Yksin matkustamisesta

pihlajasaari (1 of 9)

Paljon on kysytty kokemuksia yksin matkustamisesta.

Kerron mielelläni, mutta ensimmäiseksi tärkein pois alta: Lähe!

Suurin huoli tuntuu olevan, että yksin matkustaminen on liian pelottavaa. Ymmärrän tämän hyvin. Saa pelottaa. Lähe silti.

corralejo5 (2 of 6)

Olen reissannut yksin Euroopassa, Thaimaassa ja Meksikossa. Meksikoon lähtö jännitti ylivoimaisesti eniten – nyt jälkeenpäin lähtisin vaikka heti uudestaan.

Väitän, että et joudu yhtään sen todennäköisemmin kiipeliin soolomatkalla kuin millään muullakaan matkalla. Vaaroja on aina. Vaaroja on kotonakin.

corralejo5 (5 of 6)Mietinkin, pelkäävätkö ihmiset oikeastaan yksin matkustamisessa enemmän mahdollisia vaaratilanteita vai sittenkin sitä yksin olemista?

Jos yksin oleminen tuntuu vaikealta – jos olet juuri niitä ihmisiä jotka kaivavat iPhonen taskusta heti kun on viisi sekuntia hiljaista – sitä suurempi syy lähteä yksin, kohdata omat ajatuksensa ja itsensä. Yksin matkustaminen opettaa, ja nyt, anteeksi, joudun kuulostamaan kornilta: riippumatta siitä, mihin matkustat, yksin matkustaminen on aina ennen kaikkea matka itseen. SORI! Mutta niin se on. Niin se todellakin on.

mango (1 of 7)

Olen tehnyt kavereiden kanssa ihania, ikimuistoisia reissuja, mutta kaikki Elämäni Matkat – ne, joilla olen älynnyt jotain tärkeää, joiden ansiosta isot pyörät ovat alkaneet pyöriä ja joiden hedelmiä napsin edelleen omassa arjessani – ovat kaikki olleet matkoja, joilla olin yksin.

pimentel (8 of 27)

Vaikka matkustat yksin, et todennäköisesti ole kovin kauaa yksin (paitsi jos haluat – ja osan matkasta kannattaakin). Seuraa saa ja kavereita löytyy, yksin itse asiassa helpommin kuin seurassa matkustaessa.

Jos et itse osaa jutella vieraille, sen kuin olet olemassa ja näytät ystävälliseltä ja lähestyttävältä – joku tulee takuulla jututtamaan. Helpoiten ihmisiä tapaa päiväretkillä, hostelleissa ja muissa backpacker-paikoissa. Hienommissa hotelleissa ihmiset ovat yleensä paljon enemmän omissa oloissaan.

brisas-(1-of-6)

Yksin matkustaessa pääsee ihan eri tavalla siihen myyttiseen reissumoodiin, irti omasta elämästään, omasta arjestaan. Sitä oppii keskittymään olennaiseen. On jotenkin enemmän läsnä. Kokee kaiken vähän vahvemmin. Saa olla mitä on, juuri sillä hetkellä – kukaan kotoa ei ole muistuttamassa siitä, kuka arjessa olet.

Ehkä juuri siksi yksin matkustaessa oppii niin paljon itsestään – alkaa huomata, mikä on todellista itseä ja mikä jokin vuosikausia sitten omaksuttu rooli, josta olisi ehkä jo aika luopua.

corralejo4 (11 of 11)

 Yksi elämäni ikimuistoisimmista aterioista – jonka söin, jep, arvasitte… yksin. Muistan, että tarjoilijat kävivät koko ajan kaatamassa lasiini lisää roseeta. Muistan, että hihittelin koko aterian läpi. Olo oli riemukas, kaikki oli täydellisen hyvin ja tunsin joka solulla, että olen T Ä S S Ä enkä olisi mieluummin missään muualla. 

