The trees were tall but I was taller

Luin reissussa Cheryl Strayedin kirjan Wild (kiitos kaikille, jotka suosittelitte!). Tiesin heti ensimmäisistä sanoista – niistä jotka ovat tämän kirjoituksen otsikossa – että tulisin rakastamaan kirjaa, ja niin rakastinkin.

Wild (käännetty suomeksi nimellä Villi vaellus, ygh) on muistelmateos Strayedin vaellukselta Pacific Crest Traililta Kaliforniasta Oregoniin. Strayedin elämä oli äidin kuoleman ja avioeron myötä suistunut raiteiltaan ja vaellus oli Strayedin tapa etsiä sille uutta suuntaa.

IMG_7351

Kuva caminolta omasta ”the trees were tall but I was taller” -tilanteestani.

Strayedin vaellus tapahtui vuonna 1995, mikä tuo kirjaan aivan oman kiehtovan lisänsä. Ei kännyköitä, ei GPS:ää, ei nettiä, josta voisi etsiä tietoa. Strayedin täysi kokemattomuus vaeltajana, heikko valmistautuminen ja hölmöt valinnat ovatkin kirjan läpi toistuva teema, mutta juuri se, mikä tekee kirjasta niin mahtavan. Elämässä – tai erämaassa – voi pärjätä mainiosti, vaikka ei olisikaan järkevä harkitsijatyyppi vaan tunnepohjalta toimiva heittäytyjä.

Kirja on kerrassaan mainiosti kirjoitettu, niin mainiosti että se näemmä ylittää myös kielimuurit. Yhdessä majatalossa hehkutin sitä eräälle brittiläiselle naiselle, kun vastapäätä istuva mies kysyi ranskaksi puhunko tästä kirjasta. Mies ei puhunut sanaakaan englantia, mutta oli tunnistanut kirjailijan nimen puheestani ja halusi välttämättä osallistua keskusteluun, joten siinä me sitten nyökkäilimme:

C’est un bon livre!
Formidable!
Magnifique!
Oui!


Paras croissant-ohjeeni

Olen aina haaveillut, että osaisin tehdä itse croissanteja. Osittain koska, noh, croissanteja, osittain koska haaveilen, että elämäni olisi juuri sellaista kuin Meryl Streepin hahmolla elokuvassa Pientä säätöä. (Rakastan erityisesti juurikin sitä kohtausta, jossa leivotaan keskellä yötä suklaacroissanteja.)

Olen kuitenkin aina ajatellut, että croissantien teko on jotenkin ihan ylivoimaisen vaivalloista ja vaikeaa. Eilen selailin Hanna Stoltin uutta (ihanaa, by the way) aamupalakirjaa ja mietin, että no hitto! Olisiko tämä syksy se, kun vihdoin opettelen leipomaan croissanteja?

croissantit-(2-of-6)Katsokaa miten hyvän näköisiä!

croissantit-(3-of-6)

Okei, ohje on kaksi sivua pitkä, mutta se on takuulla sen arvoista.

croissantit-(4-of-6)Hetkinen. Se olikin vasta ohjeen ensimmäinen aukeama…

… tässä alkaa päivä kaksi.

croissantit-(5-of-6)

Jaha. Vielä jatkuu…

croissantit-(6-of-6)… kolme päivää ja kahdeksan sivua myöhemmin croissant on valmis.

croissantit-(1-of-6)

Onneksi muistin, että itse asiassa minullahan on jo tosi hyväksi todettu croissant-ohje: kävele leipomoon, osta croissant.

Valmista viidessä minuutissa!


Aamiaisella kirjan kanssa

sunnuntai-(2-of-5)Raskaan viikon viimeisenä aamuna heräsin yllättäen kevein ja hyvin mielin.

