paikoista tai tavaroista, saa etsiä lopun elämäänsä.

(Juuri kun olin kirjoittanut tuon lauseen, Apple Music alkoi randomilla soittaa Rihannaa – we found love in a hopeless place… Juuri se kai on se suuri salaisuus, nähdä rakkautta kaikkialla.)

uusivuosi-(4-of-4)

Viime kesänä ystäväni halusi aina kuunnella sitä yhtä Miljoonasateen vanhaa biisiä. Sen siivittelemänä toivotan teille mitä hauskinta vuodenvaihdetta sekä onnea uudelle vuodelle, ja

tulkoon rakkaus
tulkoon rikkaus
jokaiselle tarpeen mukaan.


Välipäivät

valipaivar-(1-of-2)En tainnut koskaan ehtiä toivottaa teille kaikille hyvää joulua (tosin äitini huomauttaisi tässä kohtaa, että joulu jatkuu loppiaiseen asti). Mutta toivotan nyt hyviä ja onnellisia välipäiviä!

Joulu oli ihana ja yllättävä, toivottavasti teilläkin meni kaikki mitä hienoimmin.

Välipäivissä on oma tunnelmansa. Keskusta oli tänään täynnä ihmisiä syömässä thaimaalaista ruokaa ja pyörimässä kaupoissa. Ehkä kuvittelin, ehkä en, mutta minusta ilmassa leijaili kollektiivisen helpotuksen pilvi: saa taas olla ihmisten ilmoilla, pukeutua muuhunkin kuin pyjamaan ja syödä vaihteeksi jotain, jossa ei ole kanelia. Ja puhua jollekulle, jolle ei ole sukua.

valipaivar-(2-of-2)

Pyhät ovat ohi, mutta arki ei ole vielä täällä. Lasken joka päivä, montako päivää tätä vuotta on vielä jäljellä ja mietin, että vielähän tässä ehtisi sitä ja tätä tämän vuoden puolella. Ilmassa alkaa olla vuoden viimeisten päivien taikaa – harva se hetki huomaa pohtivansa, millainen vuodesta 2016 tulee.

Siitä haluaisinkin tänään kertoa teille. Olen nimittäin tehnyt ison päätöksen:  blogini lakkaa päivittymästä aktiivisesti tammikuun aikana.

Palaan lopettamisen syihin ja sen herättämiin fiiliksiin varmasti vielä omassa postauksessaan, mutta tämän postauksen tarkoituksena ei ole (vielä) tunteilla – juuri nyt minulla on nimittäin kysymys teille:

onko vielä jotain, josta haluaisitte, että kirjoittaisin seuraavien viikkojen aikana?

Tartun mielelläni heittämiinne ideoihin. Blogissakin alkaa nimittäin nyt eräänlaiset välipäivät, sillä ihan kerrasta poikki en osaisi tätä pistää. Johan tässä on kahdeksan ja puoli vuotta naputeltu.

Raikasta sunnuntaita, ja jos sallitte niin siteeraan vielä kerran joululaulua;

let your heart be light.


Neljä yötä jouluun

perjantai18-(5-of-7)

… säästä ei uskoisi.

perjantai18-(6-of-7)perjantai18-(2-of-7) Tänään olen herännyt kahdeksalta aamulla ja siitä saakka odottanut, että aurinko nousee, jotta voisin ottaa pari valokuvaa. Kello on nyt kolme iltapäivällä eikä aurinko ole vielä tänään noussut – ehkäpä on aika myöntää tappio ja pistää pillit pussiin. 

Nämä kuvat nappasi Stella perjantaina. Nekin on otettu kolmelta iltapäivällä, ei kolmelta yöllä. Ei kai näille päiville voi kuin nauraa. Ja kääntää katseen toiveikkaana mihin vain: kynttilän liekkiin, läppärin ruutuun… Alan ymmärtää yöperhosia. Kaikki me tarvitaan vähän valoa. Vaikka sitten keinotekoista.  

    • perjantai18-(3-of-7)takki ja pooloneule Marimekko
    • hame Minimum
    • laukku Zara
    • kengät A.P.C.
    • pipo FWSS

Joulunodotusta

joulukuu-(4-of-5)Joulun tuloa ei voi estää. Ja miksipä estäisinkään, onhan se the moooost wonderful time of the year…

Tällä viikolla olen tehnyt kotiin suursiivouksen (ja sotkenut koko kämpän sitten taas uudestaan), hakenut joulukukat, ilmoittautunut jouluaaton soppakeittiöön ja lähettänyt miljardi viestiä jouluporukan Facebook-viestiketjuun (vietämme joulua sekalaisella kaveriporukalla ja kilpavarustelu ruokapuolella on jo alkanut).  Tätä kirjoittaessani joku toteutti juuri ääneen lausumattoman toiveeni ja pisti soimaan Last Christmasin.

joulukuu-(1-of-5)

Olen myös toteuttanut tärkeän tradition. Joka vuosi ostan Fazerin konvehtirasian, makaan sohvalla suklaarasia vatsan päällä, katson joululeffoja ja syön koko rasian itse. (Tänä vuonna tosin kaikki maut rasiassa ja itse rasiakin oli vaihdettu eikä mielestäni tällä kertaa parempaan. No mutta, Forrest Gumpia mukaillen – elämä suklaarasia on kuin suklaarasia, koskaan ei tiedä, mitä saa.)

joulukuu-(5-of-5)Joulu on jännää aikaa, kun on henkeen ja vereen jouluihminen mutta samalla yksinasuva sinkku, jonka perhetilannekin on kaikkea muuta kuin perinteinen.  Viime vuonna kaoottisen vuoden jälkeen joulu tuntui ahdistavalta ja karkasin reissuun, jotta ei tarvitsisi ajatella koko asiaa. Jouluaattona taisin syödä japanilaisessa ravintolassa ja havahduin joskus iltapäivällä siihen, mikä päivä on, kun joku toivotti Merry Christmas.

Tänä vuonna ilahduin kun huomasin, että olin taas yhtä innoissani joulusta kuin joskus ennenkin. Haaveilen yhä kuusesta ja koristeista, joulukalentereista, sukista takanreunalla, lahjoista ja pitkästä pöydästä – mutta ehkä sellaistenkin joulujen aika tulee vielä. Siihen asti aion nauttia yksiön joulusta ja juhlapyhistä sekalaisen seurakuntamme kanssa.

joulukuu-(3-of-5)

joulukuu-(2-of-5)

Ihanaa joulunodotusta kaikille!