Pikkuasiat alkavat tuntua pikkuasioilta – ehkä koska ei ole koko ajan vieressä kaveria, jolle valittaa milloin mistäkin. Vastoinkäymisille oppii kohauttamaan olkiaan, jopa nauramaan. Oppii, että selviää kaikenlaisista kiperistä tilanteista ihan ite – ja toisaalta oppii pyytämään apua ventovierailta. Muuttuu rohkeammaksi, vahvemmaksi, fiksummaksi. Vähän isommaksi. Paljon kevyemmäksi.

puertoescondido-(7-of-9)

Tietenkin tulee hetkiä, jotka jakaisi mieluummin jonkun läheisen kanssa. Tulee hetkiä, kun vituttaa, väsyttää, itkettää ja pelottaa. Mutta eikö huonoja hetkiä tule seurassakin reissatessa?

peru1 (2 of 15)

Pari ensimmäistä päivää ovat vaikeimpia. Ensimmäisinä päivinä kannattaa päästää itsensä helpolla. Ei kannata potea syyllisyyttä siitä, jos jännittää tai jos heti ekana iltana ei ole MAAILMAN SIISTEINTÄ ja mielettömiä seikkailuja.

Kannattaa taputtaa itseään olalle ja ihan vaan fiilistellä sitä, että täällä ollaan. Uskalsin lähteä, hyvä meitsi.

corralejo5 (4 of 8)

Kun uskaltaa kerran lähteä, uskaltaa lähteä toistekin. Ei ole enää riippuvainen kaverin tai poikaystävän lomista, mielenkiinnonkohteista tai rahatilanteista. Ei tarvitse lykätä omien unelmien toteuttamista siksi, että muilla on just nyt jotain muuta tekemistä. Muilla saattaa olla jotain muuta tekemistä aina.

Yksin reissaamisessa parasta: kun tajuaa, että voi lähteä yksin, yhtäkkiä koko maailma on auki.

Kuvat Perusta, Meksikosta, Espanjasta ja Helsingistä. 


Kommentit ( 45 )

  • A kommentoi 3.7.2015 05:33

    Kiitos Eeva. Hieno postaus ja rehellisiä ajatuksia. Tästä tuli jotenkin pakosta mieleen tämä quote:
    ’Our language has wisely sensed the two sides of being alone. It has created the word loneliness to express the pain of being alone. And it has created the word solitude to the express the glory of being alone.’
    -Paul Tillich
    Sama asia, eri sanat, eri merkitys–kaikki kiinni omasta asenteesta:)
    Voisitko muuten kertoa muutaman rosé suosituksen, n. 10e luokkaa?

    Vastaa

    • Eeva Kolu kommentoi 3.7.2015 05:37

      Joo, just noin! Yksin olemista pelätään ihan turhaan, sehän on parhaimmillaan fantastista.

      Rosee-suosituksia mulla ei vielä tälle kesälle ole, koska olen ollut alcohol free -linjalla, ja tuo Alkon rosee-valikoima vaihtelee tosi paljon joka kesä joten en tiedä mitä siellä tänä vuonna on. Joutunen ehkä palaamaan asiaan myöhemmin :)

      Vastaa

      • A kommentoi 3.7.2015 17:33

        Kiitos kuitenkin:) Alkoholiton festarikokemus on varmasti hyvinkin erilainen–varmaan hyvällä tavalla, olet hyvin aware of every situation.

        Vastaa

  • Tiia kommentoi 3.7.2015 05:39

    Jee, kiitokset tästä! Olen tässä juuri arponut, lähtisinkö lomalla yksin reilaamaan. Viihdyn kyllä hyvin omissa oloissani, mutta huolettaa, alkaako vieraassa ympäristössä lopulta ahistaa – varsinkin ellei ole mikään Luontainen Ihmisiintutustuja. Mutta niin kornia kuin tämäkin on: asioilla on ilmeisesti tapana järjestyä. :)

    Vastaa

    • Tiia kommentoi 19.8.2015 05:05

      Lähdin sitten. Kirjoitin hiljattain omista jälkifiiliksistä ja linkitin hetken mielijohteesta tähän tekstiisi, kun muistin tämän olleen varsin rohkaiseva. Luin tätä nyt uudestaan oikein ajatuksella läpi ja tajusin, että olin tiedostamattani kirjoittanut ihan samoista jutuista :) Että yksin matkustaessa tutustuu itseensä, seuraa kyllä saa ja välillä on hetkiä, jolloin tajuaa, ettei haluaisi olla missään muualla jne.