Ajattelin, että ansaitsen jotain kivaa pyykkikasojen ja paperinkierrätyskekojen taltuttamisen sijaan. Pistin lenkkarit jalkaan ja käppäilin kaupungille aamiaiselle.

sunnuntai-(1-of-5)

sunnuntai-(3-of-5)Asia, johon en varmaan ikinä kyllästy: hiljaisen kaupungin läpi käveleminen aamulla. Siinä minun meditaationi.

sunnuntai-(4-of-5)

Café Engeliin voi aina luottaa. Niin hullua kuin se onkin, se on keskustassa ainoita paikkoja, joista saa aamiaista sunnuntaisin. (Odottelen jo vähän, että ähkybrunssit menisivät pois muodista.)

sunnuntai-(5-of-5)

Aloin lukea Gretchen Rubinin kirjaa Better Than Before (suom. Tee siitä tapa). Se käsittelee tapoja, niiden muodostamista ja muuttamista.  Toistaiseksi kirja vaikuttaa ihan loistavalta. Tämä on nimittäin ensimmäinen lukemani teksti aiheesta, jossa korostetaan ihmisten persoonallisuuserojen vaikutusta siihen, millä tavoilla ja kuinka helposti uusia tapoja voi vakiinnuttaa tai vanhoja muuttaa.

Olen juuri aloittamassa sokerilakon vol 13987400 ja yritän opetella nukkumaan kahdeksan tuntia yössä, joten kirja pöllähti eteeni kuin tilauksesta. Rubin selittää, miksi perinteiset kikat kuten ”sovi asiasta x kaverin kanssa” tai ”aloita pienistä välitavoitteista” eivät välttämättä toimi kaikille. Kirja antaa hyviä vinkkejä löytää parhaiten itselle sopivat keinot muodostaa uusia tapoja sekä päästä vanhoista eroon, ja ylipäätään pohdiskella omia tapojaan ja omaa luonnettaan. Miksi ihmisille on esimerkiksi monesti hankalaa ottaa tavaksi jopa ne asiat, joista he eniten nauttivat? Kun taas ihan yhdentekevistä aktiviteeteista kuten kännykän räpläämisestä tulee helposti tapoja, jotka nielaisevat tunteja päivistä.

Rubin tunnetaan parhaiten menestysteoksestaan Happiness Project, ja tämä uusi kirja seurailee siitä tuttua tyyliä: Rubin kertoo havainnoistaan omien henkilökohtaisten kokeilujensa kautta, ja on jälleen kerran tehnyt laajan taustatutkimustyön.

Nyt on lopetettava, sillä haluan ehtiä lukea vielä luvun lisää ennen lounasta… jonka jälkeen en aio sortua iltapäivän suklaahimoon. Kivaa uutta viikkoa!


Mietteitä sähköisestä lukemisesta (+ 3 loppukesän kirjaa)

Olen tänä kesänä toden teolla innostunut sähköisestä lukemisesta. Varmasti juuri tästä syystä olen lukenut viime viikkoina ahkerammin kuin vuosiin: jos tabletti jäi kotiin, sama kirja löytyy puhelimelta. Ja mihinkäs sitä nykyään ilman puhelinta lähtisi?

Olen omistanut tabletin vasta pari kuukautta, ja alkuun ruudulta lukeminen tuntui kieltämättä oudolta, ”leikkilukemiselta”. Kyseessä oli kuitenkin vain tottumiskysymys.

ekirja-(1-of-3)Jostain syystä sähköinen ja perinteinen paperilta lukeminen asetetaan usein vastakkain, ikään kuin pitäisi valita puolensa. Miksei voisi tehdä molempia?

Ostan ja lainaan edelleen kirjoja myös paperisena. Kirjat ovat ihania esineitä – rakastan sormenjälkiä, hiirenkorville taiteltuja sivuja, kahvitahroja ja, jos oikein tuuri käy, aiemman lukijan alleviivauksia ja marginaalihuomautuksia sivuilla. Sitä paitsi huomasin toissapäivänä yhden asian, jossa paperikirja on edelleen lyömätön: tabletilta ei voi lukea kylvyssä! Tai voi, mutta ei ehkä kannata.

Erityisesti reissussa e-kirja on tietysti ihan lyömätön. Mukana kulkee kokonainen kaupunginkirjasto, joka ei paina mitään. Ei ole  väliä, missä maassa matkustaa – aina saa lukemista juuri sillä kielellä, jolla haluaa, ja valikoimaa on enemmän kuin se paikallisen kirjakaupan englanninkielisen hyllyn Dan Brown 1 ja Dan Brown 2.