      Kaikkea en sentään hoksannut itse muotoilla sanoiksi, mutta allekirjoitan tämän kyllä ihan täysin. Tänks vielä! :)

      Vastaa

  • Reetta V. kommentoi 3.7.2015 05:45

    Siis AAMEN, todellakin! Kiteytit yksin matkustamisen niin hyvin, ettei kyllä paremmin olisi voinut sanoa. Ja nyt taidankin lähteä tästä selailemaan lentolippuja syyskuulle… :D

    Vastaa

  • Iida kommentoi 3.7.2015 06:03

    Kiitos, Eeva!!

    Itse vielä jahkailen uskaltaako vai eikö uskaltaa lähteä ekan kerran yksin reissuun, mutta tämän postauksen jälkeen olen hippusen vakuuttuneempi siitä, että ehkä minä uskallan. :)

    Vastaa

  • Marisha kommentoi 3.7.2015 06:10

    Todella hieno kirjoitus, jonka allekirjoitan, vaikka kokemusta onkin vähemmän. Minä uskalsin viime vuonna lähteä ensimmäistä kertaa yksin reissuun. Kohde Euroopassa ja sellainen, joka kiinnosti minua, mutta ei miestäni. Isoin kynnys oli todellakin se, että olen siellä sitten ihan yksin. No, ei sitä maailmankartalta tipu, vaikka yksin lähteekin. Jos tarvitsee apua niin siellä paikan päällä on muita ja muistan sen tunteen koneessa kun uskalsi lähteä. Jotenkin tunne, että hei minä olen olemassa ja elän ihan riippumatta muista ihmisistä, joita arjessa yleensä näkee ja joiden kanssa viettää aikaa. Se oli tuon reissun ehdottomasti paras ja havahduttavin kokemus. Jos pelottaa lähteä yksin niin sitä suuremmalla syyllä kannattaa lähteä.

    Vastaa

  • Tuikku kommentoi 3.7.2015 06:42

    Kiitos tästä postauksesta! Olen lähdössä yksin matkalle heinäkuun lopussa ja juuri noita asioita olen itsekseni miettinyt – uskallanko, alkaako ahdistamaan vai tuleeko ihan hemmetin nastaa olla yksikseen reissussa? Olen vakuuttunut, että matkasta taitaakin tulla just toi hemmetin hieno! :-)

    Vastaa

  • sannero kommentoi 3.7.2015 07:08

    Ihana teksti jälleen kerran. Yksin lomalle lähteminen on kyllä ollut tähän astisen elämäni parhaita päätöksiä. Viikko turistikohteessa antoi varmuutta ja uskallusta siihen et hei, kyl mä uskallan yksinkin mennä ja tehdä. Syksyllä on tarkoitus nostaa kytkintä pidemmäksi aikaa ja lähteä pariksi kuukaudeksi maailmalle yksin. Jännittää mutta hyvällä tavalla ja niinhän sen kuuluu mennäkin.

    Vastaa

  • Ninni kommentoi 3.7.2015 07:12

    Heippa! Mua ei ole koskaan pelottanut yksin reissaaminen oman turvallisuuden takia(ikäviä juttuja voi sattua Suomessakin missä tahansa), vaan juurikin sen yksinäisyyden, koska oon alkuun tosi pidättyväinen ennen kuin tutustun ihmisiin paremmin. Olen kuitenkin ollut yksin reissaamassa esim.Italiassa, Ranskassa ja Ruotsissa missä majoituin hostelleihin, mutten tutustunut keneenkään. Joku saattoi tulla juttelemaan, mutta koska olin niin varautunut , lähti ihmiset hetken kuluttua pois luullen varmaan, että HALUAN olla yksin, vaikka olen vain piinallisen ujo :´( Poikkeuksena tästä on yksin Kaakkois-Aasiaan tehty reissu, missä ihmiset oli niin välittömiä että tulivat turisemaan niitä näitä, naiset ja miehet, nuoret ja vanhat. Siitä tuli tosi hyvä olo, että tämmönen juro suomalainenkin on tervetullut porukkaan omana ittenään. Mutta Euroopan sisällä en kyllä aio enää reissata soolona, oli niin jäätävän yksinäinen olo :(

    Vastaa

  • minni kommentoi 3.7.2015 07:21

    Yksin reissaaminen on todellakin jotain, jota tarvitsisin. Vaikka olen ihan itsenäinen nuori nainen ja tehnyt kaikennäköistä elämässäni, jotenkin olen viime aikoina ollut niin tuudittautunut siihen että aina on joku kaveri/poikaystävä/tms. matkassa mukana, että ehkä en ilman heitä selviäisikään ihan tavallisistakin reissaamiseen liittyvistä jutuista. Aivan typerää! Tarvitaan korjausliike! On todella voimaannuttavaa tajuta, että hei kyllä mä pystyn tähän yksinkin :)

    Vastaa

  • Elli kommentoi 3.7.2015 07:39

    Upea kirjoitus ja kolahti! Olen reissannut aika paljon yksinäni Euroopassa ja jonkun verran myös Jenkeissä. Ensi vuonna lähden ensimmäistä kertaa yksin kauemmas ja pidemmäksi aikaa, kolmeksi viikoksi Uuteen Seelantiin. Jännittää, mutta hyvällä tavalla. Yksin matkustaessa kaikki reissuun liittyvään tehtävä päätökset ovat vain ja ainostaan sinulla – ja se on todella voimaannuttava tunne. Se matka on vain ja ainoastaan sinulle itsellesi.

    Vastaa

  • Roosa kommentoi 3.7.2015 07:46

    HYVÄ EEVA! Just näin. Pus!!

    Vastaa

  • Sussa kommentoi 3.7.2015 08:51

    Hei Eeva! Olen suht uusi blogisi lukija ja koska sanasi synnyttävät kerta toisensa jälkeen suuria tunteita ja liikutuksen kyyneleitäkin, taidan pysyä matkassasi tovin.

    Vastaa

  • Anne kommentoi 3.7.2015 11:17

    Juuri näin se on. Etenkin kun yksin matkalla selviää kiperistä tilanteista ja pystyy pitämään päänsä kirkkaana niissä ja niistä huolimatta, saa tosi paljon itseluottamusta lisää. Ajatuksissani palaan monesti yksinreissujen hyviin ja myös niihin hankalimpiin hetkiin ihantosi hyvillä fiiliksillä. Näin sanon ja silti vähän jänskättää ja jopa pelottaa kun HUOMENNA olen taas lähdössä yksin kahdeksi viikoksi reissuun…

    Vastaa

  • Jenni kommentoi 3.7.2015 11:20

    Niin totta mitä kirjoitit! Itse olen reissannut yksin useammallakin mantereella, suurimman osan matkoistani siis tehnyt siis yksin.
    Ainoastaan Kambodzassa useammatkin paikalliset ihmettelivät, että miksi minä nuorehko nainen reissaan yksin.
    Reissut ovat kyllä tähänastisen elämäni huikeimpia kokemuksia, kaikkine kommelluksineen, tiedän täsmälleen mitä tarkoitat mainitessasi nuo vähemmän hohdokkaat hetketkin. But that’s life! Elämästä ja itsestään oppii kaikenlaista tien päällä :)

    Vastaa

  • Eeva – K kommentoi 3.7.2015 13:19

    Hyvä kaima. Se todellakin on kasvattavaa sekä vapauttavaa matkustaa yksin. Lähetä voi yksin myös myöhemmälläkin iällä, jos vaikka nuorena ei uskalla. Hyvää matkaa edelleen.