(Ymmärrettyäni e-kirjan ylivoimaisuuden viime viikolla Viron-reissulla ihmettelen todella, miten lähdin tähän hommaan tosissani mukaan vasta nyt… Vielä keväällä raahasin Meksikoon mukanani muovikassillisen pokkareita!)

ekirja-(3-of-3)

Tabletilta voin lukea hostellin dormissa, yöbussissa tai missä tahansa, jossa ei voi pitää valoja päällä. (Illalla käännän aina mustan yönäytön päälle, jolloin ruudun kirkas valo ei piristä ja häiritse nukahtamista.) Yksi yllättävä juttu on se, että minulle ei tule bussissa tai autossa huono olo, jos luen tabletilta, kun taas perinteistä kirjaa lukiessa tulee. En tiedä miksi. Ehkä selitys on isompi fonttikoko tai tabletin tasainen pinta.

Arvostankin tosi paljon sitä, että e-kirjassa saan määritellä itse fonttikoon – minulle on tosi hankalaa lukea pientä ja tiheää tekstiä, ja monet kerrat olen joutunut jättämään erityisesti pokkareita ostamatta liian pienen tekstin takia.

Myös kotona olen alkanut arvostaa e-kirjaa sen takia, että tavaranpaljous ei innosta. Aikaisemmin suhtauduin kirjoihin esineinä hirvittävän tunteellisesti. Ajattelin vuosikausia, että ylitsepursuileva kirjahylly olisi jotenkin tärkeä osa minua ihmisenä – nykyään tiedän, että minulle on paljon tärkeämpää se keveys ja vapaus, joka seuraa siitä, että tavaraa on vähän. Se, kuinka monta kiloa kirjoja omistan ei kerro siitä, kuinka paljon niitä rakastan tai luen.

ekirja-(2-of-3)

E-kirjojen ainoa huono puoli on se, että ei-fyysisinä tiedostoina ne tuntuvat joskus vähän kalliilta (tämä johtuu esim. siitä, että paperikirjojen ALV on 10 %, kun taas e-kirjojen 24 %. Toivottavasti tähän tulee pian muutos…) Onneksi e-kirjoista on kuitenkin usein tosi hyviä tarjouksia, ja usein niitä saakin vielä edullisemmin kuin pokkareita.

Kysyin blogini yhteistyökumppanilta Elisa Kirjalta pientä etua lukijoilleni ja he lupasivat kolmesta kesäkirjasta – 25 % kaikille lukijoilleni koodilla KIRJA25. Valitsin tietysti oma lehmä ojassa -tyyliin ne, jotka haluan itse seuraavaksi lukea:

kansi1

Paula Hawkinsin Nainen junassa. Tämä on nyt kuulemma tämän kesän se dekkari, joka kaikkien pitää lukea. Minulla on viha-rakkaussuhde tämän tyyppisiin kirjoihin – en ole varsinaisesti dekkari-ihminen mutta hypetyksen jälkeen uteliaisuuteni voittaa kuitenkin, jään koukkuun, valvon yöt lukemassa ja samalla hoen, että en mä edes tykkää dekkareista (vrt. tapaus Kiltti tyttö).

kansi3

Sadie Jonesin Ehkä rakkaus oli totta. Tätä aloin juuri lukea, ja kirja vaikuttaa aivan ihanalta. 60-luvun svengaava Lontoo ja teatteripiirit! Toivon jo, että tämän pohjalta tehdään brittiläinen minisarja, jonka puvustusta ja lavastusta voi kuolata.

kansi2

Antti Holman Järjestäjä. Fanitan Antti Holmaa häpeilemättä. Katsoin Kingiä aika pitkälti vain Antin takia (ja oikei, Hippu Kylbergin) ja hihittelen melkein päivittäin Antin jutuille Instagramissa. Mutta tiesittehän, että Holma on myös kirjailija? Teatterimaailmaan (tämäkin!) sijoittuva humoristinen esikoisromaani on saanut paljon kehuja. Itselläni lukulistalla heti Sadie Jonesin jälkeen.

Näistä kolmesta siis -25 % Elisa Kirjassa koodilla KIRJA25 (voimassa 23.8. asti.)

Ja jakakaas kokemuksia sähköisestä lukemisesta, kirjavinkkejä tai mitä vain lukemisesta muuten vain, tästä aiheesta on aina ihana puhua!