    Vastaa

  • Olga kommentoi 3.7.2015 14:52

    Yksin matkustamista voi harjoitella ensin myös kotimaassa. Pari yötä yksin vieraassa kaupungissa voi olla todella opettavaista aikaa, vaikka kieli ja kulttuuri ovatkin tuttuja. Siinä ajassa huomaa kyllä, viihtyykö itsensä kanssa ja tuntuuko jotkut asiat liian ylivoimaisilta (kuten ulkona syöminen yksin). Sen jälkeen voi lähteä vaikka viikonloppureissulle Eurooppaan, viikon rantalomalle suosittuun turistikohteeseen ja niin edelleen. Ei heti ole pakko uskaltaa lähteä kuukauden reppureissulle Aasiaan. :) Pakko myös yhtyä yksin matkustamista ylistävien kuoroon! Niiltä reissuilta ei koskaan palaa samana ihmisenä takaisin vaan hyvällä tavalla muuttuneena. Ei se silti kaikille sovi eikä tarvitse sopiakaan, jokainen matkatkoon tyylillään. :)

    Vastaa

  • Jenni kommentoi 3.7.2015 17:53

    Ihana ja inspiroiva kirjoitus! Olen ajatellut, että en uskalla tai selviä. Kuitenkin löysin itseni edelliseltä reissulta harmistuneena aikatauluista ja ohjelmasta, jotka ei täysin vastannut toiveitani. Kirjoituksesi sai tajuamaan, että minun todella täytyy kokeilla yksin matkustamista ja näyttää itselleni, että minä pystyn siihen!

    Vastaa

  • karoliina kommentoi 3.7.2015 18:09

    Kommentoin ekaa kertaa, mutta kiitos blogistasi, tulen siitä usein hyvälle mielelle ja sinä annat itsestäsi sympaattisen kuvan, jonka takia sivullesi on kiva aina palata.

    Yksin matkustamisesta – olen viimeiset 9 vuotta reissannut pääsääntöisesti lasteni kanssa (nyt 6 ja 12v) ja vaikka se ei ole totaalisen yksin reissaamista, on ne parhaita reissuja, ehkä juurikin siksi kun olen ainoana aikuisena luotsaamassa meidän porukkaa, niin sitä kontaktia ympäristöön ja hetkeen ottaa ehkä vähän erilailla, eikä voi syyttää ku itteään jos hommat menee päin peetä, eli paree olla syyttelemättä ja luovia :).

    Vastaa

  • Alien kommentoi 3.7.2015 20:57

    Ihana, ihana kirjoitus, kiitos! Itse en ole ollut yksin Tukholmaa kauempana, mutta olen vakaasti päättänyt, että ens kesänä lähen! Olisikohan Berliini sellainen kohde, minne voisi mennä yksiksensä..?

    Vastaa

  • viivik kommentoi 3.7.2015 21:15

    Heippa, kiva ja perusteellinen postaus. Itse aina mietin, että onko yksin matkustaminen jotain sellaista, mitä kaikkien kerta kaikkiaan pitää kokeilla. Jos on, minun aikani lähteä yksin reissuun tulee ehkä myöhemmin. Yksin lähteminen ei pelota (kun on monta kertaa vastannut yhteisen matkan järjestelyistä ja sujumisesta), mutta ei ainakaan nyt kovasti kiinnostakaan.

    Voin kyllä kuvitella, että yksin matkustamisessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Olen reissannut perheen kanssa, ystävien kanssa, poikaystävän kanssa, joukkueen kanssa, ainejärjestön kanssa (matkanjohtajana) ja sisarusten kanssa (esikoisena=matkanjohtajana). Kaikissa seurueissa on omat erityispiirteensä, hauskuutensa ja ärsyttävyytensä. Seuraavaksi suunnittelen häämatkaa, joten sinne en halua lähteä yksin. Sen jälkeen olisi hauska reissata joskus suurella kaveriporukalla, jolloin asioita voisi tehdä koko porukalla, pienemmissä seurueissa ja yksinkin kunkin kiinnostuksen mukaan.

    Vastaa

  • Katri kommentoi 3.7.2015 22:40

    Yksin matkustaminen rantakohteeseen epäilyttää, koska kuinka saada selkä (aurinko)rasvattua? Semmoiset ongelmat. Harjoittelin viime kesänä yksin matkailua ja kävin Pariisissa. Ekana iltana oli koti-ikävä ja illallisaikaan ravintolat eivät houkutelleet. Vaan pieni kipinä siitä kuitenkin jäi…

    Vastaa

  • Ulla kommentoi 4.7.2015 03:27

    Valmistun vuoden päästä viimeinkin ammattiin ja vanhempani ovat luvanneet raskaan opiskelun jälkeen maksaa minulle palkinnoksi reissun. Olin ajatellut lähteä Pariisiin ja ottaa avopuolison matkakumppaniksi, mutta erosimme nyt keväällä. Kuumeisesti mietin kenet kavereista ottaisin reissuun mukaan ja miten yhdessä matkustaminen sujuu. Kaverin kanssa reissaaminen ei välttämättä ole niin kivaa, kokemusta on. Kiitos tämän postauksen, paine seuran löytämisestä helpotti. Voin mennä hyvin itsekin. :)

    Vastaa

  • Tuuvetti kommentoi 4.7.2015 06:16

    Tämä nyt ei liity aiheeseen mitenkään mutta kerron silti. Näin äsken unta jossa sinä Eeva olit kuvaamassa jotain kansainvälistä suuren budjetin action-leffaa. Luonnollisesti olit sekä ohjaaja että pääroolin esittäjä. Juoni meni jotenkin niin että Pariisiin oli piilotettu timantteja ja joku ydinohjus ja sun piti ettiä ne. Onnistuit ihan vikalla minuutilla ja päihitit roistot ja tietty oli paljon räjähteitä ja autoja. Ja sellainen puhuva kissaroisto. Vitsit että oli hyvä uni xD

    Vastaa

  • Hanna kommentoi 4.7.2015 10:57

    Mä en ole vielä koskaan reissaunnut yksin, koska melkein aina olen reissannut jonnekin tapaamaaan jotakuta ja sitten reissaillut jonkun kanssa. Oikeastaan mua ei jännitä tai pelota, mutta entä se tarve jakaa niitä siistejä juttuja mitä näkee ja kuulee? Se on se, mikä mua eniten mietityttää.

    Vastaa

  • Poutalammas kommentoi 4.7.2015 11:35

    Kiitos, että kirjoitit aiheesta! Oon pitkään jo miettinyt, että lähteäkö yksin reissuun vai ei, mutta tämä vahvisti tunnetta siitä, että ehdottomasti pitää lähteä.

    Vastaa

  • Satu kommentoi 4.7.2015 13:29

    Mä reissaan mieluiten yksin. En vaan ole koskaan osannut muille selittää sitä, mikä siitä tekee niin hienoa, joten mahtavaa, että sä osasit mun puolesta. :) Itse en toki ole ujo, eikä ihmisiin tutustuminen ole millään lailla vaikeaa, varsinkaan jos majoittuu hostellissa tai vastaavassa majoituksessa, missä lähes väkisin tulee oltua muiden joukossa. Juuri tuossa kyselin muualla somessa, että mikä siinä on pelottavaa? Hyvänlaatuisessa yksinolossa? Itsellä tulee ainakin rentouduttua ihan eri tavalla, kun saa mennä oman aikataulun mukaan. Tulee myös oikeasti havainnoitua ympäristöä paremmin, luettua enemmän ja ennen kaikkea huomioitua itseään ja omia ajatuksiaan paljon paljon paremmin. Oi, nyt olisi kyllä melkein pakko taas päästä reissun päälle istumaan katukahviloihin tai rantahiekoille ja vaan fiilailla.

    Vastaa

  • Anu | Anu Goes kommentoi 4.7.2015 21:35

    Teksti kuin suoraan omista näpeistäni, jos toki hieman kauniimmin ilmaistuna :) Yksin matkustaminen avaa ihan uusia ovia omiin ajatuksiin, ja voi opettaa paljon siitä, kuka oikeasti on. Ison osan kaikista elämäni reissuista olen tehnyt yksin, ja koska olen luonteeltani vähän erakko, minua ei myöskään ole häirinnyt se, että välillä on mennyt pitkiäkin aikoja kun päivän ainoa juttuhetki on ollut parin minuutin tutustuminen yläpetiläiseen. Mutta yksin reissaava on helpommin lähestyttävä kuin kaverukset (saati sitten kuherteleva pariskunta), eli seuraa kyllä aina löytyy jos sellaista kaipaa.

    Kun on itsekseen, ei tarvitse huolehtia kaverin jaksamisesta tai viihtymisestä, eikä tarvitse potea huonoa omatuntoa, jos haluaakin maata koko päivän puistossa kirjan kanssa.

    Vastaa

  • ässätässä kommentoi 5.7.2015 08:09

    Mua kyllä pelottaa nimenomaan vaaratilanteet siinä yksin matkustamisessa. Pelkään kotimaassakin liikkua yksin pimeällä jne, vaikka muuten viihdyn omissa oloissani. Olen siis blondi parikymppinen nainen. En tiedä, miten pääsisi eroon tästä pelosta. En osaa nauttia olostani yhtään tilanteissa, joissa koen olevani todennäköinen kohde ryöstölle, raiskaukselle tai sieppaukselle.

    Vastaa

  • Oona kommentoi 5.7.2015 12:53

    Ihana postaus ja ajankohtainen, koska lähdin juuri ensimmäiselle soolo reissulle Brasiliaan ja on ollut ihanaa. Jännitti aivan kamalasti alussa, ja on ollut vaikeita hetkiä– puhelin varastettiin, jäin lennosta ja jouduin etsimään hostellin tuntemattomasta kaupungista, mutta selvisin ihan yksin! Olen tavannut paljon kivoja ihmisiä ja uskallan nyt varmasti lähtea uudestaan.

    Vastaa

  • Lyyli-Maria kommentoi 5.7.2015 15:09

    Kiitos rohkaisusta! Postaus on hyvä muistutus siitä, että elämä on täynnä mahdollisuuksia. Olen tehnyt yksin joitain matkoja Euroopassa ja ihan mukavasti on mennyt. Täytyy tunnustaa, että lähteminen on tuntunut joskus vaikealta… Ei tosiaan kannata jäädä kotiin suremaan, jos sopivaa matkakaveria ei löydy.

    Olet kyllä rohkea nainen, kun olet tehnyt Meksikoon matkan yksin! Tuolla asenteella elämästä löytyy paljon mielenkiintoisia asioita :-)

    t. Lyyli-Maria

    Vastaa

  • Erika kommentoi 6.7.2015 17:33

    Voi vitsit miten huippu postaus! Mä olen muutaman lyhyehkön reissun tehnyt yksin ja ne on olleet aivan mahtavia. Ei ole tuntunut yhtään yksinäiseltä, vaan nimenomaan todella läsnäolevalta ja ennen kaikkea vapaalta. Nyt olen lähdössä yksin toiselle puolelle maailmaa puoleksi vuodeksi, ja viime aikoina fiilikset tulevasta reissusta ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Tää postaus tuli niin oikeaan aikaan. Kiitos Eeva <3

    Vastaa

  • Anna Vihervaarasta kommentoi 10.7.2015 13:31

    Aloin pohtia yksinmatkustamista, mutta se pelotti, oudoksutti, jännitti. Melkein jo peruin koko homman. Mutta sitten: Ensin päädyin Mangomaleniin, sitten löysin tänne.

    Jee! Ihanaa, kun ihmiset ovat näin rohkeita. Kiitos tästä, huippupostaus. Palaan siihen, jos ensimmäisellä yksinmatkallani (joka suuntautuu Amsterdamiin ihan pian) alkaa ahdistaa. <3

    Vastaa

  • kettu kommentoi 23.7.2015 13:31

    Kiitos Eeva tästä hienosta kirjoituksesta. Olen koko elämäni matkustellut liian vähän, koska en ole uskaltanut lähteä matkaan yksin. Sanasi saavat ajattelemaan, että ehkä olisikin paljon tärkeämpää matkustaa yksin kuin seurassa, vaikka seuraa olisikin saatavilla, varsinkin silloin jos oma elämä on ajautunut umpikujaan tai on muuten vain hukassa. Vaikka olen paljon yksin myös kotimaassa ja teen paljon yksin asiota (välillä se nyppii, olisi monesti mukavaa jos olisi seuraa, mutta kiinnostuksenkohteitani harva ystäväni jakaa), olen kuitenkin turvallisella maaperällä, enkä joudu todella kohtaamaan itseäni tavalla jota kuvaat.

    Vastaa

  • Anne kommentoi 22.8.2015 19:55

    Hei! Kiitos mukavasta kirjoituksesta. Siitä tuli aivan ihana ja helpottunut olo. Varasin kuukausi sitten lennot Alicanteen ja hotellin Benidormista. Olen matkustanut elämässäni vähän ja lomaillutkin hyvin vähän ja päätin, että nyt kun on mahdollisuus (ajallisesti ja taloudellisesti) lähteä, niin haluan niin tehdä vaikka pitkän etsinnän jälkeen matkaseuraa ei löytynyt. Kaikki joille olen tähän asti kertonut suunnitelmistani, ovat aloittaneet sanoilla apua tai hullu.. tämä on hieman lisännyt ahdistustani.. Olen kuitenkin tehnyt elämässäni ehkä tavallista enemmän asioita yksin, kuten käynyt harrastuksissa, konserteissa ja syömässä yksin ja pitänyt sitä helppona.. Vaikka minulla onkin ystäviä.. Tänään sain varattua myös kuljetuksen suoraan lentokentältä hotellilleni, mitä stressasin pitkään. Srtessaan helposti kaikesta mihin en voi vaikuttaa tai mistä en ole aivan varma. Siksi luulenkin että tämä reissu tekee minulle hyvää ja kirjoituksesi lukemisen jälkeen uskallan ajatella ettei muiden mielipiteillä matkastani ole mitään merkitystä. Nyt odotan vain että pääsen lähtemään matkaan! Kiitos sinulle!

    Vastaa

  • Noora kommentoi 30.8.2015 13:50

    Blogisi muistutti taas siitä perimmäisestä syystä, miksi lukeminen on niin tärkeetä mulle. Maailma tuntuu taas hetken ajan selkeemmältä ja jotenkin käy paremmin jälkeen, kun joku toinen on pukenut sanoiksi kaiken sen, positiivisen tai negatiivisen mutta joka tapauksessa epämääräisen mössön, mikä omassa päässä kullakin hetkellä velloo. Kiitos :)

    Vastaa

  • Nina kommentoi 31.8.2015 07:49

    Ihanasti kirjoitettu! Toivon, että minäkin uskaltaisi joskus lähteä yskin; kiitos ajatuksistasi! Olen jättänyt matkat väliin viime aikoina just siitä syystä että ei ole ollut seuraa/muilla on muuta tekemistä! :-)

    Vastaa

  • Sofia kommentoi 21.1.2016 20:48

    Siis ethän sä mitenkään voi lopettaa bloggaamista!!
    tässä taas yksi niin hyvä postaus esimerkki siihen että me lukijat tarvitaan sua ja sun viisaita sanoja!!! :D
    oon viime aikoina pohdiskellut paljon matkustamista , yksin matkustamista ja omaa elämää sekä tulevaisuutta muutenkin ja nää sun teksit taas vaan niin toi varmuuden kaikelle mitä ajatuksissa on pyörinyt.
    Vaikka paljon olen matkustellutkin ja tehnyt ikimuistoisia seikkailuja pitkin Afrikkaa ja Aasiaa kavereiden kanssa ja nauttinut ihanista lomamatkoista myös perheenjäsenten kanssa niin mielessä on pyörinyt ajatus reisuun lähtemisestä yksin ja siitä vapauden tunteesta että voi tehdä tasan sitä mitä itse haluaa ja nimenomaan löytää itsensä tai uusia puolia siitä todellisesta minästä eikä opitusta käyttäymismallista ja siitä roolista mitä on ehkä joskus ollut tai mihin läheiset on tottunut.
    Ensimmäinen kerta kun kommentoin mutta kiitos tästä(kin) teksistä!! <3

    ps. olisi ihana vielä ennen sun lopettamista kuulla siitä sun Sambian reissusta!! :)

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *